Kristogger Ignatius, 33, liikkuu nykyään lähes päivittäin. Kuva Susanna Kekkonen
Kristogger Ignatius, 33, liikkuu nykyään lähes päivittäin. Kuva Susanna Kekkonen

Radio Novan tuottaja Kristoffer Ignatius paahtoi duunissa ja bailasi, kunnes romahti. Nyt jääkaapin ovessa oleva lukujärjestys muistuttaa ruoka-ajoista, päiväunista ja treeneistä.

"Nuorena tanssin kilpaa. Se oli ainoa laji, jossa pärjäsin. Lukion liikuntatunnilla en jaksanut punnertaa enkä nostaa kevyintäkään tankoa. Masennuin, kun loukkasin jalkani ennen tärkeitä tanssikisoja, ja lääkäri totesi, ettei minusta olisi tanssijaksi.

Aloin bilettää. Pahimmillaan ramppasin baareissa keskiviikosta sunnuntaihin päärynäsiiderin voimalla. Olin kuin pakkasen purema narunpätkä, painoa alle 60 kiloa.

Rasvaa alkoi  kerääntyä keskivartaloon, koska söin pullamössöleipiä ja kumipizzaa. Kuntosalilla kävijöitä pidin hormonihirviöinä.

25-vuotiaana lähdin Amsterdamiin. Kilpailu tv-alalla oli kovaa, ja sain huomautuksen elintasomahastani. Polkupyöräkolarin takia käteni joutui kipsiin, ja seuraavaksi lääkäri määräsi minut liikuntakuurille. Yritin punnertaa, ei onnistunut.

Suomeen palattuani päätin tehdä elämänmuutoksen. Palkkasin personal trainerin, joka käski kerätä massaa, koska en jaksanut tehdä saliohjelmaa läpi. Syötyäni itseni lähes sata­kiloiseksi viilsin t-paidoista hihat auki. Olin välillä tehnyt keikkaa tv:n puolelle, ja nyt katsojapalautteessa luki: läski.

Töitä tein entistä enemmän, koska tunsin epäonnistuneeni. Erakoiduin ja itsetuhoisia ajatuksiakin tuli. Nukuin neljä tuntia yössä ja tein salaa ylitöitä. Vuosia kestänyt paha olo purkautui yhtenä kevätaamuna töissä. Purskahdin itkuun ja romahdin lattialle. Vasta lääkärin piikki rauhoitti minut.

Burnoutia seurasi kahden kuukauden sairasloma. Järkytyin katsottuani peiliin: olin mies parhaassa iässä, mutta elämäni pahimmassa jamassa. Työpsykologin avulla aloin rakentaa elämääni uusiksi. Aikataulutimme kaiken: heräämisen, syömisen ja nukkumaan menemisen. Myös kotona järjestin kaiken uusiksi. Nyt tiedän, missä siniset sukkani ovat.

Ilmoittauduin liikunta-alan ja zumbaohjaajan koulutukseen. Toinen personal trainerini opetti minut syömään oikein. Aluksi tosin oksensin puurot ja mehukeitot, koska en ollut tottunut aterioimaan aamuisin. Punttiksella aloitin kolmen kilon painoilla. Lähipiirin tuki oli tärkeää, ja ystävät hakivatkin minut huonoina päivinä lenkille. Töissä tein kolmipäiväistä viikkoa, ja pomoni seurasi, etten tehnyt ylitöitä.

Tunsin itseni edelleen vangiksi, joten irtisanouduin muutama vuosi sitten päivätyöstäni radiossa ja ryhdyin yrittäjäksi. Aloin käyttää urheiluun enemmän aikaa, niin omaan harjoitteluun kuin liikunnanohjaamiseen, jota rakastan! Nykyisin liikun lähes päivittäin: crossfittaan, käyn uimakoulussa, äijäakrobatiassa ja baletissa. Ruokani valmistan itse.

Itsetuntoni on vahvistunut, koska onnistun asioissa, joista en ennen uskaltanut unelmoidakaan. Teen voltteja ja kävelen käsillä. Hiljalleen nautin arjesta myös ilman aikatauluja. Lauantaiaamuisin himmailen kotona musiikkia kuunnellen ja aamupalaa syöden. En ole kuitenkaan vielä valmis. Siksi aikuisen miehen lukujärjestys jääkaapin ovessa muistuttaa säännöllisyyden tärkeydestä.”