Kuvitus: Satu Kettunen
Kuvitus: Satu Kettunen

Salibandyvalmentaja ja psyykkinen valmentaja neuvovat, miten uusia pelikavereita kannattaa lähestyä.

"Haluaisin aloittaa uuden joukkuelajin, mielessä on käynyt salibandy. Minua kuitenkin jännittää mennä uuteen ryhmään. Kuinka pääsen mukaan porukkaan enkä jää ulkopuoliseksi?” Kira, 20

Mitä sanoo salibandyvalmentaja?

Uuteen ryhmään mennessä reipas oma-aloitteisuus on aina plussaa, tietää Classic-salibandyjoukkueen manageri ja entinen päävalmentaja Irina Peltola.

– Kannattaa ottaa kontaktia muihin eikä jäädä odottamaan, että sinua lähestytään. Mutta ainakaan heti ei kannata alkaa valittaa, mikä kaikki on päin peppua.

Irina neuvoo liittymään porukkaan, jolla on samanlaiset tavoitteet kuin itsellä.

– Jos tärkeintä on hauskanpito, kannattaa etsiä höntsyporukka. Jos on isompia tavoitteita, on syytä etsiä kovatasoinen joukkue. 

Peltola on nähnyt hankalasti sopeutuvia pelaajia.

– Ihmistä voi lukea kulmakarvoista. Jos pelaaja ei sopeudu, hän saattaa olla apea tai vetäytyä porukasta. Muut eivät välttämättä huomaa toisen vetäytymistä, koska he keskittyvät omaan suoritukseensa.

– Jotkut yrittävät tsempata eristäytyvää, jotkut ottavat entisestään etäisyyttä häneen.

Uutta pelaajaa saattavat hirvittää myös muiden taidot. Vaikka vastaan otettaisiin avosylin, pelaaja voi tuntea itsensä muita huonommaksi. Syntyy kierre, jossa taidot alkavat taantua eikä peli kulje. Peltola muistuttaa, että porukan parhaatkin tekevät virheitä, joten itseltä ei tarvitse vaatia liikoja.

– Tavoitteet täytyy pitää korkealla mutta realistisina.
 

Mitä sanoo psyykkinen valmentaja?

Joukkueurheilun psyykkiseen valmennukseen keskittyvä Terhi Lehtoviita kannustaa avomielisyyteen ja uteliaisuuteen. Hänen mielestään treeneissä on hyvä käydä ainakin kolme kertaa, ennen kuin päättää jatkosta.

– Ensimmäisellä kerralla porukan meno saattaa tuntua jopa kammottavalta. Parin kerran jälkeen on jo jyvällä lajista ja siitä, kuinka ryhmä toimii.

Kannattaa myös pohtia omia motiivejaan.

– Haetko kovaa kuntoa vai uusia ystäviä? Avoin ihminen voi saada tukun kavereita, vaikka olisi tullut oppimaan lajitaitoja. Uusia ystäviä etsivä taas voi huomata olevansa taitava luistelija.

Joukkuetoveritkin saavat avoimen tyypin myötä uuden näkökulman omaan lajiinsa. 

– Muut voivat jopa loukkaantua, jos tulokas on passiviinen. Yhteisöllisyys kuuluu ryhmiin.

Oman roolin löytäminen joukkueessa voi ottaa aikansa, mutta rauhallisuus auttaa.  Porukan tapoja ei kannata alkaa heti arvostella, mutta kiinnostunut kannattaa olla.

– Kun joukkueen vetäjä kysyy pelaajien mielipidettä, on hyvä kertoa rohkeasti ajatuksistaan.

Porukan kuviot selviävät, kun menee juttelemaan pelaajalle, joka tuntee ryhmän historian. 

Huonoista fiiliksistä voi päästä eroon keskittymällä tunteen sijasta pieniin tavoitteisiin. 

– Seuraa vaikka sykettä mittarista tai laske onnistuneita syöttöjä kentällä. Silloin ajatus kohdistuu harjoitukseen eikä ulkopuolisuuteen.

Lue myös:

Onko jumppamatto bakteeripesä?

Miksi miehet kohentelevat etumustaan kaikkialla?

Kuinka vapautua sänkyhommien aikana vaivaavista ajatuksista?

Voivatko korkkarit pilata jalat?

Pitääkö kuntosalia varten sheivata?

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.