Kuva Pentti Vänskä
Kuva Pentti Vänskä

Kun kaupan suurin juhlamekko ei mahtunut päälle, kuopiolainen lähihoitaja Jasmin Kolehmainen, 23, päätti laihduttaa. Uusi ulkomuoto sai kaverit kateellisiksi.

"Vaateliikkeen sovituskopissa tuli itku kurkkuun. Etsin juhla-asua 22-vuotissyntymäpäivilleni, mutta kaupan suurin juhlamekko oli myttynä kopin nurkassa. Sekään ei mahtunut päälleni. Farkkujen kanssa olin luovuttanut jo aiemmin, koska enää en kehdannut mennä ostamaan niin suuria housuja kuin olisin tarvinnut.

En ole ikinä ollut hoikka, mutta räjähdysmäiseen nousuun painoni lähti muutama vuosi sitten perheenjäsenen kuoleman jälkeen. Suru ei ottanut hellittääkseen, joten lohdutin itseäni ruualla. Katsoin televisiota ja saatoin syödä paketillisen keksejä kerralla.

Olin aloittanut terveellisen elämän monta kertaa, mutta minulta puuttui itseluottamus. Olin tyytynyt olemaan lihava enkä edes uskaltanut unelmoida muusta. Kriisi sovituskopissa ravisteli hereille. Enää en halunnut jäädä sohvalle suremaan, vaan olin valmis muuttamaan liikunta- ja ruokailutapani.

Puoli vuotta laukun pohjalla kulkenut salikortti pääsi vihdoin käyttöön, kun palkkasin personal trainerin. Hän laati minulle ohjelman, joka laittoi hikoilemaan viitenä päivänä viikossa. Huhkin salilla yhteensä kolme tuntia ja toiset kolme tanssitunneilla tai lenkkipolulla.
Aluksi treenaaminen tuntui pahalta, enkä tuntenut kuuluvani salille. Häpesin ja mietin, mitä muut mahtavat minusta ajatella. Enää en kuitenkaan aikonut luovuttaa.

Tulokset alkoivat näkyä, mutta samalla paljastuivat kaverisuhteeni karikot. Aloin saada miehiltä huomiota, ja osa ystävistäni tuli mustasukkaisiksi. En ollut enää näkymätön lihava, joka tyytyi piilottelemaan muiden varjossa. Nyt baarissa tultiin pyytämään minuakin tanssilattialle, mikä aiheutti kateutta. On ollut helppo huomata, ketkä oikeasti iloitsevat puolestani. Onneksi olen saanut uusia ystäviä aiemmin pintapuolisesti tuntemistani ihmisistä. He ovat arvokkaita treeni­kavereita ja tsemppaajia.

Avomieheni Joonas yritti patistaa minua salille jo paljon aikaisemmin, mutta silloin en suostunut mukaan. En halunnut edes lenkkipolulle, vaikka nyt käymme yhdessä kävelyllä joka viikko. Joonas on hyvin urheilullinen ja voi syödä lähes mitä hyvänsä. Välillä ottaa koville, kun toinen mussuttaa pizzaa ja karkkia ja itse syön rahkaa. Olen silti hyväksynyt sen. Kaikista nautinnoista en sentään ole luopunut. Välillä herkuttelemme yhteisillä ravintolaillallisilla, jolloin suon itselleni pihvin tai hampurilaisen. Nyt tiedän, mikä on kohtuus – sen olen joutunut opettelemaan.

Olen laihtunut puolessatoista vuodessa 33 kiloa ja haluan pudottaa vielä 15 kiloa. 30 kilon etapin kunniaksi matkustimme äskettäin Yhdysvaltoihin. Reissu on ollut haaveissani vuosia, mutta se olisi voinut jäädä tekemättä. Ennen minulla oli näet tapana vain haaveilla elämästä, jota minulla ei ollut. En pitänyt ulkonäöstäni, minkä takia pistin unelmani syrjään. Muutoksen myötä päätin, että haluan kokea rohkeasti uutta. Enää en välitä, mitä muut ajattelevat."