Kuva Pentti Vänskä
Kuva Pentti Vänskä

Kun kaupan suurin juhlamekko ei mahtunut päälle, kuopiolainen lähihoitaja Jasmin Kolehmainen, 23, päätti laihduttaa. Uusi ulkomuoto sai kaverit kateellisiksi.

"Vaateliikkeen sovituskopissa tuli itku kurkkuun. Etsin juhla-asua 22-vuotissyntymäpäivilleni, mutta kaupan suurin juhlamekko oli myttynä kopin nurkassa. Sekään ei mahtunut päälleni. Farkkujen kanssa olin luovuttanut jo aiemmin, koska enää en kehdannut mennä ostamaan niin suuria housuja kuin olisin tarvinnut.

En ole ikinä ollut hoikka, mutta räjähdysmäiseen nousuun painoni lähti muutama vuosi sitten perheenjäsenen kuoleman jälkeen. Suru ei ottanut hellittääkseen, joten lohdutin itseäni ruualla. Katsoin televisiota ja saatoin syödä paketillisen keksejä kerralla.

Olin aloittanut terveellisen elämän monta kertaa, mutta minulta puuttui itseluottamus. Olin tyytynyt olemaan lihava enkä edes uskaltanut unelmoida muusta. Kriisi sovituskopissa ravisteli hereille. Enää en halunnut jäädä sohvalle suremaan, vaan olin valmis muuttamaan liikunta- ja ruokailutapani.

Puoli vuotta laukun pohjalla kulkenut salikortti pääsi vihdoin käyttöön, kun palkkasin personal trainerin. Hän laati minulle ohjelman, joka laittoi hikoilemaan viitenä päivänä viikossa. Huhkin salilla yhteensä kolme tuntia ja toiset kolme tanssitunneilla tai lenkkipolulla.
Aluksi treenaaminen tuntui pahalta, enkä tuntenut kuuluvani salille. Häpesin ja mietin, mitä muut mahtavat minusta ajatella. Enää en kuitenkaan aikonut luovuttaa.

Tulokset alkoivat näkyä, mutta samalla paljastuivat kaverisuhteeni karikot. Aloin saada miehiltä huomiota, ja osa ystävistäni tuli mustasukkaisiksi. En ollut enää näkymätön lihava, joka tyytyi piilottelemaan muiden varjossa. Nyt baarissa tultiin pyytämään minuakin tanssilattialle, mikä aiheutti kateutta. On ollut helppo huomata, ketkä oikeasti iloitsevat puolestani. Onneksi olen saanut uusia ystäviä aiemmin pintapuolisesti tuntemistani ihmisistä. He ovat arvokkaita treeni­kavereita ja tsemppaajia.

Avomieheni Joonas yritti patistaa minua salille jo paljon aikaisemmin, mutta silloin en suostunut mukaan. En halunnut edes lenkkipolulle, vaikka nyt käymme yhdessä kävelyllä joka viikko. Joonas on hyvin urheilullinen ja voi syödä lähes mitä hyvänsä. Välillä ottaa koville, kun toinen mussuttaa pizzaa ja karkkia ja itse syön rahkaa. Olen silti hyväksynyt sen. Kaikista nautinnoista en sentään ole luopunut. Välillä herkuttelemme yhteisillä ravintolaillallisilla, jolloin suon itselleni pihvin tai hampurilaisen. Nyt tiedän, mikä on kohtuus – sen olen joutunut opettelemaan.

Olen laihtunut puolessatoista vuodessa 33 kiloa ja haluan pudottaa vielä 15 kiloa. 30 kilon etapin kunniaksi matkustimme äskettäin Yhdysvaltoihin. Reissu on ollut haaveissani vuosia, mutta se olisi voinut jäädä tekemättä. Ennen minulla oli näet tapana vain haaveilla elämästä, jota minulla ei ollut. En pitänyt ulkonäöstäni, minkä takia pistin unelmani syrjään. Muutoksen myötä päätin, että haluan kokea rohkeasti uutta. Enää en välitä, mitä muut ajattelevat."

Liikkuminen voi ehkäistä masennusta ja helpottaa sen oireita. Jo pienikin määrä vaikuttaa.

Moni aktiivinen liikkuja sen tietää: sopivasti rankan treenin jälkeen olo on parhaimmillaan euforinen. Hikoiluttavan session jälkeen tuntuu, kuin seisoisi hieman suorempana. Mielessä yleensä vauhdilla liikehtivät ajatukset rauhoittuvat. Tuntuu siltä, kuin maailma jäsentyisi pääkopassa hieman paremmin.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa. Vaikutus on tunnettu ja tunnistettu tutkimuksissakin pitkään.

Erityisesti aerobisen liikunnan hyödyistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että sopivasti sydäntä sykähdyttävää liikuntaa, kuten kävelyä, juoksua, uintia ja pyöräilyä, suositellaan itsehoidoksi myös masennukseen.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa.

Tutkijoiden mukaan aerobinen liikunta voi parhaimmillaan aidosti auttaa masennuksessa. Mutta miten on lihaskuntoliikunnan laita?

Useita eri tutkimuksia yhdistelevä tuore amerikkalaisselvitys kertoo, että aerobisen liikunnan lisäksi ihan puhdas punttien nostelu voi toimia masennuksen hoidossa. Selvityksen mukaan lihaskuntoharjoittelu voi lieventää masennusoireita ja kohottaa mielialaa merkittävästi.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 33 eri tutkimusta, joihin osallistui yhteensä liki 2000 eri-ikäistä miestä ja naista. Tutkimusten mukaan lihasten treenaaminen on hyödyllistä kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta.

Kuinka paljon kannattaa liikkua?

Tutkijoilla ei ole vielä antaa tarkkaa liikuntamäärää, josta olisi hyötyä masennuksen hoidossa. Hyvänä yleisohjeena voi kuitenkin pitää esimerkiksi liikuntapiirakkaa.

Tärkeintä on, että liikkuu.

Selvityksen ehkä kaikista mukavin havainto on se, että treenaaminen kohentaa mielialaa riippumatta siitä, kuinka paljon lihakset oikeasti kasvavat. Ei siis tarvitse omistaa elämäänsä liikunnalle, jotta saisi oman osansa treenaamisen hyvistä vaikutuksista. Tärkeintä on, että liikkuu.

Tämä havainto tukee muitakin viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan jo pienikin aktiivisuus edistää terveyttä.


Mistä liikunnan mielialaa kohentava vaikutus kumpuaa?

Tutkimuksen johtaja Brett Gordonin mukaan vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä fysiologisia ja sosiaalisia syitä.

Todennäköisesti yksi syistä siihen, että liikunta kohottaa mielialaa piilee siinä, että harrastuksen avulla elämäänsä saa uusia, tsemppaavia ihmissuhteita. Positiivisten ihmissuhteiden on moneen kertaan huomattu tepsivän hoidoksi masennukseen.

Kehon mittaaminen on nyt kuumista kuumin fitness-trendi, mutta laitteiden termiviidakossa menee helposti sormi suuhun.

Älykellojen vallankumouksesta on puhuttu jo vuosia, mutta käytännössä yhä harva suomalainen päätyy sellaiseen sijoittamaan. Jos kelloa kaipaa lähinnä urheilusuoritusten mittaamiseen ja viestihälytyksiin, tavallisella (ja halvemmalla) sporttikellolla pärjää ihan yhtä hyvin. Aktiivisuusrannekekin voi riittää.

Sitten pitäisi enää tietää, mitä eroa näillä kaikilla laitteilla on, paitsi ehkä euroissa. Monet älykelloina markkinoidut vehkeet nimittäin tuppaavat olemaan suolaisen hintaisia.

Asiaa ei auta, että äly-, urheilu- ja fitnesskellojen määritelmä on todella liukuva myös valmistajien tiedotteissa ja verkkokaupoissa. Esimerkiksi Me Naisten testaamista urheilukelloista monet oli verkkokaupoissa listattu älykello-osastolle, mutta lopulta vain parissa oli oikean älykellon ominaisuudet.

Mitä ominaisuuksia ehdalta älykellolta sitten vaaditaan? Kysyimme asiantuntijalta. 

– Yksi erottava periaate on, että älykelloon voi asentaa sovelluksia ja niiden valmiina oleva sovellustarjonta on laajempaa. Fitness- ja urheilukelloissa tai aktiivisuusrannekkeissa on ne sovellukset, mitä niissä on, eikä enempää saa, kertoo Ilta-Sanomat Digitodayn teknologiatoimittaja Henrik Kärkkäinen, jolla on ammattinsa puolesta vuosien kokemus erilaisista älylaitteista.

Termejä ei kuitenkaan käytetä täysin johdonmukaisesti. Kärkkäisen mukaan esimerkiksi Pebble on useimpien mielestä älykello, vaikka siihen ei saa ulkopuolisia sovelluksia asennettua.

Toinen äly- ja sporttikelloja erottava tekijä on tekninen järeys ja akkukesto.

– Älykellossa on yleensä järeämpi prosessori ja enemmän muistia, mutta se pitää ladata käytännössä joka yö. Fitness-rannekkeiden akkulataus taas voi kestää monta päivää.

Lisäksi Kärkkäinen mainitsee, että fitness-vehkeet ovat yleensä veden- ja pölynkestäviä, kellot harvemmin. Näissäkin ominaisuuksissa on silti suurta vaihtelua laitteiden välillä.

Loppujen lopuksi laitteiden perustavanlaatuisin ero on käyttötarkoituksessa.

– Fitness-laitteen tarkoitus on pitää kirjaa harjoittelustasi ja elintoiminnoistasi. Älykellon käyttötarkoitukset ovat monipuolisempia: se on ensisijaisesti kommunikaatioväline ja alusta sovellusohjelmille, Kärkkäinen tiivistää.

Oikeastaan kuluttaja voi siis luottaa vain siihen, että itse tietää, millaisia ominaisuuksia laitteeltaan tarvitsee ja paljonko on valmis siihen investoimaan. Hyvä urheilukello on todennäköisesti parempi valinta kuin köykäisempi älykello, ihan nimityksestä riippumatta.