Tässä sitä mennään. Opettaja edellä ja oppilas perässä. Kuva Liisa Takala
Tässä sitä mennään. Opettaja edellä ja oppilas perässä. Kuva Liisa Takala

Hiihtämisen joutuu opettelemaan uudelleen, kun edellisestä lenkistä on 20 vuotta. Toimittaja kävi inhokkilajinsa kimppuun.

Aurinko hyväilee kasvojani, kun laskettelen latua lunta roikottavien puiden lomassa. Vai menisikö haavekuva näin: Pakkasessa kimmeltävä järvenjää paukkuu suksieni alla. Tuntuupa kivalta, kun kuumalla mehulla täytetty termospullo lämmittää repun läpi selkääni. Tai näin: Miten mahtavaa saada käsivarsimuskelit kesäksi!

Murtsikkahaaveeni voivat muuttua tänään todeksi. Suksivuokraamon heppu on levittänyt keliin sopivat voiteet ja toivottanut hauskaa hiihtopäivää.

Olen päättänyt, että hauskaa tästä tuleekin, vaikka nupissa tuntuu jo tuttu kihinä. Suksien kantaminen on juuri niin ärsyttävää kuin muistinkin. Siteet ovat jotenkin erilaiset kuin 80-luvulla. Äh, tarttuisivat edes monoihin. Näpitkin jäätyvät! Ärsyttävää puuhaa, julistan mielessäni, vaikka hermoilun syy on toinen.

Pelkään pahoin, etten osaa enää hiihtää.

Lapsena olin innokas menijä. Kotikadun päästä alkaneella ladulla elin mielikuvituksessani idoleitteni Marja-Liisa Kirvesniemen ja Marjo Matikaisen arvokisoja. Ala-asteen liikuntatunneilla porhalsin kohti hiihtomajaa joukon etunenässä.

Siinä se ongelma taisi ollakin – hiihtäessä tuli verenmaku suuhun ja räkä poskelle. Lopulta en hiihtänyt kuin perheen kanssa jouluaattoisin. Siitä on parikymmentä vuotta.

Hiihtomummo tulee ja ohittaa

Kolmekymppiset ystäväni ovat reipastuneet ja hankkineet sukset. Talvesta saa kuulemma ihan eri tavalla ilon irti – koko kroppa saa liikuntaa ja kasvot tervettä päivetystä.

Minä en ole omistanut suksia sitten ala-asteen. Ja sen huomaa. Opettajakseni lupautunut Tampereen Pyrinnön Ulla Kiili ei tiedä, minkä ilmeen kasvoilleen ottaisi. Tyylini on tosiaankin vapaa. Potkin ja pusken hiki päässä, löydän jonkinlaisen rytmin, väsyn.

Takaa kuuluu suhinaa, vilkaisen olkani yli. Järven ladulla minut tavoittaa hiihtomummo. Hänen kaltaisiinsa ei aloittelijan kannata itseään verrata. Latujen kuningatar on suksinut koko elämänsä ja lykkii yhä kevyesti, siis vinhaa kyytiä ohitseni! Kovalla työllä olen edennyt parisataa metriä, kun Kiili pyytää pysähtymään. Mielestäni hiihto sujui mallikkaasti, olen yhä pystyssä!

– Teit kaikki tyypilliset virheet, mutta niitä näkee myös kokeneilla hiihtäjillä. Suksen ei anneta liukua ja vähäkin liuku otetaan kantilla eikä suksen pohjalla. Ilmeisesti yritit hiihtää Mogrenin tyylillä. Työnsit kuitenkin sauvoilla liian hätäisesti – tavallaan aloit kaatua sauvojen puolelle, ja rytmisi sekoittui, sanoo Kiili.

Palautetta tulee lisää. Yritän potkia liian takaa vielä taaemmas, vaikka monoa pitäisi heittää välillä toisen eteen. Takapuoleni viistää kaukana perässä, kun sen pitäisi olla vyötärön alla.

Vapaallako pääsisi helpommalla?

Hiihtokilpailuja olisi kannattanut seurata tarkalla silmällä. Kiilin mukaan vapaassa tyylissä kannattaa matkia Riitta-Liisa Roposta, muttei Aino-Kaisa Saarista. Perinteisessä taas olisi opittavaa Anne Kyllöseltä ja Kerttu Niskaselta.

– Huippuhiihtäjä voi olla suvereeni vaikka perinteisessä, mutta vapaa tyyli menee harakoille. Monesti tyyli, jolla hiihdon on lapsena aloittanut, tuntuu aikuisenakin luontevimmalta ja jää vahvimmaksi. Useimmilla se on perinteinen.

Silti moni yrittää aikuisena palata laduille vapaalla tyylillä. Se houkuttaa, koska voitelusta ei tarvitse huolehtia. Jos pertsasuksi lipsuu, ei hiihdosta tule mitään, mutta eikös vapaalla pääse aina jotenkin eteenpäin?

– Aikuisena vapaata on hankalampi oppia kuin perinteistä. Vapaassa tarvitaan voimaa ja maitohappoja kertyy enemmän kuin pertsassa. Vapaa on myös teknisesti vaikeampaa, Kiili perustelee.

Hän käännyttää minut perinteisen pariin, vaikka vetoan pavun puutteeseen hartioissa.

– Jos tasatyöntö ei ole kunnossa, ei vapaakaan voi onnistua, Kiili kuittaa.
Yllätyksekseni perinteinen tosiaan on helpompaa nyt aikuisen voimilla kuin lapsuuden muistikuvissa.

Muista käyttää vatsalihaksia!

Harjoittelemme vatsalihasten käyttöä työnnöissä. Pelkillä käsillä puskien voima loppuu muutaman kymmenen metrin jälkeen.

Yksipotkutekniikkaan löydän rytmin hengityksestä. Minua auttaa ajatus, että sisäänhengityksellä ylävartalo on ylhäällä hakemassa työntöön vauhtia. Tämähän sujuu!

Parin kilometrin kierroksen aikana maasto vaihtelee niin, että pääsemme kokeilemaan eri tyylejä ja rytmityksiä. Hiihto ei olekaan tasaista läpsyttelyä niin kuin juoksu!

Kiili hiihtää jopa neljän tunnin lenkkejä. Hän vakuuttaa, että alkajankin lihaksisto tottuu lajiin kolmessa viikossa, jos ladulle viitsii kolmesti joka viikko. Kestävyysvoiman kehittyminen helpottaa menoa. Ennen hiihtoharrastuksen aloittamista sitä ei yleensä ole – paitsi niillä ahkerilla naisilla, jotka käyvät body pumpissa.

Vielä tuntuu tuskaiselta, mutta ulkoilun riemun tavoitin. Rauhallisesti aloittamalla ehtii miettiä tekniikkaa. Hanget kimaltelevat vielä meille haaveilijoillekin.

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.
Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?

Tehokkaaseen käsitreeniin tarvitset vain kuminauhan ja käsipainot. Parhaat tulokset saat, kun treenaat kolmesti viikossa. Katso videolta käsitreenin liikkeet!

Kädet pääsevät nykyisin aivan liian helpolla. Puhelimen silittely ja hiiren liikuttelu ei käsivarsia kiinteytä, ei myöskään juoksu- tai pyörälenkki. Yksilövalmentaja-fysioterapeutti Anna-Leena Toivanen sanoo, että jos yhtälöön kuuluu vielä alleihin altistava perimä, hidas aineenvaihdunta tai hormoniepätasapaino, rasva kerääntyy helposti heltoiksi käsivarsien alle. 

– Upeiden käsivarsien metsästys alkaa liikkuvuuden ja lihaskunnon parantamisesta, Toivanen sanoo. Tarvitaan ojentaja- ja hauislihasta muokkaavia täsmäliikkeitä. Allien alla lepäävä ojentajalihas on kolmipäinen lihasryhmä, joten se vaatii liikettä eri liikesuuntia yhdistelemällä.

Kauniit käsivarret vaativat treeniä myös ojentajien vastaparille eli hauikselle.

– Kun hauis on kunnossa, ojentajakin näyttää nätimmältä, Toivanen sanoo.

Katso oheiselta videolta täsmäliikkeet, joilla käsivarret kiinteytyvät kahdessa kuukaudessa.