Kuva Tiia Wilmanin kotialbumi
Kuva Tiia Wilmanin kotialbumi

Helsinkiläinen Tiia Wilman treenasi vartaloaan aina vain tiukemmaksi, kunnes terveys petti. Loputon itsekritiikki on hyvää vauhtia muuttumassa itsensä hyväksymiseksi.

"Niin pitkään kuin muistan, olen pitänyt itseäni isona, läskinä, riittämättömänä, rumana ja huonompana kuin muut. Ensimmäiselle laihdutuskuurille aloin 14-vuotiaana, kun yläasteen terveydenhoitaja sanoi, että olen normaalin painon ylärajoilla. Kesän pyöräilin kuin hullu. Seuraavana vuonna sain terkkarilta kehuja: ’hyvin laihdutettu’.

Muutettuani opiskelemaan Jyväskylään jäin koukkuun treenaamiseen. Halusin  olla normaali, enkä hieman iso. Välillä treenasin viisi tuntia päivässä ja laihdutin.

Opiskeluiden jälkeen elämäni pääkaupunkiseudulla oli melkoista vuoristorataa. Lohtu löytyi edelleen salilta ja kontrolloidusta syömisestä. Kiinnostuin bodyfitnessistä ja muutama vuosi sitten aloin treenata kisoihin. Ajattelin, että minusta tulee vihdoin sellainen, joka olen aina halunnut olla: kaunis ja itsevarma.

Jos joskus kävin baarissa, itsetuntoni soimasi viikkoja. Ystäväni häissä söin mukana tuomaani kanasalaattia naistenhuoneessa. Mitä enemmän kontrolloin, sitä onnellisempi olin. Oli helpompi suorittaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa, kuin miettiä kuka olen ja onko minussa muutakin kuin kuori.

Kukaan ei puuttunut elämäntyyliini, koska ulospäin se näytti superterveelliseltä eikä kieroutuneelta. Hyvä niin, sillä jos fitness-kuplassa elävän tapoja kyseenalaistaa, välit saattavat mennä poikki.

Extreme-dieetiltä terapiaan

Vuosi sitten keväällä kisoja edeltäneet pari kuukautta tuntuivat elämäni parhailta. Ennen lavalle menoa silti murruin: ’Yök! Minuthan nauretaan pihalle, koska olen niin iso ja lihava’, ajattelin. Tulokkaiden alle 163-senttisten sarjassa olin kolmas. Parin sekunnin ajan olin tyytyväinen saavutukseeni.

Terveys petti kisojen jälkeen. Muisti ja aloitekyky olivat tiessään, koska en ollut nukkunut aikoihin. Kärsin krampeista, ja kuukautiset olivat jääneet pois. Laihduttaminen muuttui ahmimiseksi. Lihoin muutamassa kuukaudessa viisitoista kiloa. Kesän vietin neljän seinän sisällä inhoten itseäni.

Kroppa meni vuosien rääkistä niin sekaisin, että sain metabolisen aineenvaihdunnallisen vaurion. Lääkäri sanoi, että ellen lopeta fitnessiä, en parane. Raivostuin, koska en voinut kuvitella muuta tarkoitusta elämälleni kuin kello kaulassa syömisen ja lihasten kasvattamisen. Lopulta tajusin, miten olin henkisesti ja fyysisesti eksyksissä.

Kropan loppuun palaminen on pakottanut laittamaan elämän uusiksi. En enää treenaa hullun lailla. Elimistöni vaurioitui dieetistä niin, että perusaineenvaihduntani on hidastunut. Olen hyväksynyt, että lääkkeitä joudun syömään lopun elämääni enkä voi syödä normaalisti lihomatta. Haluan oppia nauttimaan liikunnasta ja ruuasta.

Itsetuntoni rakentamisen olen aloittanut terapiassa. Olen oppinut sanomaan: ’sulla on paljon vahvuuksia, näytit miltä hyvänsä’. Ihmeellisintä on ollut huomata, etteivät ihmiset häviä ympäriltäni, vaikka en mahdukaan vanhoihin farkkuihini.”

Lue myös:

Näin treenaa Kimi Räikkösen rakas – kokeile Minttu Virtasen treeniohjelmaa