Reetta Kuitunen, 33, asuu perheensä kanssa Nokialla ja työskentelee Nokian kaupungilla ruokapalvelu­esimiehenä. Kuva Rami Marjamäki
Reetta Kuitunen, 33, asuu perheensä kanssa Nokialla ja työskentelee Nokian kaupungilla ruokapalvelu­esimiehenä. Kuva Rami Marjamäki

Reetta tajusi olevansa rapakunnossa, kun mies houkutteli hänet iltakävelylle. Nyt hän juoksee puolimaratoneja ja säikähtää itsekin hauistaan.

”Koulun liikuntatunneilla olin se, joka valittiin aina viimeisenä joukkueeseen. Aloittaessani vuonna 1999 suurtalouskokkiopinnot tupakoin runsaasti ja alkoholi maistui. Jos en illalla ollut radalla, notkuin karkkipussin kanssa telkkarin edessä. Paino nousi muutamassa vuodessa viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen kiloon.

Mieheni Juhan tapasin Tampereella opiskellessani restonomiksi. Muutin hänen perässään vuonna 2005 Nokialle. Rakastuneen parin tavoin aloitimme yhteiset iltalenkit. Palauttaessamme vuokraelokuvaa mieheni ehdotti, että reippailisimme videovuokraamosta takaisin kotiin vähän pidempää reittiä. Lupauduin, koska en tuntenut paikkakuntaa niin hyvin, että olisin ymmärtänyt, miten pitkä lenkistä oli tulossa.

Lenkki oli viisi kilometriä. Pelkäsin ihan oikeasti, etten selviäisi kotiin. Minua särki monta päivää. Miehelleni en puhunut viikkoon, koska mielestäni hän huijasi minut liian pitkälle lenkille. Ei Juha sitä tahallaan tehnyt. Hän ei vain tajunnut, kuinka rapakunnossa olin.

Hyvästit alkoholille

Tajusin, ettei 25-vuotias voi olla näin raihnainen. Päättäväisesti aloin liikkua viisi kertaa viikossa. Ensimmäisen vuoden ajan jouduin pakottamaan itseni joka kerta lenkki­polulle. Motivoin itseäni vapaapäivillä, jotka olivat keskiviikko ja lauantai. Kevensin ruokavaliota ja jätin perunan pois.

Kävely muuttui juoksuksi. Vuodessa lähti viisitoista kiloa. Kun tyttäremme Vilma syntyi syksyllä 2008, luovuin lopullisesti tupakasta ja alkoholista. 28 raskauskiloa karistin vajaassa vuodessa vaunulenkeillä. Vuosi Vilman syntymän jälkeen koin, ettei lenkkeily enää riittänyt.

Vaatekaappi uusiksi

Liikun nyt kuusi kertaa viikossa. Käyn muokkaavissa treeneissä, kuten girya&fitness-, muokkaus-, fitball- ja kahvakuulatunneilla. Kroppani on muuttunut valtavasti. Välillä säpsähdän, kun näen peilistä käsivarsieni lihakset. Kerran eräs treenari luuli minua kuntosaliohjaajaksi. Toinen uteli, mihin kisoihin treenaan. Hyvänen aika! Minäkö? Vanha sohvaperuna!

Ensimmäisen puolimaratonini juoksin viime keväänä Helsinki city run -kilpailussa. Aikani oli 2 tuntia 23 minuuttia, ja toukokuussa aion parantaa. Elämänmuutos on tuonut pohjattoman kiinnostuksen kehon toimintaan. Unelmanani on kouluttautua personal traineriksi ja jakaa hyvää oloa muillekin.

Hankalinta on ollut löytää sopiva ruokavalio ja ateriarytmi. Minulle ei ollut selvää, kuinka paljon liikuntaa harrastavan täytyy syödä: kuusi kertaa päivässä, tosin ateriat ovat pieniä.  Ruokavalioni on proteiinipitoinen, viljoja syön valikoiden.

Vaatekaapin sisältö on mennyt uusiksi. Nyt siellä on lähinnä urheiluvaatteita ja nekin puolta pienempiä kuin ennen. Kaikesta on kiittäminen miestäni. Hän ei ole patistanut, pikemminkin huolehtinut, että liikunko liikaa. Ilman rakkautta olisin tuskin näin hyvässä kunnossa!”