Sport
Mira Kasslinin unelmat ovat vuoren korkuisia.
Mira Kasslinin unelmat ovat vuoren korkuisia.

Kilpauran jälkeen Mira Kasslin mietti, mitä varten elää. Vuorikiipeily palautti uskon itseen ja antoi luvan olla heikko.

No onpa sinulla taas tavoitteet, eikö vähempi olisi riittänyt!”

Tämän lauseen Mira Kasslin, 39, on kuullut useasti. Ihmettelyä ja syviä huokauksia kannustuksen sijaan. Syynä on vuoren kokoinen unelma, jota kohti hän rohkenee kurottaa. Ensi heinäkuussa Kasslin aikoo kiivetä Mont Blancille, Alppien korkeimmalle huipulle 4 810 metriin. Nelihenkistä kiipeilyporukkaa vetää kokenut vuoristo-opas Pette Halme. Tähtäin on kova ja vaatii teräskuntoa paitsi keholta myös mieleltä. Mira Kasslinia ei kuitenkaan pelota eikä vaatimattomuus vaivaa. Entinen kilpapyöräilijä tietää, että haasteet tekevät hänelle hyvää.

– Jo 13-vuotiaana päätin, että olen ensimmäinen suomalainen, joka voittaa ratapyöräilyn maailmanmestaruuden. Halusin olla paras, sillä häviämisen tuoma pettymys on fyysistä kipua rankempi kestää. Nyt tavoite on itseni voittamisessa ja siinä, että löydän henkiset voimavarani.

Ihaninta on vapaus

”Olin aina pyöräilymatkoilla ihaillut vuoria, mutta koskaan ei ollut aikaa kuin ajamiseen. Kun kilpaura jäi, päätin kokeilla trekkausta. Viisi vuotta sitten tein ensimmäisen retkeni Ranskan vuoristokylä Chamonix’hin, viime syksynä nousin Breithornin huipulle 4 164 metriin. Seuraavana on Mont Blanc.

"Vuorilla ihanaa on vapaus. Saan olla olematta mitään."

Vuorilla ihanaa on vapaus. Saan olla olematta mitään. Ei ole titteleitä, olen hauras ja pieni mahtipontisen luonnon keskellä. Kiipeäminen itsessään on silti kaukana mukavasta: äärimmäisen rankkaa ja yksitoikkoista. Ohut ilmanala heikentää suorituskykyä, tulee päänsärkyä ja kolotuksia. Minun luonteellani ei kuitenkaan pysähdytä sen takia, että jokin on epämukavaa.”

Henki hiuskarvan varassa

”Pelolle ei ole vuorilla sijaa, sillä olosuhteet ovat äärimmäiset. Reiteillä voi olla railoja ja kivi- ja lumivyöryjä. Vaara itsessään ei kiehdo minua millään lailla, sillä kunnioitan elämää enkä koskaan ota turhia riskejä. Mitä vaan voi silti käydä. Ranskassa oli kerran tilanne, että olin hiuskarvan varassa kuolla. Onneksi en mennyt paniikkiin vaan osasin toimia oikein.”

Kriisit veivät tuuliajolle

”Pari vuotta sitten elämässäni oli kriisejä, jotka pysäyttivät. Äitini ja hyvä ystäväni kuolivat, erosin seitsemän vuoden suhteesta. Havahduin siihen, ettei elämässäni ole suuntaa, olin kuin tuuliajolla. Tuli hirveä tyhjyyden tunne. Mitä oikein haluan, miksi elän? Moni sanoi, että olen saavuttanut vaikka mitä, mutta itse tunsin, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Onneksi löysin silloin vuorikiipeilyn. Se toi uutta elämänhalua ja antoi taas hyvän syyn treenata.”

Raejuustoa ja kevytkolaa

”Tykkään hyvästä ruoasta. Se on petollista, sillä kesään mennessä minun pitää karistaa vielä 15 kiloa: Mont Blancille ei kannata viedä grammaakaan ylimääräistä painoa. Minulla on personal trainer, mutta en jaksa pilkuntarkkaa ruokavaliota tai annosten mittailua. Suklaata ja kevytkolaa kuluu, vaikka niissä onkin aspartaamia.

"Reagoin paineisiin syömällä ja lihon."

Dieettiajan herkkuna lämmitän raejuustoa mikrossa ja laitan marjahilloa päälle. Stressi ja työkiireet ovat iso kompastuskiveni. Tunnesyöminen on heikkouteni. Reagoin paineisiin syömällä ja lihon.”

Tuhdit reidet, piukka pylly

”Olen pitkä ja vahva, minulla on jäätävän kokoiset reidet ja pylly. Jos olen vähänkin tukevammassa kunnossa, olen ison näköinen. Viikinkinaisena en ole koskaan sopinut siihen naisihanteeseen, jota Suomessa arvostetaan. Nuorempana nolostelin vahvoja ’sammakkoreisiäni’, mutta nykyisin olen jo hyväksynyt vartalomallini.

Täytän ensi vuonna 40, mutta tunnen itseni yhtä elinvoimaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni alkaa tässä vaiheessa jo hidastaa tahtia, mutta minä olen nousukiidossa ja haluan toteuttaa itseäni. Ulkonäkö sinänsä ei hirveästi kiinnosta minua. Olen pohjimmiltani urheilija enkä näe mitään ongelmaa laittaa vuorilta selfietä, jossa räkä valuu nenästä, naama on kuivuudesta rutussa ja posket tulipunaiset ja ahavoituneet.”

Kauppaan aina autolla

”Hyötyliikkujana olen tosi huono. Jos joku ehdottaa, että kävele kauppaan, olen että höpöhöpö. Minulla pitää aina liikkuessa olla jokin isompi tavoite, kauppamatka ei sitä ole.

"Jos joku ehdottaa, että kävele kauppaan, olen että höpöhöpö."

Kun lopetin pyöräilyuran 2008 koin, että se tie oli tullut päätökseen ja olin jo saavuttanut kaiken haluamani. Kesällä nousen taas satulaan ja kilpailen maantieajossa jääkiekkoilija Teemu Ramstedtin perustamassa IBD Cycling -tallissa. Pyöräilylle on kuitenkin yksi ainut tavoite: se on hyvä tapa treenata kestävyyttä vuorille. Jos minun pitäisi nyt ajaa tähtäimenäni maailmanmestaruus, en onnistuisi, sillä tärkeimmät mitalit ovat muualla.”

Rahahuolia, ei sen enempää

Perustin oman kiinteistönvälitysfirman syksyllä 2016. Se oli iso riski heikon markkinatilanteen aikana, kun asunnot eivät juuri liiku. Välillä rahahuolet painavat ja tulee päiviä, jolloin olen väsynyt ja heikko enkä halua, että kukaan näkee minua. Silloin psyykkaan itseni myönteisemmäksi miettimällä, että selviän kyllä, kun säilytän uskoni elämään ja pidän huolta itsestäni ja työntekijöistäni. Usein jo se auttaa, että menee himaan ja nukkuu yön yli. Moni asia on hyvin seuraavana päivänä.”

Haluan olla Helinä-keiju

”Asun kolmisin 6- ja 12-vuotiaiden lasteni kanssa. Parasta nollausta on koti-ilta, kun katsomme yhdessä leffaa läppäriltä sohvalla. Kuopus tulee kiinni kylkeeni ja usein nukahtaa siihen. Olisi kiva löytää rinnalle mies, jolla on samanlainen sielunmaisema ja joka kestää kaltaistani itsenäistä ja vahvatahtoista naista. Arvoiltani olen melko perinteinen. Haluan, että mies on parisuhteessa perheen pää ja minä voisin olla Helinä-keiju, joka ovesta tullessaan laskeutuu tukialukselle.”

"Haluan olla Helinä-keiju, joka ovesta tullessaan laskeutuu tukialukselle."

Rentoutuminen, mitä se on?

”Rentoutuminen on minulle vierasta – se, että vain lojuisin tekemättä mitään. En tiedä, tuleeko sitä päivää koskaan, että minulle riittää vain oleminen. Unta tarvitsisin enemmän, menen usein sänkyyn vasta puolenyön jälkeen ja herään aikaisin. Aamulla väsyttää, jos on nukkunut vaikka vain viisi tuntia, mutta pärjään.

Tipun aina jaloilleni, ystävänikin aina sanovat. Tavallaan se on myös vaatimus. Minun odotetaan selviävän aina ja kaikesta. Mitä, jos joskus en enää jaksakaan selvitä? Sitä päivää en haluaisi nähdä.”

Raha, mitaleista arvottomin

”Isoin palkinto maailmassa on se, että uskaltaa elää ja tarttua asioihin, vaikka muut sanoisivat mitä. Minulta on kysytty, miten voin kiivetä, kun minulla on lapsia. Haluan murtaa stereotypioita siitä, mitä nainen ja äiti saa tehdä.

"Mikä olisi isoin tappio elämässä? Se, että jätät elämättä!"

Lapsilleni opetan, että ei kannata metsästää taloudellista vaurautta vaan kokemuksia. Sillä mikä olisi isoin tappio elämässä, nolointa, mitä voi sattua? Se, että jätät elämättä! Paljon tärkeämpää kuin se, minkälainen auto on pihassa, on pystyä olemaan ihmisenä rakastava, aito ja rohkea ja tuomaan jotain hyvää ympärilleen, läheisille ja ystäville. Se on isompi juttu kuin yksikään mitali kaapissa.”

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport