Sport

Kirsi Manninen, 42, kärsi vuosia sokeririippuvuudesta. Ennen kalakeitonkin kanssa oli saatava cokista, nyt aamut alkavat vihermehulla.

"Suklaapatukka ruoan jälkeen, irtokarkkeja päälle ja hyvä leivos kahvin kanssa. Juomaksi limuja, ei ikinä vettä. Tavallinen päiväni oli sokerilla kuorrutettu, mutta en tajunnut sitä, sillä olin niin tottunut tapoihini. Pidin ruokavaliotani jopa terveellisenä, sillä aterioilla söin tavallista kotiruokaa: lihaa, keittoja, laatikoita, leipää.

Totuin makeaan jo lapsena. Äitini oli kova leipomaan. Kotona oli jälkiruokia ja leivonnaisia lähes joka päivä, kun tulin koulusta. Olen kuitenkin aina ollut hoikka, joten kukaan ei nähnyt syömisissäni ongelmaa.

Havahtuminen aikuisena

Sokeririippuvuuteeni havahduin vasta aikuisena, silloinkin sattuman kautta. Hyvä ystäväni haaveili salaattibaarin perustamisesta ja pyysi minut mukaan. Ideana oli myydä raakasuklaata, smoothieita ja salaatteja, ei mitään epäterveellistä. Vaikka omat ruokailutottumukseni olivat toisenlaiset, innostuin.

Ystäväni on kasvissyöjä, ei käytä sokeria juuri lainkaan ja on silti aina valtavan energinen ja hyvinvoiva. Ihailin hänen jaksamistaan ja halusin kokeilla, pystyisinkö samaan.

Minulla on neljä lasta, joille olen koko ajan laittanut tavallista ruokaa.

Karsin sokerin kokonaan pois. Koin, että minun täytyy elää kuten opetan. En voi puhua asiakkaille terveellisestä ruoasta ja syödä sen jälkeen takahuoneessa karkkia. Yhdellä päätöksellä jäivät hedelmät, marjat, peruna, leipä, pasta, ihan kaikki.

Tiukka linja tuntui hyvältä, sillä en ole tyyppi, joka menee sieltä, missä aita on matalin. Siirryin raakaravinnolle, mikä tarkoitti sitä, etten enää kypsentänyt ruokaa. Söin joka päivä salaatin. Muille en omaa näkemystäni tuputtanut. Minulla on neljä lasta, joille olen koko ajan laittanut tavallista ruokaa.

Vaikeinta oli oppia juomaan vettä. Olin koko aikuisikäni juonut vain limuja ja sokerimehuja. Ihan sama, oliko ruokana kalakeittoa tai lihapataa, niin lasissa oli colaa. Aluksi pystyin juomaan vettä vain puolikkaan lasillisen.

Nykyään aamuni alkavat vihermehulla, johon tulee pinaattia, selleriä, kurkkua, inkivääriä, sitruuna ja yksi Granny Smith -omena, koska siinä on omenalajikkeista kaikkein vähiten hedelmäsokeria.

Terveydessä täyskäännös

Ensimmäiset viikot ruokavaliomuutoksen jälkeen olivat kamalia. Ajattelin makeaa koko ajan. Aamulla töihin mennessä kuljin pullantuoksuisen leipomon ohi ja hoin itselleni, että en ota, en varmasti ota!

Perjantaina kello 23.58 makasin sohvalla käsi karkkipussissa ja odotin: enää kaksi minuuttia!

Aluksi lupasin itselleni yhden herkuttelupäivän viikossa. Lauantaisin sain syödä mitä tahansa, miten paljon vain. Perjantaina kello 23.58 makasin sohvalla käsi karkkipussissa ja odotin: enää kaksi minuuttia! Sitten tankkasin sipsejä, karkkia ja suklaata niin paljon kuin jaksoin. Eihän se kovin järkevää ollut, sellainen mässäily.

Makeanhimo hellitti vasta, kun keksin raakasuklaan. Yhtenä lauantaina karkkia maistaessani olin oksentaa. Sen jälkeen sokeria ei ole tehnyt mieli.

Terveys alkoi parantua nopeasti. Koko elämäni ajan minua ovat vaivanneet aftat suussa. Kävin niiden vuoksi lääkärissä ja söin antibioottikuureja tuloksetta. Kun sokeri jäi, aftoja ei ole tullut yhtäkään.

Nykyään pystyn juomaan laten vaikka päivittäin, ennen en.

Myös ihoni parani. Kasvoissani, etenkin suun ympärillä, oli ennen paljon pieniä näppyjä, vähän kuin ihottumaa. Se on hävinnyt. Suurin parannus on vaikean laktoosi-intoleranssin helpottuminen. Nykyään pystyn juomaan laten vaikka päivittäin, ennen en.

Ehdottomuus hölleni

Tiukka ruokavalio toimi kolmisen vuotta. Viime kesänä huomasin, että olen koko ajan väsynyt. Vaikka nukuin yhdeksän tunnin yöunia, töistä tullessani olisin voinut mennä heti unille. Miehenikin huolestui ja ehdotti, että käyn tarkistuttamassa veriarvot. Ne olivatkin laskeneet hälyttävästi ja lähentelivät anemiaa.

En edelleenkään osta karkkia, mutta kylässä saatan ottaa palan kakkua. Ennen kieltäydyin aina.

Toinen huono merkki oli, että hiuksia alkoi lähteä tukoittain, sillä en saanut ravinnosta riittävästi proteiineja. En pidä pavuista, soijasta tai tofusta, joten otin kanan ruokavalioon. Hiustenlähtö loppui ja veriarvot paranivat. Punaista lihaa en syö edelleenkään, ja pääruokana on aina vuohenjuustosalaatti. Kaikki ihmettelevät, miten voin joka päivä syödä saman salaatin,mutta en kyllästy siihen koskaan!

Ehdottomuuteni on höllentynyt myös sokerin suhteen. En edelleenkään osta karkkia, mutta kyläillessä saatan ottaa palan kakkua. Ennen kieltäydyin aina. Piilosokerista olen edelleen tarkka, esimerkiksi hedelmiä en syö sellaisenaan. Mahtavinta on, että makeanhimoa ei tule enää. Mieluummin nautin avokadon kuin suklaapatukan. Raakasuklaata voin ottaa pari palaa, sillä sen avulla vieroitin itseni sokerista.”

Kirsin elämän kolme oivallusta

1. Sain apua, kun luovuin sokerista

Lapsesta asti vaivanneet suun aftat, kasvojen ihottuma ja laktoosi-intoleranssi helpottivat, kun jätin sokerin.

2. Tuputtajista ei kannata piitata

Se, mitä syöt, on oma asiasi. Kenenkään ei tulisi herkutella toisen ihmisen mieliksi. Voin ottaa palan kakkua, mutta jos otan, otan siksi, että haluan.

3. Menetys voi olla onni

Ruokavalioni ei olisi koskaan muuttunut, ellen olisi ollut perustamassa yritystä. Vaikka yritys menikin nurin, kokemus kannatti.

Sport-lehden numerossa 2/2017 asiaa vihermehuista ja omegoista, herkulliset vegelisukereseptit ja ruokavalio, jolla poltat rasvaa ja rakennat lihasta. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!

Corekierto ja kylkipunnerrus ovat liikkeitä, joita kannattaa kokeilla viimeistään nyt.

Tehokas pikatreeni houkuttelisi, mutta ei huvita lähteä salille? Aloita päivä parilla tehokkaalla kehonpainoliikkeellä, joilla kuittaat jo hyvän määrän treeniä keskivartalolle ja käsivarsille.

– Kun tahti on reipas ja syke nousee, jo lyhyessä ajassa saa huikean paljon aikaan! valmentaja Eevi Teittinen kannustaa.

Kun vastuksena on kehonpaino, sekä konkari että aloittelija löytävät takuulla sopivan version liikkeistä. Saatat huomata, että kunto nousee jopa viikottain.

Eevi näyttää kaksi supertehokasta liikettä, joilla laitat käsivarret, yläselän ja keskivartalon töihin jo muutamissa minuuteissa. Tee kumpaakin liikettä 30–45 sekuntia putkeen ja tee 2–3 kierrosta.

1. Kylkipunnerrus

Asetu punnerruksen yläasentoon, käsivarret suorina hartioista alaspäin. Koukista käsivarsia ja rutista samalla kylkilihasten avulla oikeaa polvea sivulle kohti oikeaa kyynärpäätä. Tee vuoroin kummallekin puolelle. Älä päästä selkää notkistumaan äläkä takapuolta karkaamaan kohti kattoa.

Vahvistaa: suorat vatsalihakset, kylkilihakset, yläselkä, rinta, hartiat.

 


 


 

Lue lisää: Eevi Teittinen paljastaa takuuvarman palautumiskeinonsa: ”Moni ihmettelee, miten pystyn siihen”

2. Corekierto

Vasen kämmen ja oikea jalkaterä tukevat lattiassa, kannattele keskivartalon lihaksilla vasenta jalkaa suorana ilmassa. Oikea käsi on kohti kattoa. Vaihda sitten napakasti puolta: samanaikaisesti ponnista oikea jalka eteen, vasen jalkaterä lattiaan ja vaihda käsien paikkaa.

Vahvistaa: keskivartalon lihakset, käsivarret.

 


 


 

Energinen startti vuoteen! Nappaa Eevi Teittisen kehonpainotreeni kokonaisuudessaan + 8 viikon bootcamp ruokaohjeineen Sport-lehden numerosta 1/2018. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport