Kun alkuinnostus hiipuu, herkkuhimon selättäminen vaatii tahdonvoimaa. Itseään voi onneksi motivoida vaikka tavoitehousuilla tai hemmotteluhetkillä.

Kuva Nana Simelius

"Motivaationi on kestänyt vastoinkäymisistä huolimatta. Hyvä olo on yksinkertaisesti niin palkitsevaa, ettei siitä halua luopua. On vaikea kuvata sitä tunnetta, jonka saan nykyisin liikunnasta. Kuntosaliharjoittelu on kolahtanut kuin rakas futisharrastukseni nuorempana.

Vaikka uudet elämäntavat tuovatkin hyvää oloa, viisaat päätökset eivät synny itsestään. Vaikeinta on etenkin silloin, kun olen yksin kotona ja herkut alkavat houkuttaa. Motivoin itseäni silloin tietoisesti: tuleeko minulle oikeasti hyvä olo leivoksesta vai lenkistä? Aina en onnistu valitsemaan terveellisintä vaihtoehtoa, mutta se kuuluu elämään.

Motivaation lässähtämistä on estänyt myös se, että muutokset ovat olleet maltillisia. Täyskieltäytyminen ei sopisi luonteelleni, enkä olisi valmis sitoutumaan askeettiseen elämään. Pääasioita  ovat säännöllinen ateriarytmi, liikunnan harrastaminen ja höttöruuan vältteleminen. Saan syödä kylässä samaa ruokaa kuin muutkin ja juoda juhlissa skumppaa.

Sen olen oppinut, että pelkät ulkonäköseikat eivät kannusta elämänmuutokseen tarpeeksi. Tilanne voisi tietysti olla toinen, jos olisin tottunut olemaan kaunotar ja lihonut sitten. Aikaisemmissa laihdutusyrityksissäni motivaationi oli ehkä liian pinnallista. Olin asettanut tietyn ihannelukeman, johon halusin päästä. Nyt olen ymmärtänyt, ettei hyvä olo ole tietystä puntarin lukemasta kiinni.

En todellakaan tavoittele missimittoja, ja minusta kauneus on niin paljon muutakin kuin ulkokuorta. Kaunis ihminen on karismaattinen: hän tykkää itsestään, voi hyvin ja voimaannuttaa muitakin ihmisiä. Sellaista kauneutta minäkin haluan tavoitella."

Saavutus, josta olen ylpeä: "Olen oppinut ottamaan aikaa itselleni."
Mieleenpainuvin hetki salilla: "Tunsin itseni voittajaksi, kun hikipisarat valuivat silmille."
Pahe, johon en enää sorru: "Jos voin lähteä salille, en jää sohvalle."
Viimeisin kehu: "Sinä se et sitten anna periksi."

Tietokirjailija Varpu Tavi kommentoi:

"Motivaation löytäminen on elämänmuutosprosessin vaikein kysymys. Ei riitä, että haaveilee jostakin tavoitteesta, tietystä kilomäärästä ja hyvästä ulkonäöstä. Ensin on selvitettävä itselleen, miten kovasti tavoitettaan haluaa. Mitä on valmis tekemään sen eteen?

Eikä sekään vielä riitä. On mietittävä, mitä muutos todella tuo tullessaan. Vaa'an ja ulkonäön tuijottaminen kannustaa vain kaikkein ulkonäkökeskeisimpiä ihmisiä. Katrianna ei selvästikään ole sellainen, joten hänen on löydettävä syvempi päämäärä. Se voi olla yksinkertaisesti terveys ja ilo elää omassa kropassa. Katriannan on tärkeää visualisoida tällainen terve, iloa tuottava kroppa. Hänen kannattaa eläytyä kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun omassa ruumiissa on hyvä olla.

Kaikki Aidon kauneuden metsästäjät ovat alkaneet syödä ravinteikasta ja herkullista ruokaa, mikä palkitsee elämäntapamuutoksesta heti. Laihtumisesta haaveilevan on kuitenkin tärkeää löytää muitakin palkitsemisen muotoja kuin syöminen. Katriannalle niitä ovat liikunta ja hemmottelurituaalit.

Aina painonhallinta ei kiinnosta, ja se kuuluu elämään. Silloin ei kannata lyödä hanskoja tiskiin vaan tehdä itsensä kanssa diili: "Vietän kahden viikon laihdutusloman. Pidän nykyisen painoni, mutta en uhraa ajatustakaan laihtumiselle." Tietoisen loman jälkeen laihduttamista voi jatkaa uusin voimin.

Laihtumiseen kuuluu aina tasannevaiheita, ja se saattaa turhauttaa. Siksi on viisasta sitoutua matkalla oloon. Matka kestää, mutta itseään voi rakastaa jo nyt. Samalla voi miettiä, mitä voisi tehdä hiukan toisin. Miten voisi edetä pienin askelin, mutta oikeaan suuntaan?"

Ravintovalmentaja-psykologi Hanna Markuksela kommentoi:

"On tärkeää tehdä itselleen selväksi, mitä elämältään todella haluaa. Millaista on hyvä elämä, joka perustuu omaan määritelmään, ei ympäristön ihanteisiin tai valmiiksi pureskeltuihin arvoihin? Toiminko tärkeimpien arvojeni mukaisesti? Jos ihmisen syvimmät toiveet ja toiminta ovat ristiriidassa, elämänmuutos ei kestä.

Arvopohdintojen lisäksi itseään kannattaa motivoida myös käytännön teoilla. Erilaiset mittausmenetelmät tsemppaavat tutkitusti. Yhdelle toimii vaaka, toiselle valokuvaus ja kolmannelle tietyt housut, joihin haluaa mahtua. Peili sen sijaan saattaa valehdella huonoina päivinä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että painoaan säännöllisesti seuraavat pitävät sen vuosien saatossa parhaiten kurissa.

Myös itsensä palkitseminen on tärkeää. Palkkioksi käy vaikkapa tarra seurantakalenterissa, rentoutusilta tai pieni piristävä ostos. Parantunut olo on tietenkin palkkioista suurin, ja olostaan on hyvä olla tietoinen. Joskus lähtöpisteen fiilis unohtuu ja hyvä olo muuttuu itsestäänselvyydeksi. Siksi projektin alkuvaiheessa kannattaa tehdä muistiinpanot, joihin voi verrata edistymistään.

Jos into uhkaa lopahtaa takapakkeihin, on tärkeää hahmottaa isot linjat. Onko suunta takaiskuista huolimatta eteenpäin? Ovatko muutokset omia päätöksiä, joita voi vaalia vaikka loppuelämän? Voisiko väljähtyvää inspiraatiota parantaa vielä jollakin? Entä voisiko välillä unohtaa muutospyrkimykset ja vain nauttia saavutuksistaan?"

Me Naiset seuraa Katrianna Rantasen elämäntaparemonttia. Katrianna on mukana Aidon kauneuden metsästäjät -ryhmässä, jossa kuusi naista saa puolen vuoden ajan valmennusta uusiin elämäntapoihin. Juttusarjan seuraava osa ilmestyy 27. elokuuta.

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.