Sport
Ruoassa on tärkeintä maku. Janina lisää inkivääriä jauhelihakastikkeenkin joukkoon.
Ruoassa on tärkeintä maku. Janina lisää inkivääriä jauhelihakastikkeenkin joukkoon.

Janina Fry ei havittele enää mallivuosien nollakokoa. Nälän karkottamiseen sopii yhtä hyvin niin raejuusto kuin suklaapatukkakin.

Janina Fry on edelleen yksi maamme suosituimmista malleista, mutta innokas kokki ja kulinaristi ei enää nipistele ruokavaliostaan.

– Olen aina ollut tyttö, joka tykkää syödä. Nuoruudessani kärsin flunssista, koska en syönyt tarpeeksi ennen kuvauksia. Tässä iässä sellaiseen ei enää kykene. Nykyään viihdyn koossa, joka on jotain XS:n ja XL:n väliltä.

"Nykyään viihdyn koossa, joka on jotain XS:n ja XL:n väliltä."

Arki-iltaisin Janinan kattaman ruokapöydän ääreen istahtaa koko perhe, aviomies Mark ja pariskunnan kaksi lasta. Janina kokkaa pääasiassa lasten rakastamia ruokia, kuten lihapullia, uunilohta, perunaa ja pestopastaa. Talvisin maistuvat myös keitot.

– Olen nykyään nopea ruoanlaittaja ja teen isoja määriä, jotta ruokaa riittää kahdeksi illaksi tai pakkaseen.

"Yhdessä syöminen on päivän kivoin hetki, jolloin vaihdetaan kuulumisia."

Janina syö samaa ruokaa kuin lapset. Edes nakkikastike ei jää lautaselle, vaikka omaa lempiruokaa ovatkin runsaat vihersalaatit.

– Yhdessä syöminen on päivän kivoin hetki, jolloin vaihdetaan kuulumisia.

Ruoanlaitosta Janina innostui jo nuorena. Hän on kerännyt 18-vuotiaasta saakka reseptejä vihkoon, joka on edelleen viikoittaisessa käytössä. Sisäsivuilla on oman äidin, mummien, anopin ja jopa ex-kihlatun äidiltä saatuja reseptejä sekä jouluherkkuja ja arkiruokia, jotka Janina tuunaa tähän päivään sopiviksi.

– Karjalanpaistin teen mureasta naudanlihasta enkä perinteiseen tapaan sekalihasta. Ruoka toimii lapsillekin paremmin, kun ei ole jänniä sattumia läskistä.

Tärkeintä ruoassa on vahva makuelämys. Inkivääriä Janina laittaa lähes kaikkeen, jopa jauhelihakastikkeeseen. Määrää vaihtelemalla ja yrtteihin yhdistelemällä sillä saa joko pyöristettyä makuja tai lisättyä tulisuutta.

"Lihaliemikuutioiden käytön olen lopettanut."

– Ruoka ei ole ruokaa ilman makua. Lihaliemikuutioiden käytön olen kuitenkin lopettanut, koska vatsani reagoi niiden muunneltuun tärkkelykseen.

Janinan tärkein keittiöinspiraation lähde on lähellä: pikkuveli Benjamin Frostell työskentelee ravintolamestarina ja pitää hallussaan Suomen ensimmäistä Vuoden luomukokki -titteliä. Kun Benjamin perheineen tulee kylään, hän ottaa keittiön haltuunsa ja Janina auttelee vieressä.

– Saan veljeltäni uusia kokkausideoita, ja se pitää yllä omaa kiinnostustani ruoanlaittoon. Hänen ansiostaan käytän rohkeammin yrttejä ja eri sipulilajikkeita, joista jokaisella on oma makunsa.

Pari vuotta sitten Janina teki syömisiinsä korjausliikkeen. Hän hakeutui personal trainerin puheille alun perin selkävaivojen takia, mutta lihaskuntoharjoittelun lisäksi syynättiin ruokavaliota. Janina alkoi ujuttaa arkeen rahkaa ja raejuustoa ja otti käyttöön heraproteiinin.

– Proteiinit yritän kasata aamuun ja päivään. Hiilihydraatteja syön iltaisin, koska ne lisäävät insuliinin tuotantoa ja silloin unikin tulee helpommin.

Janina myöntää, että lounaspalaverit ovat hänen heikoin lenkkinsä. Tarjolla on harvoin mitään terveellistä. Hyvinä päivinä laukun pohjalla matkaa pähkinä-mantelisekoitus, jolla voi paikata tilannetta.

– Jos viitsisin, voisin ennakoida paremmin ja suunnitella viikon syömiseni. Mutta totuuden nimissä syön, mitä tarjotaan tai painelen ostamaan Tupla-suklaan, kun alkaa huikoa liikaa.

 

Asiantuntija ravitsemusasiantuntija Laura Toivola kommentoi Janinan ruokavaliota: 

”Ravintoaineiden saanti on kohdallaan”

"Syömisen ei tarvitse olla täydellistä ollakseen terveellistä. Riittää, kun noin 80 prosenttia on kunnossa. Jos suurimmaksi osaksi pyrkii terveellisiin aterioihin, voi huoletta välillä tehdä ”huonompia” valintoja. Omaa suosikkipullaa ei ole välttämätöntä vaihtaa sokerittomaan versioon eikä lempisuklaata raakasuklaaseen."

Hyvin menee

Ruokavaliossa on hyvää vaihtelua ja ravintoaineiden saanti ruoasta on kohdallaan.

Ruokarytmi on säännöllinen, ja ateriat ovat monipuolisia.

Suurin osa aterioista on järkeviä, jolloin herkkuhetkiäkin mahtuu ruokavalioon.

Syömisessä näkyy sopivan rento ote.

Paranna vielä

D-vitamiinin saannin turvallinen yläraja on 100 mikrogrammaa päivässä. Janinan käyttämä lisä voisi olla pienempi.

Muista ravintolisistä ei välttämättä ole hyötyä: Janina saa tarvittavat ravintoaineet myös ruoasta.

Leivästä ja päällisistä kertyy helposti suolaa. Kannattaa vertailla niiden tuotteiden suolapitoisuuksia, joita käyttää usein.

 

Janina kommentoi saamaansa palautetta:

”Olen miettinyt suolankäyttöäni”

"Suolankäyttöä olen miettinyt, mutta joskus vain tuntuu, että tarvitsen suolaisen maun ruokaan. Yritän toki katsoa, että leivässä on mahdollisimman vähän suolaa. Käytämme luomuvoita ja Oivariinin vähäsuolaista versiota. D-vitamiinin olen mittauttanut, ja lääkärin kanssa olemme todenneet, että voin jonkun aikaa syödä isompaa määrää, jotta vaje korjaantuu. Syön B-vitamiinia, koska se on hyväksi hermostolle. Aikoinaan siitäkin oli vajetta, sillä imetin kumpaakin lastani pitkään. Muuten olen samoilla linjoilla asiantuntijan kanssa: kuljen kultaista keskitietä."

Millainen on vegaanin vuorikiipeilijän Carina Räihän ruokaviikko? Kurkkaa Sportin numerosta 4/17! Tilaajana voit lukea sen maksutta osoitteessa: digilehdet.fi

Kuka?

Janina Fry

43, vaatesuunnittelija, malli.

Asuu Helsingissä miehensä ja kahden kouluikäisen lapsensa kanssa. Harrastaa kuntosalia, reippaita kävelylenkkejä ja kotijumppaa, ajoittain tennistä, joogaa ja laskettelua.

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport