Jatkuva istuminen uhkaa terveyttä, mutta harvalla toimistotyöläisellä on vaihtoehtoja. Pitäisi olla.

Colourbox

Tavallinen arkipäivä: Lusikoin puuroa ja selaan lehteä, 15 minuuttia. Kävelymatka bussipysäkille kestää pari minuuttia. Ehdin vaihtaa hetken jalkaa, kunnes kampean lähimmälle vapaalle penkille, 20 minuuttia.

Istun työtuolilleni. Käväisen ruokalassa, muutaman kerran tulostimella ja pari kertaa työkaverin huoneella. Silti: vietän työpäivän 480 minuutista vähintään 470 pyllyni päällä.

Jälleen bussilla kotiin, 20 minuuttia. Kotona rojahdan ruokapöydän ääreen, 30 minuuttia. Illan päätteeksi notkun vielä ystäväni keittiönpöydän ääressä, 120 minuuttia.

Kun lasken päivän istumiset yhteen, saan pöyristyttävän luvun: 675 minuuttia, siis reilut 11 tuntia. Ei ihme, että olen ravannut fysioterapeutilla lysähtäneen ryhdin ja lihaslukkojen vuoksi.

Selkäjumit ovat sitä paitsi vasta alkua. Olen juuri pelotellut itseäni lukemalla karmivan tutkimustuloksen: yli yhdentoista tunnin istuminen lisää selvästi ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Nyt alkaa istumalakko.

Maanantai

Lähetän työfysioterapeutille toiveikkaan viestin: nostettava työpöytä, kiitos!

Jahas, maksavat kuulemma 500 euroa, ja niitä tilataan vain painavasta syystä.

Näppäränä naisena päätän rakentaa pöytäni itse. Löydän varaston käytävältä sopivan pahvilaatikon, jonka nostan pöydälle näppäimistön ja hiiren alustaksi. Näytön alle kasaan pinon puhelinluetteloita.

Ohi kulkevat työkaverit pysähtyvät kummastelemaan viritystäni. Yksi purskahtaa epäuskoiseen nauruun.

– Eikö sulla pitäisi olla tukevat kengät? Työkaveri kysyy.

Niin, pitäisikö? Olen heittänyt korolliset nilkkurini nurkkaan. Seisomiskestävyyteni on surkea. Alaselkää alkaa väsyttää jo puolen tunnin jälkeen. Löydän googlaamalla parikin artikkelia, joissa varoitetaan seisomatyön haitoista. Entä jos olenkin vaihtamassa yhden pahan toiseen? Soitan tutkija Raija Laukkaselle, joka tunnetaan istumisen vastustajana.

– Yleensä riittäisi, että ihminen istuisi vain syödessään ja wc:ssä, Laukkanen vakuuttaa.

Toimistotyöläinen voi seistä huoletta vaikka koko päivän, kunhan selkä ei mene kaarelle. Laukkanen suosittelee kuitenkin vaihtamaan välillä asentoa ja nostamaan toisen jalan pienen korokkeen päälle.

Tukevat kengät ovat plussaa, mutta villasukillakin pärjää.

Tiistai

Tutut kyselevät, miten seisominen sujuu. Väitän, että olen seisomatyöläisenä tehokkaampi. Ryhdikäs asento ja ryhdikäs asenne, vakuutan.

Intoilen liian aikaisin. Lounaan jälkeen mieleen hiipii kerta toisensa jälkeen ajatus: voisinkohan vetää työhuoneen oven hetkeksi kiinni ja istua salaa? Laiskottaa ja pohkeita väsyttää. Pelastukseksi koituu palaveri. Tajuan vasta jälkikäteen lysähtäneeni vahingossa melkein tunniksi sohvan uumeniin.

Kun palaan pöydän ääreen, kannustan pohjeparkojani karuilla faktoilla: mitä enemmän ihminen istuu, sitä todennäköisemmin hän sairastuu diabetekseen tai sydäntauteihin.

Istumisesta syytetään myös nykyistä lihavuusepidemiaa, sillä pyllyn päällä energiaa kuluu melkein yhtä vähän kuin nukkuessa. Harva laihduttaja tajuaa, että on tehokkaampaa vältellä istumista kuin lisätä kuntoliikuntaa.

Väite on helppo uskoa, kun kokeilee työpaikkaseisomista. Vaihdan seistessäni jalkaa, pyöritän hartioita, nousen varpailleni. Tavallisesti räpellän miettiessäni kynsinauhojani, mutta nyt pyörähtelen ympäri huonetta. Saan liikuntaa, siedettävän näköiset sormenpäät ja hyvän omantunnon.

Keskiviikko

Töissä seison jo rutiinilla, mutta kotona lakko rakoilee. Yritän syödä ja lukea lehteä seisaaltaan, mutta uutisten päälle lätsähtää lusikallinen puuroa. Sitä paitsi minulla on Raijan valtuutus syödä istuma-asennossa.

Alan tajuta, että jos työelämä on yhtä istumista, niin on kyllä vapaa-aikakin. Mitä muuta ihminen voi kotonaan tehdä kuin lukea, katsoa telkkaria tai roikkua netissä? Ulos lähteminen ei auta, sillä ei leffaan tai illalliselle voi mennä seisoskelemaan.

Eivät olisi esiäidit arvanneet, että jonain päivänä kärsimme siitä, ettei ole lapsilaumaa ruokittavana tai lakanavuorta pyykättävänä.

Kaivan silitysraudan esiin ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn. Lopulta sisäinen laiskattareni voittaa kodinhengettären ja päädyn makaamaan kirjan kanssa matolle. Se on taatusti epäterveellisen passiivista, mutta Laukkanen lupaa, että sängyllä veri kiertää paremmin kuin tuolissa.

Torstai

Olen suunnitellut illaksi jumppaa, mutta vaihdan sen ilomielin ulkona syömiseen. Olen sentään pyöräillyt töihin ja seissyt koko päivän.

Sillä tottahan se on: liikunta on passiivisesta työstä maksettava hinta. Istumatyöläisen päivä ei lopu viideltä. Hyvä istumatyöläinen lähtee kuntosalille kehittämään keskivartaloaan ja vetreyttämään työssä kiristyneitä lihaksiaan.

– Valkokaulustyöläisistä on tullut tuoliin sidottu paarialuokka. Yleensä terveysongelmat kasaantuvat pienituloisille, mutta tämän asian suhteen on toisin. Tietotyöläiset joutuvat kadehtimaan niitä, jotka saavat liikkua työssään ulkona. Heillä on varaa istua töiden jälkeen katsomaan televisiota, Raija Laukkanen sanoo.

Pahinta on, ettei hikisinkään spinning-tunti yksin riitä. Liikunnasta on kyllä hyötyä, mutta se ei mitätöi jatkuvan istumisen riskejä.

Onneksi asia on alettu ymmärtää viimein työpaikoillakin. Edelläkävijät säätävät jo nyt sähköpöytiään ja pitävät kokouksensa kävellen tai seisten. Tulevaisuudessa ajatus kokopäiväkökötyksestä tuntuu ehkä yhtä hullulta kuin nyt muistot sisätupakoinnista.

Perjantai

Palaverissa seisomisestani tulee ensimmäistä kertaa numero, kun muut rojahtavat sohvalle ja yksi pönöttää nurkassa.

Muuten alan jo innostua seisomisesta. Hartiat eivät ole pelkkää kiveä ja niskassa on ehkä jonkinlaista verenkiertoakin. Kaiken lisäksi ajatus kulkee jotenkin kirkkaammin. Yllättävää kyllä, seisominen suorastaan piristää.

Ainoa miinuspuoli ovat vanuttuneet villasukat, jotka eivät näytä hameen kanssa ihan yhtä hehkeiltä kuin korkkarit.

Lauantai

Lauantaina, työssäkäyvien puuhapäivänä, istumalakkoilu on helppoa. Kerrankin työläinen ehtii ja jaksaa yhden päivän aikana sekä lenkkeillä, kiertää vaatekauppoja, laittaa ruokaa että imuroida.

Vain illan baarireissu uhkaa lakkoa, mutta ei hätää. Tarjolla ei ole yhtään vapaata tuolia, mistä ilahdun ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Ei auta kuin nojailla coolisti baaritiskiin.

Loppuillasta pari jakkaraa vapautuu. Päätän antaa mennä. Tuntuisihan se nyt vähän naurettavalta vältellä istumisen aineenvaihdunnallisia seurauksia ja juoda samaan aikaan skumppaa.

Sunnuntai

Teatterit ja konsertit eivät käy. Onneksi on taidenäyttely, elämys, jota laiskinkaan ei voi kokea pyllyllään.

Illalla lintsaan vähän selaamalla lehteä pöydän ääressä. Koen ansainneeni joka minuutin. Olenhan sentään valinnut bussin sijaan omat jalat, tuijottanut taidetta pää kehossa, vatkannut lettutaikinaa ja lopuksi siivonnut kokkailuni jälkiä.

Näin kai sen pitäisi mennäkin. Ihannemaailmassa istumisesta ei lakkoiltaisi, vaan se olisi ansaittua luksusta.

Tällaista onnelaa varten pitäisi vain ensin hoitaa alta yksi pikkuprojekti. Olisi muutettava kokonainen työkulttuuri. Pankkivirkailija voi jo nyt vapaa-ajallaan vaihtaa bussin pyörään ja tv-maratonin lenkkiin. Töissä hän voi harvoin valita, seisooko vai istuuko tiskinsä takana.

Pitäisi voida, sillä dramaattisesti muotoiltuna on sentään kysymys elämästä ja kuolemasta.

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.
Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?