Miss Suomi puhuu lihasten puolesta. Viivi Pumpanen pyrkii käymään missivuoden kiireistä huolimatta salilla kolme kertaa viikossa.

Viivi Pumpanen pyrkii käymään missivuoden kiireistä huolimatta salilla kolme kertaa viikossa.  

Maanantai

10 kaksi riisipiirakkaa, muutama keittokinkkuviipale, banaani ja kuppi kahvia

14 kasvispyttipannua, vihersalaattia, pala ruisleipää, lasi maitoa ja kuppi kahvia

17 pala ruisleipää, kinkkuleikkele ja muutama juustosiivu, kuppi kahvia

20 possun fileetä ja vihersalaattia

23 purkki ananasta ja hedelmäsalaattia

Tiistai

07 pala ruisleipää, paahtokinkkuleikkelettä ja juustoa, bulgarianjogurtti ja kuppi kahvia

11 Vitalinea-jogurttijuoma, banaani, pulla ja kuppi kahvia

15 kanasalaattia

20 juusto-tomaattimunakas, joka on tehty kolmen munan valkuaisista

Keskiviikko

09 kauralesepuuroa ja puoli purkkia raejuustoa

13 jogurttijuoma, banaani ja soijakaakao

17 ceasarsalaattia, purkillinen ananasta ja kuppi kahvia

21 juusto-tomaattimunakas valkuaisista

Torstai

11 juusto-tomaattimunakas valkuaisista ja kuppi kahvia

14 tonnikalasalaattia

18 kanankoipi, riisiä ja vihersalaattia

22 bulgarianjogurtti ja omena

Perjantai

08 pari palaa paahtoleipää, paahtokinkkuleikkelettä ja kuppi kahvia

13 kanasalaattia ja kuppi kahvia

17 vihersalaattia, lohta ja kaksi porkkanaa

21 mansikkajogurtti ja kaksi riisipiirakkaa

Lauantai

10 munakokkelia, muutama nakki, sämpylä ja kuppi kahvia

14 kanankoipi, vihreää salaattia ja pala ruisleipää

18 naudan sisäfileepihvi, perunasosetta ja vihersalaattia

22 hedelmäsalaattia, ruisleipäpala ja kinkkuleikkelettä

23 sipsejä ja dippikastiketta, Kinder-suklaapatukka

Sunnuntai

09 juusto-tomaattimunakas valkuaisista ja kuppi kahvia

13 tonnikalasalaattia, kaksi kasvispihviä ja kuppi kahvia

18 kanapanini ja kuppi kahvia

22 hedelmäsalaattia ja bulgarianjogurtti Viivi kantaa mukanaan vesipulloa ja juo paljon pitkin päivää.

Päivittäiseen ruokavalioon kuuluvat myös monivitamiinitabletti ja kalaöljykapseli.

Asiantuntijan arvio

+ Viivi syö melko säännölli­sesti. Missikiireistään huolimatta hän pyrkii pitämään aterioiden välit kohtuullisina. Näytöksissä tai kuvauksissa ei aina ole ruokaa tar­jolla, mutta Viivi kantaa mukanaan pieniä eväitä. Tosin päivittäiseen ruokavalioon mahtuisi vielä pari energiaa antavaa välipalaa. Sään­nöllinen syöminen takaa sen, että nälkä-kylläisyyskeskus toimii eikä turhia naposteluhaluja tule.

+ Viivi juo pitkin päivää run­saasti vettä. Migreeniin taipuvai­sen päätä alkaa helposti jomottaa, jos keho pääsee kuivumaan.

+ Viivi on kaikkiruokainen, eikä hän ymmärrä nälässä kituut­tavia laihduttajia. Vain hernekeit­to, maksalaatikon rusinat ja maito eivät missille maistu.

- Toisaalta päivittäinen kalori­määrä jää reilusti alle suositus­ten, erityisesti arkisin. Viikonlop­puisin energiaa tulee enemmän, syynä lienevät päivällisvierailut vanhempien luokse. Viivi haluaa vaalia lihaksiaan, ja niiden ylläpitoon ja lisäämiseen tarvi-taan kunnolla energiaa.

- Kalsiumia ei tule riittävästi, vaikka Viivi sitä jonkin verran jo­gurtista ja juustosta saakin. Viivi ei pidä maidon mausta mutta koittaa silti toisinaan vaikka ne­nästä kiinni pitäen hörppiä lasilli­sen laktoositonta maitojuomaa. Sitä hän lorauttaa myös kahviin.

-/+ Viivi syö kananmunas­ta vain valkuaisen. Monet muutkin välttelevät keltuaista, koska pelkäävät sen nostavan kolesterolia. Kananmuna on kuitenkin hyvä proteiinin ja suojaravintoaineiden lähde. Tärkeät vitaminiinit ja hyvät rasvahapot ovat pakkautuneet nimenomaan keltuaiseen. Jos kolesterolin kanssa ei ole ongelmia, kanan­munia voi syödä huoletta. Jos arvot ovat korkealla, määrä kannattaa rajoittaa 2–3 munaan viikossa. Viivin kolesteroliarvot ovat kohdallaan, mutta toisaalta hän syö kananmunia runsaasti. Niinpä Viivi voisi tehdä kompro­missin ja erotella keltuaiset pois vain toisinaan.

Asiantuntijana Arja Vanhanen Laillistettu ravitsemusterapeutti, FAF personal Trainer

Teksti Miia Vatka Kuva Nina Kaverinen

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.