Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Valmentaja–joogaopettaja Jenni Kauppila kertoo, miten teet unelmistasi totta.

1. Hyväksy nykyhetki.
Ole itsellesi rehellinen nykyisestä tilanteestasi ja hyväksy se. Kun lakkaat vastustamasta omaa elämääsi, luot itsellesi paremman olotilan. Jos et esimerkiksi viihdy nykyisessä työssäsi, tiedosta, että työ on omien valintojesi seurausta ja pitää sisällään myös jotakin positiivista. Näin otat vastuun itsestäsi ja elämästäsi ja oivallat, että sinulla on myös mahdollisuus muutokseen.

2. Pidä mieli avoimena.
Näin näet mahdollisuuksia elämässä ja osaat alkaa unelmoida. Vaikka et olisi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi, avaa mielesi sille, että jokin muukin on mahdollista.

3. Mieti, mitä unelmasi taustalla on.
Pohdi, mistä syistä unelmoit juuri tästä. Onko unelmasi oikeasti omasi ja mistä syistä haluat sitä? Unelmoitko esimerkiksi timmistä vartalosta, koska tunnet, ettet ole riittävä sellaisena kuin olet nyt? Vääristä syistä syntynyt motivaatio ei vie kohti unelmaa.

4. Uskalla astua pois mukavuusalueeltasi.
Jokaisen unelman toteuttaminen vaatii irrottautumista omista rajoitteista. Kysy itseltäsi, mikä unelmassasi jännittää tai pelottaa, ja mieti, miten voisit harjoitella pelottavan asian kohtaamista.

5. Harjoittele yhteyttä sisimpääsi.
Samalla harjoittelet ajatuksista irti päästämistä ja mielen avaamista mahdollisuuksille. Voit harjoitella tätä laittamalla kellon soimaan viiden minuutin päähän, sulkemalla silmäsi ja seuraamalla hengitystäsi. Havainnoi, miten ilma virtaa sisään ja ulos sieraimistasi. Ajatusten herpaantuessa palauta huomio kevyesti takaisin hengitykseen. Juoksulenkki, leipominen tai maiseman katseleminen voivat toimia yhtä hyvin. Pitää vain löytää se itselle toimivin tapa hiljentää ajatukset ja löytää yhteys omaan sisimpään. Tällöin arvostat ja hyväksyt itse itsesi – ja tiedät, että voit tehdä mitä tahansa!

Sport
Mia Stellberg asuu suvun vanhalla maatilalla Sipoossa. Kuva: Leif Rosas.
Mia Stellberg asuu suvun vanhalla maatilalla Sipoossa. Kuva: Leif Rosas.

Kilparatsastus ja kansainvälinen ura mallina ovat olleet Mia Stellbergille parhaita elämän opettajia.

Sipoolainen Mia Stellberg, 39, on tehnyt uraa niin mallina, koulupsykologina kuin kilparatsastajanakin. Tällä hetkellä urheilupsykologina hän sparraa urheilijoita yhä parempiin tuloksiin kilpakentillä. Kysyimme Mialta, mitä kaikkea erilaiset urat ovat hänelle opettaneet.

Hyväksy itsesi sellaisenaan

”Teini-ikäni oli täynnä ahdistusta ja angstia. Sain lempinimen lauta, eikä minulla ollut kauheasti kavereita. Haisinkin aina hevoselta, sillä hepat
olivat parhaita ystäviäni. Ne hyväksyivät minut juuri sellaisena kuin olin, 178-senttisenä hammasrautaisena honkkelina. Ratsastaessa oli pakko laittaa murheet syrjään, sillä hevonen saattoi pysähtyäniille sijoilleen, jos ratsastin kiukkuisena. Edelleen rentoudun ja vahvistan keskittymistäni hevosen selässä. Aitona itsenään oleminen ja läsnäolontaito ovat valtteja myös työssäni.”

Uskalla myöntää epätäydellisyytesi

”Aloitin kouluratsastuksessa kilpailemisen 12-vuotiaana. Urani oli täynnä pettymyksiä. Jo kisajännitykseni saattoi välittyä hevoseen, jolloin
aloimme yhdessä uumoilemaan huonoa tulosta. Pettymysten käsittelyssä auttoi, kun ymmärsin, miten haastavia tavoitteeni ovat. Rohkea urheilija, joka ei pelkää häviämistä, on peloton. Rohkeutta on myös tunnustaa virheensä ja heikkoutensa. Tällä hetkellä pidän kilpailemisesta taukoa.”

Neuvottele rauhallisesti

”Hevosen kanssa pitää jatkuvasti neuvotella, jotta yhteistyö onnistuu. Ohjeiden pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Samaa määrätietoista
luovimista olen hyödyntänyt töissäni. On aivan sama, autanko itsetuhoista teiniä vai mestariurheilijaa, minun on osattava neuvotella rakentavasti. Mietin aina tarkasti, mikä viestini on ja miten saan sen välitettyä selkeästi. Sanojen lisäksi ratkaisevaa on rauhallisuuteni. Se luo levollista ja luottavaista tunnelmaa välillemme.”

"Lähdin pystymetsästä maailmalle. En ollut ikinä matkustanut edes metrolla."

Älä tuomitse, vaan arvosta jokaista

”Peruskoulun jälkeen kokeilin mallinuraa ja lähdin pystymetsästä maailmalle. En ollut ikinä matkustanut edes metrolla. Pian poseerasin huippumalli Gisele Bündchenin kanssa, kun osallistuimme muotitalo Eliten mallikisaan. Kun reissasin maapalloa ristiin rastiin, opin avarakatseisuutta ja sallivuutta. Olimme näytöksissä kaikki samanarvoisia: mustat, valkoiset, homot ja heterot. Vastaanotolleni on helppo tulla, sillä en ikinä tuomitse ketään, en sateenkaariperheitä saati maahanmuuttajia.”

Ole aina oma esikuvasi

”Tulen maanviljelijäperheestä ja olin sukumme ensimmäinen, joka valmistui yliopistosta. Pääsin lukemaan psykologiaa Helsingin yliopistoon ja
valmistuin alle kolmessa vuodessa. Yliopistopiireissä minua kohtaan oltiin aluksi epäluuloisia: eihän nätti heppatyttö voinut olla fiksu. Itse koen, että taustani avartaa maailmankatsomustani ja täydentää osaamistani. Ammennan kaikista uusista kohtaamisista taitoja itsellenikin. Pyrin aina olemaan oma esikuvani. Haluan miettiä kahden vuoden päästä, että tulipa tehtyä hyvin.”

"Toimin psykologina Jokelan kouluammunnassa. Tehtävä oli raskas, sillä olin tragedian uhri itsekin."

Ota työnteko etuoikeutena

”Työskentelin kymmenen vuoden ajan terveyskeskuspsykologina Tuusulassa ja Sipoossa lasten ja nuorten parissa. Työurallani on vain kaksi päivää, jolloin en pystynyt näkemään työssäni mitään hyvää. Silloin toimin psykologina Jokelan kouluammunnassa. Tehtävä oli raskas, sillä olin tragedian uhri itsekin. Hälytin apua ensimmäisten joukossa. Muutama vuosi sitten siirryin yrittäjäksi: valmennan urheilupsykologina niin olympiaurheilijoita kuin aloittelijoitakin ja teen toisinaan mallikeikkoja. Hoidan aina työt täysillä, jotta asiakaskin uskoo paranemiseensa tai menestymiseensä. Taannoin huippuratsastaja kertoi minulle peloissaan joutuvansa EM-kisoihin. Sanoin soittavani pari puhelua, jotta hänen ei tarvitse lähteä. Se oli psykologinen keino saada hänet tajuamaan, että hän ei joutuisi, vaan pääsisi tekemään elämänsä suorituksen kisoissa. Silloin pelkokin hälveni.”

Kerro osaamisestasi rohkeasti

”Mallina juoksin päivittäin kymmenissä castingeissa, joissa oli satoja tyttöjä. Huomasin nopeasti, ettei seiniä pitkin luimuamalla tule huomatuksi vaan konkarit ottavat heti tilan haltuun. Reipastuin ja aloin luottaa itseeni. Kun ihmiset saa vakuuttuneeksi  asiantuntijuudestaan, töitä riittää. Oma olemukseni on myös käyntikorttini. Siksi pidän itsestäni hyvää huolta.”

"Oma olemukseni on myös käyntikorttini."

Rakenna vahva luottamus

”Jos minulla ja hevosella on yhteinen liittouma, yllämme huippusuorituksiin. Samankaltaisen allianssin rakentamiseen pyrin työssäni. Ennen
kuin voin auttaa urheilijaa voittamaan olympiakultaa, meidän pitää yhdessä asettaa tavoite ja tehdä yhteistyötä. Yhdessä voimme purkaa
pelkoja. Se onnistuu vain, kun luotamme toisiimme.”

Mitä lumilautailu huipulla opetti suunnittelija ja yrittäjä Paola Suhoselle? Lue Sportin numerosta 2/2017! Tilaajille luettavissa myös netissä osoitteessa digilehdet.fi

Personal trainer Nanna Karalahden peruskunto parani, kun treenit pehmenivät.

Aamulla aerobinen, illalla puolentoista tunnin puntti. Kun Nanna Karalahti treenasi neljä vuotta sitten fitnessmallikisoihin, arki pyöri kovien treenien ympärillä.

”Mutta mitä enemmän treenasin, sitä huonommaksi kunto muuttui.”

Kun Nanna tuli raskaaksi, arvojärjestys meni uusiksi. Ensimmäistä kertaa hänen piti käsitellä stressiä muilla tavoilla kuin rankalla liikunnalla.

”En mennyt heti salille, kun vähän ketutti.”

Äitiyden myötä hyvinvointi kiri kireän kropan edelle. Treenit pehmenivät ja Nanna oppi rauhoittumaan kevyillä kävelylenkeillä.

”Peruskuntoni on parempi kuin ennen raskautta. Myös palautuminen on tehokkaampaa, kun ei rääkkää itseään joka päivä”, Nanna tietää.

Lue lisää Nannan oivalluksia ja koko haastattelu Sport-lehden numerosta 1/17.