Enni Rukajärvi ei harrasta tissuttelua. ”Mutta kyllä silloin tulee otettua alkoholia, jos lähdetään kavereiden kanssa kunnolla ulos.” Kuva Satu Kemppainen
Enni Rukajärvi ei harrasta tissuttelua. ”Mutta kyllä silloin tulee otettua alkoholia, jos lähdetään kavereiden kanssa kunnolla ulos.” Kuva Satu Kemppainen

Lumilautailija Enni Rukajärvi viettää yli puolet vuodesta ulkomailla. Reissussa ja rinteessä ote haarukasta uhkaa lipsua.

Huippu-urheilijan luulisi noudattavan orjallisesti tarkkaa ruokavaliota, mutta lumilautailija Enni Rukajärvi ei pingota. Hän syö kyllä terveellisesti – omasta tahdostaan eikä siksi, että olisi pakko.

– Lautailu on laji, jossa ei ole pakko noudattaa kurinalaista ruokavaliota. Varsinkin mieslautailijat syövät ihan mitä sattuu. Itse haluan kuitenkin syödä mahdollisimman monipuolisesti, jotta jaksan treenata ja kilpailla.

Enni viettää ulkomailla parisataa päivää vuodessa ja treenaa keskimäärin neljä tuntia päivässä. Hän yrittää syödä omatekoista ruokaa aina, kun mahdollista. Lautailijoille ruuanlaitto on leireillä usein yhteinen ohjelma-
numero. Enniltä sujuu näppärästi wokkien ja pastojen kokkailu pienelle porukalle. Pihvien ja kalojen laittamisessa hän haluaisi kehittyä.

Kilpailu- ja kuvausmatkoilla ruuanlaitto on lähes mahdotonta. Silloin Enni yöpyy aina hotelleissa ja hänen täytyy tyytyä ravintoloiden tarjontaan.

– Harjoittelen paljon Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa, Coloradossa. Kun olen pidemmän aikaa Jenkeissä, ravintoloissa syöminen alkaa aina tökkiä. Siellä on paljon hyviä rafloja, mutta ruoka on usein todella rasvaista. Reissujen jälkeen on kiva palata Suomeen, jossa on helpompi vaikuttaa itse siihen, mitä syö.

Enni treenaa vuoristossa, ja välipalat jäävät monesti väliin. Korkealla vuorilla kun ei yleensä ole rinnekahviloita. Kisoissa Ennillä on usein muutama proteiinipatukka mukana. Paljon matkustavan lautailijan on täytynyt tottua myös lentokoneruokaan.

– Minulla on yleensä niin kova nälkä, etten jätä koneessa mitään syömättä. Aasian lennoilla on yleensä paremmat ruuat kuin Euroopan ja Jenkkien.

Lapsuudenkodissaan Enni oppi syömään säännöllisesti. Hän on aina ollut kaikkiruokainen.

– Kun olin lapsi, söimme kotona päivällisen joka päivä samaan aikaan. Äiti pisti minut jo pienenä tekemään itse ruokaa, Enni muistelee.

Ainoastaan leikkeleistä ja makkarasta Enni ei välitä. Suurin heikkous ovat makeat jälkiruuat.

– Rakastan suklaata ja leivoksia. Vielä ei ole tullut vastaan yhtään maata, jossa en olisi löytänyt ihania herkkuja.

Ennin ruokapäiväkirja

Maanantai

10     smoothie, ruispala, avokadoa, salaattia, leikkelettä, juustoa ja kurkkua, kahvia
13     banaani
13     kahvakuula- ja keskivartalotreeni 1 t 15 min
15     proteiinijuoma, porkkanoita, ruisleipä, juustoa ja kurkkua, kahvia
17     hernekeittoa, ruispala, juustoa ja kurkkua, maitoa, pannukakkua, marmeladia, kermajäätelöä, kahvia
21     leipää, avokadoa, lohta, salaattia ja juustoa, maitoa

Tiistai

8     smoothie, jyväleipää, avokadoa, salaattia, juustoa ja tomaattia, kananmuna, kahvia
12     linssisosekeittoa, smetanaa, salaattia, vaaleaa leipää, kevytmaitoa, suklaakakkua, kahvia
16     ceasarsalaatti kanafileepihvillä, kahvia
21     teetä
24    pannukakkua, marmeladia, kiivi, maitoa

Keskiviikko

9     aamupala sama kuin maanantaina
11     kevyttä lumilautailua 1 t
12    possumunkki, kahvia
13    rieskaa, sulatejuustoa, juustoa ja kurkkua, banaani, kahvia
14    raskasta mäkitreeniä 3 t, kävellen ylös
18    perunaa, siikaa, salaattia, maitoa, mandariini, uunijuustoa
19    pilatesta 1 t
22   ruispala, avokadoa, juustoa, tomaattia ja kurkkua, banaani, kiivi, maitoa

Torstai

9     taas sama aamupala
10    lumilautailua 1,5 t, kävellen ylös
12    suklaata
12    lumilautailu 30 min
14    lihakeittoa, smetanaa, vaaleaa leipää, rieskapala, kahvia
15    lumilautailua 2 h
18    jauheliha-makaronilaatikkoa, pannari, hilloa
19    ternimaitolätty, hilloa, kahvia
22   ruispala, juustoa ja kurkkua, maitoa

Perjantai

9     rieskapala, levitettä, muroja, jogurttia, hilloa, kahvia
12    keksisuklaata
15    spagetti bolognesea, salaattia, maitoa, kahvia
17     juoksulenkki 30 min, keskivartalotreeni 30 min, venyttely 20 min
19     smoothie, ruispala, savujuusto, salaattia ja kurkkua
20    kevytmaitoa, ruispala, avokadoa ja juustoa, omena

Lauantai

10    aamupala sama kuin alkuviikolla
11     kuntosalitreeni red cordeilla ja jumppapallolla 1 t 5 min
13    maitorahkaa, kiisseliä, ruispala, kahvia
16    peruna, siikaa, paistettuja kasviksia, fetasalaattia, rieskaa, särkeä, maitoa, omena-kaurapaistosta, jäätelöä, raparperipiirakkaa, kahvia
20   ruisleivät bolognesekastikkeella, maitoa

Sunnuntai

9    aamupala sama kuin alkuviikolla
12   täytetty munakas, maitoa, kahvia, suklaata
14   vaellus 1 t 15 min
16   lihamureketta, perunaa, kastiketta, porkkanoita, vuohenjuustosalaattia, omena-kaurapaistosta, jäätelöä, kahvia
21    smoothie, ruispala, lohta
22   pilatesrullalla paikkojen avaaminen ja venyttelyä 30 min

Lisäksi Enni juo joka päivä runsaasti myös vettä.

Asiantuntijan arvio Ennin ruokavaliosta

Riitta Sallinen, ravitsemusasiantuntija, Trainer4You

+ Aktiiviliikkujanaisten kannattaa ottaa mallia Ennin hyvästä ruokavaliosta ja reippaasta syömisestä.

+  Enni syö paljon hedelmiä, marjoja, kasviksia ja viljatuotteita, mikä näkyy hiilihydraattien, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden suurena saantina. Kalaakin Enni syö useasti viikon aikana ja saa nykyistä suositusta (7,5 mikrogrammaa) enemmän myös D-vitamiinia. Vaihtamalla D-vitamiinittoman voin kasvimargariiniin D-vitamiinin saanti paranisi entisestään. Halutessaan

Enni voi talvisaikaan käyttää myös D-vitamiinilisää (7,5–10 mikrogrammaa päivässä). Enni saa riittävästi rautaa. Rauta-arvot kannattaa kuitenkin silloin tällöin tarkistuttaa, koska korkealla harjoiteltaessa ja kilpailtaessa elimistön hapenkuljetuskoneisto joutuu koetukselle.

+   –   Enni juo vettä pitkin päivää. Treenien aikana ja sen jälkeen vettä voisi juoda enemmän, sillä se korjaisi nestevajetta.

+   –   Enni syö säännöllisesti, mutta välillä ateriavälit venähtävät yli kolmeen tuntiin. Urheilijan on erittäin tärkeä syödä säännöllisesti ja riittävän usein. Se vaatii suunnittelua varsinkin matkapäivinä. Isot ateriat kannattaa syödä 3–6 tuntia ennen harjoitusta, jolloin ruoka ehtii sulaa hyvin ja lihasten sekä maksan energiavarastot täyttyä. Lisäksi kannattaa syödä pieni harjoitukseen valmistava välipala 1–2 tuntia ennen treeniä.

Harjoittelun jälkeen Enni syö puolen tunnin kuluessa palauttavan välipalan tai aterian. Tästä tavasta kannattaa pitää kiinni, vaikka rinnekahvilan valikoima houkuttelisikin tekemään epäterveellisiä valintoja.

Usean tunnin harjoitussessioihin rinteeseen kannattaa ottaa mukaan energiapatukka tai -geeli sekä vettä tai vaikkapa urheilujuomaa. Tämä auttaa pitämään yllä nestetasapainoa ja tarjoaa lihaksille energiaa säästäen niitä. Harjoituksen jälkeen seuraava kunnon ateria kannattaa syödä kahden tunnin kuluessa.

+   –   Enni voisi saada energiaa  vielä nykyistä enemmän. Proteiinia Enni saa erittäin paljon ja vähempikin riittäisi, joten lisää energia kannattaa napata hiilihydraateista. Enni voisi syödä esimerkiksi yhden leipäsiivun lisää sekä lounaalla että päivällisellä. Lisäksi pieni välipala tasoittaisi pisimpiä ateriavälejä.

  Ennin ruokavaliossa rasvan laadussa on parannettavaa. Tyydyttymättömien rasvahappojen saanti on liian pientä. Lisäksi melkein puolet rasvasta on tyydyttynyttä rasvaa, jonka osuus rasvan kokonaissaannista tulisi olla korkeintaan kolmasosa. Myös kolesterolin määrä saisi olla pienempi. Ruokavalion rasvan laatua Enni voi
parantaa vaihtamalla nestemäiset maitotuotteet ja juuston vähärasvaisempiin vaihtoehtoihin sekä vaihtamalla voin 60–80-prosenttiseen kasvimargariiniin. Oliiviöljyn vaihtaminen rypsiöljyyn toisi ruokavalioon vielä lisää välttämättömiä omega-3-rasvahappoja, joita rypsiöljyssä on noin 20 kertaa enemmän kuin oliivi-öljyssä.

Synninpäästö

Enni söi herkkuja useana päivänä. Annoskoot pysyivät kuitenkin hallinnassa, ja herkut olivat yleensä jälkiruokia.

Ennin jälkikommentit

”Olen jo pitkään miettinyt rasvojen syömistä, mutten ole tiennyt, mitkä ovat hyviä. Nyt on varmaan tehtävä kompromisseja juustojen ja muiden maitotuotteiden syömisessä, koska en tykkää vähärasvaisista tuotteista. Tiedän, että minun pitäisi syödä nykyistä useammin välipaloja, mutta varsinkin mäkipäivien aikana en vain ehdi. Olen iloinen synninpäästöstä, sillä pidän herkuista. Ja hyvä, ettei lisähiilareistakaan olisi haittaa, sillä tykkään leivästä. Pakko myöntää, että syöminen lipsuu aina reissuissa ja kauden aikana. Olisin tyytyväinen, jos pystyisin syömään näinkin hyvin koko kauden.”

Juttu on julkaistu Me Naiset Sport -lehden numerossa 1/2013.

Lue myös:

Enni Rukajärvestä leviää somessa suloinen teinikuva

Nämä ovat Enni Rukajärven suosikkirinteet Suomessa

Tämä joululahja on jäänyt lumilautailija Enni Rukajärven mieleen

Sauli Niinistön ja Jenni Haukion Sotshi-tyyli

Enni Rukajärvi

Syntyi 13.5.1990 Kuusamossa, jossa asuu yhä. Kirjoitti ylioppilaaksi 2009.

Voittanut lumilautailussa mm. slopestylen MM-kultaa 2011, pronssia TTR-kiertueen MM-kilpailuissa 2012 sekä olympiahopeaa Sotshin olympialaisissa 2014.

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.