Lounaalla kaveri kysyy, voiko tarjota ruuan päätteeksi kahvin ja pullan. Moni varmaan vaatimattomasti kiittäisi, mutta toisille viaton ehdotus voi olla hikoilun paikka. ”Mitä se nyt tuolla lailla kyselee, kai minulla nyt on pullaan varaa.” Ärsyttää, hävettää.
Tällaisella esimerkillä sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa kuvailee tilannetta, jossa ihmiselle on muodostunut riippuvuus häpeämisestä. Riippuvuuden takia ihminen ei osaa olla ilman häpeää, vaan jopa haluaa olla muita huonompi ja velloo häpeän tunteessa lähes nauttien siitä.
Miten sellaiseen tilanteeseen päätyy?
”Kun ihminen tottuu elämään jatkuvan häpeän kanssa, hän myös oppii häpeän suhteen avuttomaksi.”
– Kyseessä on usein paha itsearvostusongelma. Kun ihminen tottuu elämään jatkuvan häpeän kanssa, hän myös oppii häpeän suhteen avuttomaksi. Silloin mikä tahansa riittää eikä ihminen usko, että hän ansaitsisi parempaa missään asiassa, Viljamaa kuvailee.
Viljamaa on kirjoittanut aiemmin muun muassa narsismista ja addiktioista. Parhaillaan hän viimeistelee teosta häpeästä.
Viljamaan mukaan jatkuvaan häpeään tottunut ja tunteesta riippuvaiseksi tullut ihminen kokee, että oma elämä tapahtuu jossain toisaalla eikä siihen voi vaikuttaa.
– Esimerkiksi ihmissuhteissa tai työpaikan valinnassa häpeämisriippuvuus näkyy varman päälle pelaamisena ja riskittömyytenä. Kun häpeä liimautuu osaksi identiteettiä, se saa tarkastelemaan muita henkisestä poterosta. Kaikki, mitä muut tekevät, vaikuttaa hienolta. Kaikki, mitä itse tekee, taas on arvotonta. Arvottomuus saa tekemään tyhmiä valintoja, kuten tarttumaan aina vaatimattomimpaan vaihtoehtoon ja lopettamaan nopeasti yrittämisen, Viljamaa kuvailee.
Enemmän itsetuntemusta
Ongelman voi tunnistaa Viljamaan mukaan esimerkiksi siitä, että omia reaktioita erilaisissa tilanteissa ei osaa selittää.
– Ihmisen pitäisi oppia tunnistamaan, mistä erilaiset tunteet ja reaktiot johtuvat. Kun on hyvä itsetuntemus, ihminen tietää, minkälainen tilanne saa oman häpeänappulan juuttumaan pohjaan.
”Häpeäpäiväkirjan pitäminen voi auttaa syy-seuraus-suhteiden tunnistamista ja häpeäriippuvuudesta irrotautumista.”
Tällä tavoin esimerkiksi kahvin ja pullan tarjoamisesta nolostunut voi ymmärtää, mistä oma negatiivinen reaktio mahdollisesti johtuu. Ehkä paniikki johtui vuosien takaisesta huonosta taloudellisesta tilanteesta, ja häpeä siitä on pinttynyt turhan syvälle.
Entä jos ei osaa hahmottaa vastaavien tilanteiden syy–seuraus-suhteita?
– Ajatuksenvirtaan perustuvan häpeäpäiväkirjan pitäminen voi auttaa yhteyksien tunnistamista ja siten irrotautumista häpeäriippuvuudesta. Silloin voi oppia huomaamaan, mikä tai kuka sorkkii sitä omaa häpeänappulaa.
Viljasen mukaan muutaman vinkin avulla vääränlaisesta häpeästä on mahdollista päästä eroon.
– Haasta itsesi ja häpeäsi, jotta opit hiljalleen rohkeammaksi, ja opettele hyväksymään virheitäsi. Erilaisia häpeän syitä on myös syytä erotella toisistaan: on normaalia hävetä esimerkiksi omaa ylimielisyyttä, mutta väärin ajatella itsestään tyylillä ”minä nyt vain olen tällainen”.
Janne Viljamaan 12. kirja Hirveä häpeä ilmestyy syyskuussa 2018.
