”Sain lihakset näkyviin, kun aloin syödä tarpeeksi", Venla Savikuja sanoo. Kuvat: Panu Pälviä
”Sain lihakset näkyviin, kun aloin syödä tarpeeksi", Venla Savikuja sanoo. Kuvat: Panu Pälviä

Aamuvirkku Venla Savikuja treenaa arkisin vaarien seurassa. Viikonloppuisin hän mättää brunssiin kuuluvaa mustikkapiirakkaa poikaystävänsä kanssa.

Kun Venla Savikujan, 23, herätyskello pirisee aamulla kello kuusi, hän ponkaisee  sängystä ylös heti.

– Olen, että jipii, salille!

Venla nauttii aamun treenirauhasta. Hän hikoilee kotikulmillaan sijaitsevalla punttisalilla ensimmäisten joukossa. Muut aamuvirkut ovat eläkeläispappoja. Heistä on tullut treenikavereita.

Aamupuuron ja munakkaansa nainen nauttii heti kotiin palattuaan. Vielä muutama vuosi sitten Venlaa väsytti aamuisin. Lukio-opintojen ja tv-sarjassa näyttelemisen yhdistäminen aiheutti stressiä, jonka vastapainoksi Venla biletti.

– Aamuisin väsytti niin, että jätin aamupalan syömättä. Kuvauksissa nappasin leivän catering-kärrystä ja seuraavan kerran söin vasta illalla, Salatut elämät -näyttelijä kertoo.

Näyttelijäpoikakaverin vinkeillä nainen intoutui harjoittelemaan kovempaa, ja parissa vuodessa Venlasta on tullut melkoinen lihaskimppu. Kuinka hän sen teki?

– Sain lihakset näkyviin, kun aloin syödä tarpeeksi. Kannan mukana eväitä, niin voin syödä kolmen tunnin välein ruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita.

Nyt nainen lataa jalkaprässiin 300 kilon painot.

– Poikaystäväni on kova treenaamaan, ja toisinaan harjoittelemme yhdessä. Minä olen kuitenkin meistä aamuisin virkumpi.

Treenien jälkeen Venlalla on aikaa valmistella päivän eväät.

– Mikään gourmet-kokki en ole. Teen ruususuolalla ja kurkumalla maustettuja salaatteja tai keittelen pastaa.

Töiden jälkeen Venla tapaa ystäviään. Heille ei tarvitse selitellä terveellistä elämää, koska useimmat kaverit ovat yhtä sporttisia. Uudet tuttavat hämmästelevät, miksi Venlalta jäävät usein juhlat väliin sekä drinkit ja karkitkin ottamatta.

Selitys on tässä: mistä vatsa ei pidä, sitä Venla ei syö.

– Yksi oivalluksistani on, että pahinta vatsalleni ei olekaan valkoinen vehnä, vaan  sokeri. Esimerkiksi irtsarit korvaan leffa­iltoina jugurtti- ja suklaarusinoilla.

Venla on karsinut ruokavaliostaan myös bodarin perusruuat, rahkan ja raejuuston, ja korvannut ne kananmunilla. Alkoholia hän ei ole juonut kahteen vuoteen. Kerran kahdessa viikossa hän tosin pitää cheat-päivän, eli syö mitä mieleen juolahtaa.

Iltaisin Venla uppoutuu suurimpaan intohimoonsa, treeniblogin pitämiseen. Hän lataa kuvia ruoka-annoksistaan sekä sali- ja kaveri-selfieitä myös Instagram- ja Facebook-sivuilleen. Instagramissa hänellä on yli 54 000 seuraajaa.

– Ehkä on vähän itserakasta laittaa nettiin paljon omia kuvia. Toisaalta, ne kertovat elämästäni. Nyt kun ei tarvitse tehdä yhtä­aikaa töitä ja käydä koulua, keskityn itseeni.

Venla saa seuraajiltaan paljon palautetta. Jotkut sanovat häntä liian lihaksikkaaksi ja miehen näköiseksi.  Suurin osa palautteesta on kuitenkin aivan toisenlaista.

– Viesteissä kiitellään sitä, että elän jalat maassa. En tosiaan elä mitään high lifeä! Olen tyytyväinen, kun joku laittaa minulle ruokaa,  joka ei ole kaupan pakastealtaasta. Kyllä minua välillä hemmotellaankin.

Kun arkipäivät syö kurinalaisesti, voi viikonloppuisin  höllätä. Venlan suosikki on lauantaiaamun ”mättöbrunssi” poikaystävän seurassa, jolloin herkutellaan.

– Brunssiimme kuuluu myös mustikkapiirakkaa. Silloin ei ole kiire salille.

Venla säästelee voimia, jotta jaksaa taas maanantaina riemastua herätyskellon pirinästä.

Venlan ruokapäiväkirja

Palautteen ruokapäiväkirjasta antaa laillistettu ravitsemusterapeutti, TtM, Pirjo Saarnia.

Maanantai
06 salitreeniä 1,5 t
08 kaurapuuro voisilmällä, rahkaa ja marjoja
11 kanasalaatti ja avokadoa
14 kuivalihaa ja luumupiltti
17 itse tehtyä currykanaa, kookosmaitoa, säilykeananasta, täysjyväriisiä ja salaattia
20 tuoretta mangoa, maustamatonta soija­jugurttia, vehnäleseitä
ja pellavansiemeniä

Tiistai
06 salitreeniä 1 t
08 proteiini-hiilihydraattipalautusjuoma
09 munakas, leseitä, tomaattia ja pinaattia
12 tonnikalasäilyke
15 jauhelihaa, pastaa ja salaattia
18 hapankorppua, soijamaitoa ja marjoja
21 proteiini-hiilihydraattijuoma

"Ennen hyljeksin valkoista vehnää. Sitten tajusin, ettei huono olo johdu siitä, vaan karkeista."

Keskiviikko
06 salitreeniä 1 t 15 min
08 tyrnimehua, kolmen valkuaisen ja kahden keltuaisen munakas
11 salaattia, kanafileetä, bataattia, punajuurta, oliiveja, fetajuustoa ja jäävuorisalaattia
14 smoothie, jossa proteiinijauhetta, suklaa-soijamaitoa, banaania ja mansikoita
17 sama ateria kuin klo 11
20 kalkkunamunakas

"En suosittele tyhjällä vatsalla treenaamista kaikille. Minulle se sopii. Täydellä vatsalla harjoittelusta tulee niin huono olo."

Torstai
06 salitreeniä 1 t
08 proteiini-hiilihydraattijuoma, pinaattia, munakas, kirsikka­tomaatteja
11 härkää, mustapapukastiketta, kasviksia ja riisiä
14 banaania ja pähkinöitä
17 kanafileetä, rucola­salaattia, tomaattia, kurkkua, fetajuustoa ja parsakaalia
20 kolmen valkuaisen ja yhden keltuaisen munakas

"Maustan salaattini ruususuolalla, kurkumalla ja tuoreella chilillä."

Perjantai
06 kalkkunaa, avokadoa, munakasta ja vehnä­leseitä
07 juoksulenkki 45 min
09 pähkinä-gojimarja­patukka
12 lohta ja kasviksia
13 salitreeniä 1 t
14 proteiini-hiilihydraattijuoma
17 lohta, täysjyväriisiä, salaattia
20 karjalanpiirakoita ja munavoita

Lauantai
08 juoksulenkki 40 min
09  soijajugurttia, mysliä, täysjyväpatonkia, kananmunaa, croissanttia, leipää, voita, leikkelettä ja paprikaa
13 täytetty patonki
16 mangopiltti ja omena
19 jauhelihamureke, perunamuusia, salaattia
20 iltalenkki 45 min
22 munakas, hapankorppuja ja teetä

Sunnuntai
08 kolmen valkuaisen ja kahden keltuaisen munakas, pinaattia, fetajuustoa ja vehnäleseitä
11 kuivattua kookosta, pomeloa ja mangoa
14 jauhelihaa, kukkakaalia, parsakaalia ja perunaa gratiinissa
17 pizzaa
20 focacciaa, mustikka­piirakkaa ja suklaa­rusinoita

ASIANTUNTIJAN ARVIO

Hyvin menee
+ Ateriarytmi on säännöllinen.
+ Ruokavalio on monipuolinen: kasviksia, marjoja ja hedelmiä Venla syö päivittäin. Viljatuotteet ovat kuitupitoisia, ja ruuassa on riittävästi myös proteiinipitoisia tuotteita.
+ Pellavasta, pähkinöistä, avokadosta ja kalasta saa hyviä pehmeitä rasvoja. Niitä Venla saa tosin liian vähän.
+ Arkisin Venla ei herkuttele, ja ruokavalinnat ovat harkittuja ja pääosin terveellisiä.
+ Valmistaa ruokansa itse.
+ täydentää ruokavaliota D-, monivitamiini- ja omega-3-valmisteella.

Paranna vielä
- Oliivi- ja kookosöljy eivät sisällä molempia välttämättömiä rasvahappoja. Lisää salaattiin tai kasviksiin 1 rkl rypsiöljyä ja 1 rkl pellavansiemenrouhetta tai pähkinöitä. Lisäksi avokadoa voi käyttää viikoittain, oliiviöljyä paistamiseen ja kookosöljyä satunnaisesti.
- Kananmunia Venla syö liian usein. Munat sisältävät paljon omega-6-sarjan arakidonihappoa ja kolesterolia. Niitä kannattaa syödä vain kappaletta 3–4 kappaletta viikossa.
- Jaksamiselle ja suoliston terveydelle tärkeän kuidun saanti on niukkaa. Syö päivittäin kaura-, hirssi- tai neljänviljanpuuroa sekä viipale täysjyväruisleipää. Kauralese on vehnälesettä hellempää vatsalle.
- Ruokavalio sisältää niukasti rautaa, kalsiumia ja jodia. Käytä ruususuolan rinnalla jodioitua suolaa.
- Syö päivittäin lasillinen maustamatonta jugurttia tai hapatettua kaurajugurttia.
- Nestemäinen rautavalmistelisä muutaman viikon kuurina voisi olla paikallaan pari kertaa vuodessa.

VENLA KOMMENTOI ARVIOTA

”Yllätyin siitä, etten saa tarpeeksi välttämättömiä rasvahappoja ja kuituja.
Alan käyttää rypsiöljyä ja syödä puuroa aamuisin, kuten tein aiemmin. Osan pinaatista korvaan muilla vihreillä.”

Lue myös:

Venla Savikujan blogivinkit

Kaikki ruokapäiväkirjat löydät täältä.

VENLA SAVIKUJA

■ 23, näyttelijä.

■ Asuu Helsingissä.

■ Harrastaa punttisalitreeniä ja lenkkeilyä.

■ Näyttelee Salatut elämät -sarjassa Heidi Aaltosta.

Vaikka kumppaniaan rakastaisi kuinka paljon, toisen ”äitinä” ei ole erityisen palkitsevaa olla.

Siivousvastuu on lähestulkoon aina itsellä ja kaikenlaisista asioista laskuja myöten pitää muistuttaa, vaikka toinen lupasi hoitaa ne. Hetkinen – onkos tämä todella kumppanin heiniä vai enemmänkin äidin?

Välillä saattaa tuntua, että parisuhteessa ei ole kahta kumppania vaan äiti ja lapsi. Kun olo on suhteessa epätasa-arvoinen, syntyy auttamatta ongelmia, joita ei ihan hetkessä pysty ratkaisemaan vaikka kuinka haluaisi.

Neljä naista kertoo, millaista elämä on kun tuntuu, että joutuu olemaan oman kumppaninsa äiti.

Fyysisiä oireita ja katkeruutta

”Olen parisuhteessamme edelleen kumppanini äiti, vaikka meillä on puhuttu tästä kuviosta harva se päivä. Minä etsin mieheni likaiset vaatteet pesuun, joita hän jätti milloin mihinkin. Siivosin sohvan alta tyhjät karkkipussit, putsasin viemärien hajulukot, pesin saunan ja kodin matot. Lisäksi tiskasin, pakkasin hänelle vaatteet matkalaukkuun ja hoidin laskujen maksamiset kunnes fysiikkani alkoi pettää ja oireilla kipujen ja ärtyisyyden kautta.

”Olen katkera siitä, mihin rääkkiin itseni asetin.”

Olen kyllä yrittänyt kertoa miehelleni tästä ongelmasta, mutta viesti ei oikein tuntunut menevän perille. Nykyään olen katkera siitä, mihin rääkkiin olen itseni laittanut pelkästään sen takia, että olen ollut ihan liian kiltti. Miehelleni ei ole vielä nykyäänkään selvää, että kotityöt kuuluvat myös hänelle. Jatkan yhä kotitöiden suorittamista ja apua saan vain ruinaamalla.”

Äiti ja kotiapulainen, ei kumppani

”Olin ex-mieheni kotiapulainen ja lasten äiti, en juuri muuta. Kaikki kodinhoito oli vastuullani, vaikka tein ex-miehen yritykselle töitä. Hänen työnsä yrittäjänä oli ilmeisesti arvokkaampaa, eikä hän jaksanut nousta sohvalta kuin hakemaan olutta. Tilanne ratkesi erolla.”


Väsyttävää muistaa kaikki toisen puolesta

”Meillä molemmat kyllä huolehtivat pääosin kotitöistä ja siisteydestä, mutta tunnistan silti roolituksen siinä, että huolehdin asioista todella paljon enemmän. Muistutan menoista, kirjaan ne kalenteriin ja kysyn monta kertaa onko kaikki mukana. Muistutan myös ottamaan eväät mukaan töihin ja varaamaan hammaslääkärin. Lisäksi huolehdin ajoissa, että vaatteet pestään matkaa varten ja laskut maksetaan. Kyllästyttää olla se muistuttaja ja huolehtija.

”Välillä päätän olla huolehtimatta.”

Välillä päätän olla huolehtimatta. Usein seurauksena on se, ettei asioita tapahdu ollenkaan tai sitten todella myöhässä. Toivon, että oppimista tapahtuisi kantapään kautta.”

Tekisi mieli lopettaa vahtiminen

”Toisinaan on todella raskasta, kun tuntuu, että joutuu huolehtimaan ihan kaikesta. Kyse ei tunnu olevan edes kumppanin laiskuudesta vaan puhtaasta välinpitämättömyydestä: mitäs sitten, vaikka ei olla siivottu kahteen viikkoon, vaatteita lojuu lattioilla pitkin kämppää ja tavarat ovat ihan missä sattuu?

Olen useampaan otteeseen yrittänyt selittää, että mielestäni on vain reilua pitää koti sellaisessa kunnossa, että molemmat viihtyvät. Mutta yhteisymmärryksestä huolimatta tilanne palaa usein nopeasti ennalleen. Tuskin kumppani sitä tahallaan tekee, mutta ärsyttää silti.

”Usein tekisi mieli vain olla muistuttamatta laskujen maksamisesta”

Sama juttu myös muussa asioiden vahtimisessa: usein tekisi mieli vain olla muistuttamatta laskujen maksamisesta tai muusta, mutta en tietenkään halua kumppanini joutuvan ongelmiin. Kauheasti haluaisin ymmärtää, mutta aika hankalaa se on. Ehkä minua voisi ymmärtää välillä kovemmin.”

Miisa58

Neljä naista kertoo, miltä tuntuu olla kumppanille kuin äiti: ”Apua saan vain ruinaamalla”

Olen jo keski-iän ohittanut nainen, lapset maailmalla ja olen eronnut heidän isästään jo vuosia sitten. Pari vuotta sitten löysin uuden miehen, mukavan, kiltin ja rauhallisen. Pikkuhiljaa on vain käynyt niin, että kun hän asuu omillaan ja minä omillani, vietetään yhteiset viikonloput, joulut ja juhannukset ja viikollakin tavataan aina minun luonani. Minä tarjoan aamupalat, ruuat, välipalat, iltapalat. Hän tuo joskus kahvipaketin tai jotakin pientä ja kaljansa, ei maksa edes elokuvalippuani!...
Lue kommentti
Jinjan

Neljä naista kertoo, miltä tuntuu olla kumppanille kuin äiti: ”Apua saan vain ruinaamalla”

Voi miten tutun kuuloista tekstiä. Meillä on usein ihan kauhea seutu, en vain enää yksinkertaisesti jaksa välittää rankan vuorotyö jälkeen. Toinen ei tee yhtään mitään pyytämättä, omien astioiden koneeseen laittaminen tuntuu olevan kunniamaininnan arvoinen suoritus. Erotahan tässä pitäisi, mutta sitkutetaan nyt kunnes lapsi on isompi, isänä on kuitenkin ihan hyvä. Muuten vaan saamaton vätys.
Lue kommentti

Kun häpeämiseen tottuu ja siitä tulee riippuvuus, ihminen kaahaa elämässä eteenpäin jatkuvasti häpeänappula pohjassa.

Lounaalla kaveri kysyy, voiko tarjota ruuan päätteeksi kahvin ja pullan. Moni varmaan vaatimattomasti kiittäisi, mutta toisille viaton ehdotus voi olla hikoilun paikka. ”Mitä se nyt tuolla lailla kyselee, kai minulla nyt on pullaan varaa.” Ärsyttää, hävettää.

Tällaisella esimerkillä sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa kuvailee tilannetta, jossa ihmiselle on muodostunut riippuvuus häpeämisestä. Riippuvuuden takia ihminen ei osaa olla ilman häpeää, vaan jopa haluaa olla muita huonompi ja velloo häpeän tunteessa lähes nauttien siitä.

Miten sellaiseen tilanteeseen päätyy?

”Kun ihminen tottuu elämään jatkuvan häpeän kanssa, hän myös oppii häpeän suhteen avuttomaksi.”

– Kyseessä on usein paha itsearvostusongelma. Kun ihminen tottuu elämään jatkuvan häpeän kanssa, hän myös oppii häpeän suhteen avuttomaksi. Silloin mikä tahansa riittää eikä ihminen usko, että hän ansaitsisi parempaa missään asiassa, Viljamaa kuvailee.

Viljamaa on kirjoittanut aiemmin muun muassa narsismista ja addiktioista. Parhaillaan hän viimeistelee teosta häpeästä.

Viljamaan mukaan jatkuvaan häpeään tottunut ja tunteesta riippuvaiseksi tullut ihminen kokee, että oma elämä tapahtuu jossain toisaalla eikä siihen voi vaikuttaa.

– Esimerkiksi ihmissuhteissa tai työpaikan valinnassa häpeämisriippuvuus näkyy varman päälle pelaamisena ja riskittömyytenä. Kun häpeä liimautuu osaksi identiteettiä, se saa tarkastelemaan muita henkisestä poterosta. Kaikki, mitä muut tekevät, vaikuttaa hienolta. Kaikki, mitä itse tekee, taas on arvotonta. Arvottomuus saa tekemään tyhmiä valintoja, kuten tarttumaan aina vaatimattomimpaan vaihtoehtoon ja lopettamaan nopeasti yrittämisen, Viljamaa kuvailee.


Enemmän itsetuntemusta

Ongelman voi tunnistaa Viljamaan mukaan esimerkiksi siitä, että omia reaktioita erilaisissa tilanteissa ei osaa selittää.

– Ihmisen pitäisi oppia tunnistamaan, mistä erilaiset tunteet ja reaktiot johtuvat. Kun on hyvä itsetuntemus, ihminen tietää, minkälainen tilanne saa oman häpeänappulan juuttumaan pohjaan.

”Häpeäpäiväkirjan pitäminen voi auttaa syy-seuraus-suhteiden tunnistamista ja häpeäriippuvuudesta irrotautumista.”

Tällä tavoin esimerkiksi kahvin ja pullan tarjoamisesta nolostunut voi ymmärtää, mistä oma negatiivinen reaktio mahdollisesti johtuu. Ehkä paniikki johtui vuosien takaisesta huonosta taloudellisesta tilanteesta, ja häpeä siitä on pinttynyt turhan syvälle.

Entä jos ei osaa hahmottaa vastaavien tilanteiden syy–seuraus-suhteita?

– Ajatuksenvirtaan perustuvan häpeäpäiväkirjan pitäminen voi auttaa yhteyksien tunnistamista ja siten irrotautumista häpeäriippuvuudesta. Silloin voi oppia huomaamaan, mikä tai kuka sorkkii sitä omaa häpeänappulaa.

Viljasen mukaan muutaman vinkin avulla vääränlaisesta häpeästä on mahdollista päästä eroon.

– Haasta itsesi ja häpeäsi, jotta opit hiljalleen rohkeammaksi, ja opettele hyväksymään virheitäsi. Erilaisia häpeän syitä on myös syytä erotella toisistaan: on normaalia hävetä esimerkiksi omaa ylimielisyyttä, mutta väärin ajatella itsestään tyylillä ”minä nyt vain olen tällainen”.

Janne Viljamaan 12. kirja Hirveä häpeä ilmestyy syyskuussa 2018.