Klara Kivilahti ei pidä itseään hurjapäänä, vaikka keikkuukin telineillä ja kiipeilee tankoon.

Klara Kivilahti ei pidä itseään hurjapäänä, vaikka keikkuukin telineillä ja kiipeilee tankoon. 

Maanantai

06 kuppi vihreää teetä ja Actimel-juoma
07 kolme siivua saaristolaislimppua, Oltermanni-juustoa, lasi tuoremehua ja omena
12 mukaan haettu kanapatonki, latte ja mangosmoothie
18 kaksi lautasellista parsaravioleja, tuoretta parsaa ja kurkkua
20 mustikkarahkaa
22 kuppi teetä, putkilollinen Pringles-sipsejä ja pari Geisha-patukkaa

Tiistai

08 hedelmäsalaattia ja maustamatonta jogurttia, kuppi vihreää teetä
12 kymmenen Stockmannilta haettua sushipalleroa ja iso latte
18 perunamuusia, prinssinakkeja ja tomaattia sekä pari palaa ruisleipää ja juustoa
20 mansikkarahkaa

Keskiviikko

08 hedelmäsalaattia ja maustamatonta jogurttia, kuppi vihreää teetä
12 tanskalaisessa voileipäravintolassa iso paahtopaistivoileipä, kuppi teetä ja vettä, jälkiruoaksi pala rahkapiirakkaa ja kuppi maitokahvia
18 tomaatti-basilikapastaa, pari palaa ruisleipää ja voita
20 250 g mansikka-juustokakkujäätelöä

Torstai

08 mysliä ja maustamatonta jogurttia
16 kahvilassa graavilohiruisleipä, latte ja kinuskileivos
20 McFeast-ateria, majoneesia ja suklaapirtelö

Perjantai

09 hedelmäsalaattia ja kuppi vihreää teetä
12 lautasellinen tagliatellea ja voita
19 naudan sisäfileepihvi (300 g), röstiperunoita ja pieni vihreä salaatti
20 500 g metsämarjajäätelöä
22 kolme Geisha-patukkaa ja kuppi teetä

Lauantai

09 mysliä, maustamatonta jogurttia ja kuppi vihreää teetä
16 lentokoneessa pestopastaa, vettä, teetä ja pikkupullo kuohuviiniä
21 Pariisissa ystävän illallisilla lasi sampanjaa, alkupalaksi hanhenmaksaa, pääruoaksi kampasimpukoita ja pari lasia valkoviiniä, jälkiruoaksi crème brûlée ja latte
24 baarissa lasi valkoviiniä

Sunnuntai

10 Champs-Elysées-kadun kahvilassa tuore croissant, latte ja lasi vettä
14 kuppi teetä ja ankanmaksalla täytetty patonki
19 kiinalais-vietnamilaisessa ravintolassa kevätkääryleitä, dim-sumeja ja thaimaalaista vihreää currya, katkarapusalaattia, pari lasia valkoviiniä ja kuppi jasmiiniteetä

Asiantuntijan arvio

+ Klara syö joka päivä aamiai­sen ja ainakin yhden lämpimän aterian. Vaikka päivät ovat hekti­siä, säännöllisestä ateriarytmistä on hyvä pitää kiinni, jotta verensokeri pysyy tasaisena. Plussaa poikien kanssa nautitusta kotiruoasta ja tuoreista hedelmistä värkätystä salaatista.

+/- Energiaa tulee riittävästi, mutta sen laatuun voisi kiin­nittää enemmän huomiota. Nyt turhan iso osa energiasta kertyy herkuista. Sipseissä, suklaassa ja jäätelössä on valtavasti kaloreita mutta ei juurikaan suojaravintoai­neita ja kuitua. Klara on hoikka, jo­ten ylipainon vuoksi hänen ei tar­vitse karsia kaloreita. Pidemmän päälle olo pysyisi kuitenkin energi­sempänä ja nainen terveempänä, jos vaihtaisi herkut kunnon ruo­kaan. Herkut voisi säästää viikon­loppuihin ja juhlahetkiin.

+ Kuitua tulee mukavasti reilusta aamuannoksesta he­delmäsalaattia. Välipaloiksi tai iltapalalle voisi ujuttaa vielä ruis­leipää ja mysliä. Nykyistä tuhdimpi iltapala pitäisi telkkarin ääressä iskevän naposteluhimonkin ai­soissa.

-/+ Klara sallii itselleen nau­tiskelun. Kaikesta hyvästä ei toki tarvitsekaan kieltäytyä, mutta myös kunnon ruoasta voi saada makuelämyksiä. Jos iltapalaksi nappaisi hedelmiä ja marjoja suk­laan sijaan, ei makeaa ehkä enää edes tekisi mieli – tai yksi patukka riittäisi kolmen sijaan.

- Kalsiumin saanti jää niukaksi. Klara voisi lisätä iltapalalle jogurt­tia. Kalsiumia kannattaa ottaa myös purkista. Lisäksi pimeään vuodenaikaan on hyvä ottaa D-vitamiinia, joka parantaa kal­siumin imeytymistä.

- Klara korvaa lounaan usein voileivällä, leivoksella ja kahvilla. Samalla kalorimäärällä saisi jo kunnollisen lounaan, johon sisältyy sekä runsas salaatti että hyvä proteiininlähde.

Asiantuntijana Arja Vanhanen
Laillistettu ravitsemusterapeutti, FAF personal Trainer

Teksti Miia Vatka Kuva Nina Kaverinen

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.