Huippumalli haussa -juontaja Maryam Razavi meditoi Losin mallikämpässä kynttilänliekkiä tuijottamalla. Pomoltaan hän sai vielä paremman avun, joka on kantanut tähän päivään.

Maryam Razavi on nukkunut kaksi tuntia. Vasta neljä tuntia sitten hän lopetti stailaukset Roope Salmisen ja Anna Abreun musiikkivideon kuvauksissa. Aamuyhdeksältä hän istuu jo meikattavana Sportin kuvauksissa. Maitokahvi meikkipöydällä jäähtyy.

– Kylmä kahvi kaunistaa, Maryam nauraa.

Kaunistusta tämä nainen ei tosin tarvitse – edes kahden tunnin unien jälkeen. Maryam on työskennellyt mallina 15 vuotta ja asunut mallikämpissä Lontoosta Los Angelesiin.

Kuusi vuotta sitten hektinen matkalaukkuelämä alkoi väsyttää ja Maryam päätti muuttaa takaisin Suomeen. Nyt hän haaveilee käyvänsä säännöllisesti taitoluistelussa, aikuisbaletissa tai barre-tunneilla. Mutta vielä se ei ole mahdollista. Lyhyellä varoitusajalla tulevat malli- ja stailauskeikat sallivat hyötyliikunnan vaatekasseja kanniskellen, treenit oman valmentajan kanssa ja juoksulenkit.

Nämä hyvän olon salaisuudet 34-vuotias huippumalli on oppinut uransa aikana:

Estetiikka on tärkeää

”Kun olin pieni, äitini vei minut ja siskoni hevostalleille siinä toivossa, että innostuisimme ratsastuksesta yhtä paljon kuin hän. Olimme ihmeissämme, kun hevoset eivä olleetkaan vaaleanpunaisia ja sydämillä koristeltuja. Niiden varpaatkin olivat rumat pienen lapsen silmin.

"Olimme ihmeissämme, kun hevoset eivä olleetkaan vaaleanpunaisia ja sydämillä koristeltuja."

Prinsessamaisempi taitoluistelu toimi meille paremmin. Harrastin koko ala-asteen muodostelmaluistelua. Vapaa fiilistely jäällä treenien lopussa Neon2:sen tahdissa oli ihan parasta.”

Vapauden tunne huumaa

”Aloitin lenkkeilyn asuessani mallikämpässä Ateenassa kahdeksan vuotta sitten. Ankea gymi ei innostanut, joten laitoin hip hoppia soimaan ja lädin lenkille yhdeltätoista illalla. Oli mahtavaa laittaa musat täysille ja juosta lempeässä tuulenvireessä sortseissa ja t-paidassa Akropolisin valaistujen temppelien ja raunioiden ohi.

"Juostessa ja luistellessa tuleva vapauden tunne on huumaava."

Juostessa ja luistellessa tuleva vapauden tunne on huumaava. On ihanaa päästä eteenpän omilla jaloilla! Juuri vapaus ja liikunnasta tuleva hyvä olo motivoivat minua eniten.”

Mallimuotti voi ahdistaa

”Mallintöissä ulkonäköpaineilta ei voi välttyä. Pitää olla kiinteä muttei lihaksikas. Malleille suositellaankin kävelyä, joogaa ja tanssia. Pikaruokaa kehotettiin välttämään, mutta muuten ruokiini ei puututtu. Vaikka söin epäterveellisesti, kiloja ei kertynyt.

Aluksi olin itsekin epävarma mallina, mutta ajatusten peilaaminen perheen ja ystävien kanssa auttoi. Juttelin läheisteni kanssa ja tajusin, että on isompiakin ongelmia kuin ulkonäkö. Kun opin olemaan sinut kroppani kanssa enkä enää vertaillut itseäi muihin, aloin nauttia töistä eri tavalla ja sain parhaat malliduunit. Näitä töitä ei saa pelkällä ulkonäöllä, vaan myös luonteella.”

Paras neuvo: Muista hengittää

”Ensimmäseen kymmeneen vuoteen en pitänyt lomaa. Nautin työstäni ja halusin edetä urallani, joten olin aina on-call ja matkalaukku pakattuna. Toisinaan lentokentällä piti olla parin tunnin varoitusajalla.

Ylianalysoin ja stressaannun helposti. Olen myös aina nukkunut huonosti ja pureskellut kynsiäni – en tiedä johtuiko se sitten stressistä. Losissa mallikämppikseni meditoivat kynttilän liekkiä tuijottamalla ja testasin sitä itsekin.

"Kun väsyttää, valitsen mieluummin powernapit kuin lenkin."

Parhaan avun sain kuitenkin omalta pomoltani. Kun hermoilin hulluista aikatauluista, mallipomoni sanoi aina: ’Muista hengittää’ Se on ollut tosi hyvä neuvo.

Vuosien myötä olen oppinut kuuntelemaan kehoani, milloin tarvitsen lepoa. Kun väsyttää, valitsen mieluummin powernapit kuin lenkin. Yritä pyhittää sunnuntait itselleni: nukun pitkään, syön aamiaista sängyssä, katson telkkaria, luen ja otan päikkärit. Se on tosi voimaannuttavaa.”

Ruokavalio remonttiin

”Rakastan karkkia ja jäätelöä ja mallintöissä elin suklaapatukoilla ja kahvilla. Kymmenen vuotta sitten havahduin, kun herkut eivät enää maistuneetkaan yhtä hyviltä.

Health coachiksi opiskellut malliystäväni Vilma Bergenheim lupasi jeesiä minua ja antoi uusia reseptejä. Aloin syödä kasvisvoittoisesti, paljon vihreää ja marjoja. Kokkailin kvinoa- ja kasvisruokia mukaan castingeihin.

"Jos mieleni tekee suklaata, syön sitä."

Välttelen leipää, pastaa tai kakkuja, mutta herkuttelen yhä toisinaan karkilla tai italialaisella jäätelöllä. Jos mieleni tekee suklaata, syön sitä. Kahvia rakastan ja olen antanut itselleni luvan juoda kolme kupillista päivässä.”

Selkä kuntoon pt:n avulla

”Toissa syksynä aloin treenata oman yksilövalmentajan kanssa Fibacolla 1–3 kertaa viikossa. Olen käsinyt selkävaivoista, koska kannan usein isoja stailauskasseja. Valmentajan ansiosta olen saanut selkäni kuntoon. Nykyisin selkäliikkeet ovat lemppareitani!

Treenaamme oman kehon painolla ja kuminauhalla. Välillä on superrankkaa keskittyä yhtä aikaa niin moneen asiaan: hengitykseen ja oikeaan asentoon ranteista lätien. Minun on vaikea hahmottaa kulmia esimerkiksi kyykyissä, mutta onneksi valmentaja on vieressä korjaamassa. Treeni on kreisi-ihana, vaikka lihaksissa tuntuu joka kerran jälkeen.”

Ei se tyyli, vaan fiilis

”Stailistin työssäni seuraan trendien edelläkävijötä kuten huippumalli Kendall Jenneria ja Gigi Hadidia. Heillä on makea salityyli, joka muuntautuu myös kaupunkityyliksi.

Itse taas treenaan ihan kamalissa vermeissä. Olen tosi huono välineurheilija. Lenkille käyvät vanhat colleget ja t-paidat. Treenikenkiin haluan silti panostaa. Salillakin keskityn mieluummin olennaiseen vaatteiden sijaan.”

Tärkeintä on uskaltaa

”Elämänmottoni ovat ’Mikään ei ole niin vakavaa’ ja ’Do it’. En halua harmitella asioita, joita en ole uskaltanut tehdä.

Viimeksi ylitin itseni pääsiäisenä Tahkolla. En osaa laulaa, mutta menin silti vetämään livekaraokessa Levottoman Tuhkimon kaverini kanssa. Ei se mikään taidokas esitys ollut, mutta meillä oli sairaan kivaa. Ja tulipahan kokeiltua karaokeakin. Tärkeintä on yrittää, vaikka epäonnistuisi.”

”Elämänmottoni ovat ’Mikään ei ole niin vakavaa’ ja ’Do it’.

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport