Muusikko Pelle Miljoona kuljettaa suksia mukanaan keikkabussissa.

Pelle Miljoona ja hiihtäminen kuulostaa äkkiseltään yhtä oudolta yhdistelmältä kuin kaurapuuro ja kookosmaito, mutta niin se vain on: mies on intohimoinen hiihtäjä. Vaikka Pelle viettää usein ydintalvet lämpöisissä maissa kaukana Suomesta, hän palaa takaisin viimeistään kevättalven hiihtohangille.

Jos lunta vain riittää, mies suuntaa kotikulmiltaan Helsingin Kalliosta raitiovaunulla laduille.

– Kolmosen sporalla Keskuspuiston reunalle, ja siitä Paloheinän laduille. Lenkkiä kertyy noin parikymmentä kilsaa, Pelle kertoo perusreittinsä.

Vaikka hiihtämisen yhteydessä puhutaan aina kilometreistä, mitattu matka ei ole Pellelle lajissa se juttu. Hän ei ole niitä miehiä, joiden hiihtolenkeistä jää jälki siisteihin excel-taulukoihin.

– Liikunta on minulle ensisijaisesti henkinen kokemus. Kun menee kauniina talvipäivänä lumiseen metsään hiihtämään, se on meditatiivista. Metsässä asuu zen.

Punkkarikin voi hiihtää

Suksilla lykkiminen on Pellen mielestä erinomaista, koska sitä voi tehdä juuri silloin kun itselle sopii.

– En halua ottaa paineita aikatauluista. En myöskään diggaa sosiaalisesta urheilusta, vaan mieluiten hiihdän ja kuntoilen yksin. Tulee hyvä fiilis, kun voin kelata rauhassa omia juttuja.

Hiihtäminen on myös monipuolista liikuntaa, jossa kaikki kehon lihakset laitetaan töihin.

– Liikunta lisää paitsi ruumiillista kuntoa myös henkistä kestävyyttä. Niin kuin paras frendini Obama sanoo: yes, we can! Laji sopii kaikille. Jopa punkkari voi hiihtää ja olla uskottava, Pelle sanoo virnistäen.

Uskottavuus ei myöskään ole kiinni uusimmista vermeistä. Pelle pistelee menemään perinteisellä tyylillä verkkatakissa, rastapipossa ja 80-luvulla hankituilla suksilla. Ja hyvin luistaa.

– Musta on vähän outoa, että metsään mennessä pitäisi olla kahden tonnin vehkeet. Kuka siellä katselee, jänis vai?

Apatian välttämiseksi

Pelle on lähes aina harrastanut säännöllistä liikuntaa taiteilija-elämän vastapainoksi. Lapsuudessa hiihto oli tapa, jolla taitettiin koulumatkat.

– Asuin lapsuuteni Haminassa, missä mentiin talvisin kouluun aina hiihtäen. Hiihtämiseen liittyy mystisiä kokemuksia, koska pimeään metsään piti lähteä seitsemältä aamulla. Koko ajan oli pieni jännitys, että entä jos sinne eksyy. Mielikuvitus siinä ainakin kehittyi.

Muusikko-kirjailijalle fyysisestä kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Erityisesti viime vuosina, viidenkympin rajapyykin jälkeen, liikunnan merkitys on kasvanut.

– Mä oon vanha ukko. Jos haluaa vielä rokata, pitää olla kuntoa. Nykyisin kroppa ei palaudu niin nopeasti kuin ennen, ja kestää kauemmin, että lihakset lämpenevät. Olen kuin vanha diesel: aluksi se yskii, mutta kun se pääsee liikkeelle, sitä ei pysäytä mikään.

Kesäisin ja ulkomailla asustellessaan Pelle käy juoksulenkeillä. Joogaa hän on taivutellut säännöllisesti jo 70-luvulta saakka. Talvisin sukset kulkevat mukana keikkabussissa.

Pellen mielestä hiihtäminen ja liikunta ylipäätään on oiva lääke kaamosmasennusta ja ahdistusta vastaan.

– En tarkoita, että kaikille ahdistuneille pitäisi lykätä sukset jalkaan. Mutta jos jää tuleen makaamaan, se on one way street. Pitää yrittää välttää apatiaa. Kun tekee kehollaan, pää voi paremmin.

Pellen vinkki: ”Hiihtäminen ei ole vaikeaa. Jos osaat kävellä, osaat hiihtää. Hörppää lenkin päälle kuumaa mehua!”

Miten suksille?

  • Hiihto kehittää sekä aerobista kestävyyttä että lihaskuntoa. Jalkojen, käsivarsien ja selän suuret lihasryhmät saavat monipuolista harjoitusta. Se on myös lempeämpää nivelille kuin esimerkiksi juoksu.
  • Hiihtäminen on noussut 2000-luvulla trendilajiksi perinteisten arvojen, yhdessä harrastamisen ja aikatauluttomuuden vuoksi. Nyt latuja kansoittavat erityisesti lajista uudestaan innostuneet 30–40-vuotiaat naiset.
  • Aikuisillekin järjestetään maastohiihtokursseja, joilla opetellaan hiihtotekniikkaa, voitelua ja tehdään erilaisia harjoituksia. Hiihtokursseja voi kysellä Suomen Ladusta (www.suomenlatu.fi), hiihtokeskuksista ja urheiluopistoilta.
  • Lunta odotellessa voi hiihtää sisähalleissa, joita on Suomessa muutamia, muun muassa Helsingin Kivikossa, Vuokatissa, Leppävirralla ja Uudessakaupungissa. Yksi hiihtokerta maksaa noin 10–15 euroa.
  • Ajankohtaisen latutilanteen voi tarkistaa osoitteesta www.hiihtonetti.fi.

Voitelu ei kiinnosta?
Kysy kaupasta pitopohjasuksia, joita ei tarvitse voidella ja
jotka toimivat joka kelillä. Sellaisia valmistaa esimerkiksi Karhu.