Muusikko Pelle Miljoona kuljettaa suksia mukanaan keikkabussissa.

Pelle Miljoona ja hiihtäminen kuulostaa äkkiseltään yhtä oudolta yhdistelmältä kuin kaurapuuro ja kookosmaito, mutta niin se vain on: mies on intohimoinen hiihtäjä. Vaikka Pelle viettää usein ydintalvet lämpöisissä maissa kaukana Suomesta, hän palaa takaisin viimeistään kevättalven hiihtohangille.

Jos lunta vain riittää, mies suuntaa kotikulmiltaan Helsingin Kalliosta raitiovaunulla laduille.

– Kolmosen sporalla Keskuspuiston reunalle, ja siitä Paloheinän laduille. Lenkkiä kertyy noin parikymmentä kilsaa, Pelle kertoo perusreittinsä.

Vaikka hiihtämisen yhteydessä puhutaan aina kilometreistä, mitattu matka ei ole Pellelle lajissa se juttu. Hän ei ole niitä miehiä, joiden hiihtolenkeistä jää jälki siisteihin excel-taulukoihin.

– Liikunta on minulle ensisijaisesti henkinen kokemus. Kun menee kauniina talvipäivänä lumiseen metsään hiihtämään, se on meditatiivista. Metsässä asuu zen.

Punkkarikin voi hiihtää

Suksilla lykkiminen on Pellen mielestä erinomaista, koska sitä voi tehdä juuri silloin kun itselle sopii.

– En halua ottaa paineita aikatauluista. En myöskään diggaa sosiaalisesta urheilusta, vaan mieluiten hiihdän ja kuntoilen yksin. Tulee hyvä fiilis, kun voin kelata rauhassa omia juttuja.

Hiihtäminen on myös monipuolista liikuntaa, jossa kaikki kehon lihakset laitetaan töihin.

– Liikunta lisää paitsi ruumiillista kuntoa myös henkistä kestävyyttä. Niin kuin paras frendini Obama sanoo: yes, we can! Laji sopii kaikille. Jopa punkkari voi hiihtää ja olla uskottava, Pelle sanoo virnistäen.

Uskottavuus ei myöskään ole kiinni uusimmista vermeistä. Pelle pistelee menemään perinteisellä tyylillä verkkatakissa, rastapipossa ja 80-luvulla hankituilla suksilla. Ja hyvin luistaa.

– Musta on vähän outoa, että metsään mennessä pitäisi olla kahden tonnin vehkeet. Kuka siellä katselee, jänis vai?

Apatian välttämiseksi

Pelle on lähes aina harrastanut säännöllistä liikuntaa taiteilija-elämän vastapainoksi. Lapsuudessa hiihto oli tapa, jolla taitettiin koulumatkat.

– Asuin lapsuuteni Haminassa, missä mentiin talvisin kouluun aina hiihtäen. Hiihtämiseen liittyy mystisiä kokemuksia, koska pimeään metsään piti lähteä seitsemältä aamulla. Koko ajan oli pieni jännitys, että entä jos sinne eksyy. Mielikuvitus siinä ainakin kehittyi.

Muusikko-kirjailijalle fyysisestä kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Erityisesti viime vuosina, viidenkympin rajapyykin jälkeen, liikunnan merkitys on kasvanut.

– Mä oon vanha ukko. Jos haluaa vielä rokata, pitää olla kuntoa. Nykyisin kroppa ei palaudu niin nopeasti kuin ennen, ja kestää kauemmin, että lihakset lämpenevät. Olen kuin vanha diesel: aluksi se yskii, mutta kun se pääsee liikkeelle, sitä ei pysäytä mikään.

Kesäisin ja ulkomailla asustellessaan Pelle käy juoksulenkeillä. Joogaa hän on taivutellut säännöllisesti jo 70-luvulta saakka. Talvisin sukset kulkevat mukana keikkabussissa.

Pellen mielestä hiihtäminen ja liikunta ylipäätään on oiva lääke kaamosmasennusta ja ahdistusta vastaan.

– En tarkoita, että kaikille ahdistuneille pitäisi lykätä sukset jalkaan. Mutta jos jää tuleen makaamaan, se on one way street. Pitää yrittää välttää apatiaa. Kun tekee kehollaan, pää voi paremmin.

Pellen vinkki: ”Hiihtäminen ei ole vaikeaa. Jos osaat kävellä, osaat hiihtää. Hörppää lenkin päälle kuumaa mehua!”

Miten suksille?

  • Hiihto kehittää sekä aerobista kestävyyttä että lihaskuntoa. Jalkojen, käsivarsien ja selän suuret lihasryhmät saavat monipuolista harjoitusta. Se on myös lempeämpää nivelille kuin esimerkiksi juoksu.
  • Hiihtäminen on noussut 2000-luvulla trendilajiksi perinteisten arvojen, yhdessä harrastamisen ja aikatauluttomuuden vuoksi. Nyt latuja kansoittavat erityisesti lajista uudestaan innostuneet 30–40-vuotiaat naiset.
  • Aikuisillekin järjestetään maastohiihtokursseja, joilla opetellaan hiihtotekniikkaa, voitelua ja tehdään erilaisia harjoituksia. Hiihtokursseja voi kysellä Suomen Ladusta (www.suomenlatu.fi), hiihtokeskuksista ja urheiluopistoilta.
  • Lunta odotellessa voi hiihtää sisähalleissa, joita on Suomessa muutamia, muun muassa Helsingin Kivikossa, Vuokatissa, Leppävirralla ja Uudessakaupungissa. Yksi hiihtokerta maksaa noin 10–15 euroa.
  • Ajankohtaisen latutilanteen voi tarkistaa osoitteesta www.hiihtonetti.fi.

Voitelu ei kiinnosta?
Kysy kaupasta pitopohjasuksia, joita ei tarvitse voidella ja
jotka toimivat joka kelillä. Sellaisia valmistaa esimerkiksi Karhu.

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.