Sport
Hannalle kasvisten pilkkominen on terapiaa.
Hannalle kasvisten pilkkominen on terapiaa.

Hanna kirjasi viikon ateriansa. Aika moni niistä nautittiin suosikkiravintoloissa.

Hanna Gullichsen tuli tunnetuksi muutamia vuosia sitten avokadopastasta, kun lähes koko Suomi hurahti helppoon ja maukkaaseen reseptiin. Hanna ei ole vieläkään kyllästynyt avokadoihin ja ostaa niitä, kun tielle osuu muotovalioita.

– Mieluummin etsin ruokakaupoissa täydellisiä raaka-aineita kuin kierrän vaatekaupoilla. Arvostan ruoassa aitoutta: mitä lyhyempi raaka-ainelista, sen varmemmin tuote päätyy ostoskoriini.

Hanna rakastaa syödä hyvin aamusta iltaan, mieluiten Helsingin laaturavintoloissa, kuten Brondassa, Skifferissä tai Murussa. Ravintolat ovat elämänilon, ravitsemisen ja oppimisen paikkoja.

”Minulla ei ole asuntolainaa, mutta satsaan hyvään arkeen.”

– Minulla ei ole asuntolainaa, mutta satsaan hyvään arkeen. Ruokaan laittamiani rahoja en laske, koska hyvin syöminen on suora satsaus hyvinvointiini.

Mieluummin vähän ravintorikasta ruokaa kuin valtavia annoksia höttöä, on hänen mottona. Määrä ei tuo kiksejä vaan makuelämys. Välipalaksi maistuu vaalea leipä meetvurstilla ja iltapalaksi pizzaa.

”En laske kaloreita tai vältä hiilareita, läppää koko homma.”

– Olen kuin lapsi. Syön tosi usein, sillä muuten minusta tulee ihmishirviö ja kaikki ottaa päähän. En laske kaloreita tai vältä hiilareita, läppää koko homma. Ruoasta kuulukin saada energiaa.

Kotona ruokapöydän äärellä istuvat seitsenkuiset kaksospojat Anton ja Emil, kymmenvuotias Erik sekä puoliso Joonas. Vaikka arki on vilkasta pienten kanssa, Hanna pitää kiinni säännöllisestä syömisestä ja siitä, että perhe kokoontuu yhdessä illalliselle.

– Pienet kulinaristit viihtyvät siellä missä muukin perhe, ruokapöytä niistä tärkeimpänä.

Hanna varttui leivinuunin äärellä Kainuussa. Kotoaan hän oppi kausiajattelun. Isoisän metsästämää lihaa ja sukulaisten keräämiä marjoja löytyy edelleen pakkasesta.

– Kotonamme kaikki liha oli itse pyydystettyä. 85-vuotias ukkini toi vuosi sitten meille häälahjaksi itse ampumaansa teertä ja hirveä.

Kotikokkina Hanna sanoo olevansa laiska. Talvella hän valmistaa pataruokia, joista riittää syötävää moneksi päiväksi.

– Haastavinta lapsiperheessä on miettiä, mitä tänään syötäisiin, siksi pataruuat ovat täydellisiä. Kasvisten pilkkominen on terapeuttista puuhaa.

Raskausaikana olo oli niin tukala, ettei liikkumisesta tullut mitään. Syöminenkin oli silloin huonompaa. Nyt Hanna liikkuu ainakin kolme kertaa viikossa.

”En ymmärrä yleistä ajatusta, että syöminen pitäisi ansaita liikkumalla.”

– Syöminenkään ei ole niin nautinnollista ilman alkuhölkkää. Ruoka maistuu paremmin hikoilun jälkeen. En kuitenkaan ymmärrä yleistä ajatusta, että syöminen pitäisi ansaita liikkumalla.

Muutamasta jäljellä olevasta raskauskilosta Hanna ei ota paineita. Hän uskoo, että keho palautuu omalla ajallaan ilman poppaskonsteja. Keittiö- tai henkilövaakaa ei taloudesta edes löydy.

”Kilojen ihmettely peilin edessä olisi pahinta, mitä tiedän.”

– Itseni soimaaminen ja kilojen ihmettely peilin edessä olisi pahinta, mitä tiedän. Silloin ne kalorit vasta jäävätkin vyötärölle, kun syömisestä stressaa.

Yhden periaatepäätöksen Hanna on tehnyt: sokeria minimi määrä, koska se addiktoi. Kaapissa on aina sokeritonta tummaa suklaata, joka vie himosta kärjen.

– Toisinaan kyllä nautin Joonaksen tuoman Ekbergin porkkanaleivoksen.

 

Asiantuntija Laura Toivola kommentoi Hannan ruokavaliota: 

”Kiinnitä huomiota raudan saantiin”

Hyvin menee

  • Ruokarytmi on säännöllinen, ja Hanna syö rennosti näläntunteen mukaan.
  • Hanna nauttii ruoasta. On tärkeää, että syöminen on mielekästä.
  • Voin ja rasvaisten maitotuotteiden vastapainona Hanna saa tärkeää pehmeää rasvaa öljyistä, kalasta ja pähkinöistä.

Paranna vielä

  • Kasviksia, marjoja ja hedelmiä voisi olla enemmän; kannattaa pyrkiä vähintään viiteen kouralliseen päivässä.
  • Kuidun saanti kohenisi kasvisten runsaammalla käytöllä.
  • Raudan saanti jää alle suositustason.

Hanna kommentoi saamaansa palautetta: 

”Kasviksia aion syödä enemmän”

”Syön päivittäin D-vitamiinia, omegakolmosta sekä rautaa. Olinkin jo tietoinen siitä, etten saa rautaa lautaselta tarpeeksi. Olen tosi huono syömään hedelmiä, suoraan sanottuna en edes pidä niistä. Happamat marjat sen sijaan ovat rakkauteni. Kasvisten määrää kasvatan tietoisesti tämänkin palautteen ansiosta, Jonna Vormalan Jäävuoren huippu - Salaattikirja on minulla tässä apuna.

Rauta on tärkeä elimistölle, sillä se osallistuu hapen kuljetukseen. Elimistö säätelee sen imeytymistä tarkasti: jos raudasta on pulaa, se imeytyy ruoasta tehokkaammin. Jos epäilee puutetta, kannattaa tarkistaa hemoglobiinin lisäksi varastoraudan eli ferritiinin määrä verikokeella. Hyvin imeytyvää hemirautaa saa lihasta ja kalasta. Kasvikunnan raudanlähteitä ovat täysjyvä, palkokasvit ja tummanvihreät kasvikset.”

Lue Sportin numerosta 4/2017, millainen on vuorikiipeilijä ja vegaani Carina Räihän ruokaviikko. Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteesta digilehdet.fi

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport