Sport

SM-voittaja Eevi Teittisen mielestä bikini fitness on liian raju alle parikymppisille, jotka vielä etsivät itseään.

”Tämä on varmaan taas niin diipadaapaa…” ajattelee Eevi Teittinen, 27, Kapkaupungin muotisalilla. On alkamassa trenditunti nimeltä Sweat-1000. Tavoitteena on polttaa tuhat kaloria tunnissa, mutta Eeviä eivät markkinalauseet vakuuta. Bikini fitness -urheilija on tottunut treenaamaan kovaa.

Lomallakin on jotain tehtävä, joten Eevi hakee painavimmat tangot ja välineet, jotka löytää. Ehkä tästä jonkinlaisen treenin saa. Musat pamahtavat täysille, ja kyykkyhapotukset ottavat luulot pois. Hikisessio jatkuu intervallivedoilla 25 asteen kulmaan nostetulla juoksumatolla. Välillä nyrkkeillään painot käsissä kymmenen minuuttia.

Ensimmäinen luovuttaa jo 10 minuutin jälkeen. Mutta Eevi on liekeissä.

– Se oli kova! Ei yhtään taukoja. Meikä diggas!

Seuraavana päivänä Eevi on taas salilla. Ei tavoitellakseen bikinikroppaa, koska sellainen jo on, vaan koska hän rakastaa treenaamista.

Sen tietävät kaikki, jotka ovat seuranneet Eevin Mini Fitness -blogia tai Fitnesspäiväkirjat-tv-sarjaa.

Unelmat toteen

Viisi vuotta sitten Suomessa ei ollut sporttiblogia, jota Eevi olisi halunnut lukea. Niinpä hän teki sellaisen itse.

– En osannut kirjoittaa tai muutakaan, mutta siitä se vain lähti. Olin hyvään aikaan liikenteessä.

Blogissaan Eevi jakoi personal trainer -opinnoistaan saamaansa tietoa ja salitreenifiiliksiä. Aluksi blogi keräsi muutamia tuhansia lukijoita, nyt sitä seuraa yli 200 000 lukijaa kuukaudessa.

"Mietin kaksi vuotta, kestääkö pääni ja onko kuntoni tarpeeksi hyvä."

Treenit muuttuivat yhä tavoitteellisemmiksi, ja kilpailuhenkinen Eevi alkoi haaveilla bikini fitneksestä.

– Mietin kaksi vuotta, kestääkö pääni ja onko kuntoni tarpeeksi hyvä. Lajia ei aloiteta tuosta vain, vaan kroppaa pitää olla jo rakennettu kisakuntoon.

Lopulta Eevi päätti, että jos ajatus ei jätä rauhaan, se pitää toteuttaa. Hän alkoi harjoitella valmentajansa opastuksella 7–8 tuntia viikossa. Treenimäärä oli sama kuin aiemminkin, mutta Eevi odotti, että harjoituksista tulisi paljon rankempia sekä syömisestä todellista nälkädieettiä. Hän yllättyi.

– Erityisen rankkaa vaihetta ei tullutkaan, mutta se oli varmasti ihan asenteesta kiinni.

Lue lisää: Haaveiletko bikini fitneksestä? Lue SM-voittaja Eevi Teittisen vinkit!

Maraton sokeroinnissa

Kasvojen syväpuhdistus, geelikynnet, hiustenpidennykset, ripset, suihkuvärjäys... Kisavalmisteluihin kuuluva kauneusruljanssi pisti kovemmalle kuin itse treenit ja dieetit. Viimeistään koko kropan karvanpoisto sokeroinnilla testasi kisakunnon.

– Ensimmäinen kerta sokeroinnissa oli aivan hirveä. Jännitin lihaksia tauotta kolme ja puoli tuntia. Olin ihan loppu. Tuntui kuin olisin juossut maratonin!

Mutta kipuunkin tottuu – ja voi jäädä jopa koukkuun. Nykyisin Eevi käy sokeroinnissa joka kuukausi. Nyt aikaa menee enää tunti ja vartti.

"Ensimmäinen kerta sokeroinnissa oli aivan hirveä. Kuin olisin juossut maratonin!"

Kisapuunaus vie myös huomattavan määrän rahaa. Kilpailubikinit maksavat yli tuhat euroa. Eevi tilasikin biksunsa käytettyinä Facebook-ryhmän kautta ja säästi ainakin 500 euroa.

– Onhan tässä lajissa vaikka mitä pimeetä. Kaikki se laittautuminen lavaa varten…

Esimerkiksi silikonit ovat kilpailijoilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ne löytyvät Eeviltäkin, mutta ne hän otti jo ennen lajiin lähtöä.

Jossain menee Eevinkin varustelun raja.

– Botoxia en laittaisi. Enkä treenaisi sellaisia määriä, että terveys vaarantuisi. Vastuu omasta terveydestä on loppupeleissä aina itsellä.

Kaukana glamourista

Lisa Ajaxin Unbelievable soi Eevin kuulokkeissa, ennen kuin hän nousi lavalle ensimmäisissä SM-kisoissaan vuoden 2015 lokakuussa. Biisi sopi hyvin tilanteeseen, sillä uskomattomat olivat myös tapahtumat lavan takana. Itseruskettavan tuoksuisessa takahuoneessa taktikointiin meikin, hiusten ja syömisten ajastamisella. Myös Eevi tankkasi pieniä annoksia jauhelihaa, riisikakkuja ja maapähkinävoita hyvin varoen, jottei kisaväri leviä.

– Mihinkään ei voi koskea, koska muuten rusketus lähtee pois. On jopa pissattava kuppiin, ettei väri leviä. Kisameiningissä ei ole mitään glamouria.

Maailmalla litteämmän vatsan toiveissa suolta tyhjennetään jopa peräruiskeilla. Röyhkeimmät kisaajat yrittävät murentaa muiden itsetuntoa niin sanotulla ”mind-fuckauksella” eli luomalla vähätteleviä katseita päästä varpaisiin tai ikävillä kommenteilla.

"Mihinkään ei voi koskea, koska muuten rusketus lähtee pois. On jopa pissattava kuppiin, ettei väri leviä."

Eevin tavoite ensimmäisissä SM-kisoissa oli päästä mitaleille – jos hyvin käy. Kun hänet kuulutettiin alle 160-senttisten sarjan voittajaksi, Eevi tarkisti ensimmäiseksi, oliko kuullut oikein. Tuomaristo oli arvioinut Eevin kropan kokonaisuudeltaan kisan vahvimmaksi. Hän itse oli erityisen tyytyväinen jalkoihinsa.

Mutta voittajallakin riittää kehittävää.

– Olen harrastanut kestävyysliikuntaa nuorena, joten minulla on kestävyysurheilijan peppu. Voimaa on pirusti, mutta muoto on työn alla.

Kisojen jälkeen tulee niin sanottu ”reverse”, joka testaa pään kovuuden. Ruokavalioon aletaan vähitellen lisätä pääasiassa hiilihydraatteja, jotta keho saadaan palautettua kisakunnosta normaalipainoon.

– Kuka tahansa pystyy vetämään dieetin, mutta kaikki eivät pysty palauttavaan aikaan. Silloin nälkä ei lähde syömällä, mutta se on vain kestettävä. Jos sortuu mättämään, kaikki ylimääräinen kertyy saman tien kroppaan.

Takaisin Kapkaupunkiin

Bikini fitness keskittyy vartaloon, mutta itsetuntoa laji ei pönkitä. Eevi tietää, että kisaaminen voi jopa romuttaa sen. Hän onkin tyytyväinen, ettei aloittanut yhtään nuorempana.

– Tässä lajissa pitäisi olla 22 vuoden ikäraja. Bikini fitness ei ole pelkkää kehonmuokkausta, vaan se vaatii paljon henkistä kanttia. Se on liian raju laji alle parikymppisille, jotka hakevat vielä paikkaansa.

Eikä bikini fitness kaikille sovikaan.

– Jos ei tykkää salitreenistä, tätä lajia ei kannata harrastaa.

Bikini fitness vaatii paljon henkistä kanttia.

Eevi aikoo kisata niin kauan, kun se tuntuu hyvältä. Mutta 27-vuotiaalla ikä alkaa jo painaa. MM-kisoissa suurin osa parikymppisiä.

– Kolmekymppisenä kiinnostukseni on varmasti jossain muualla, esimerkiksi omassa perheessä.

Eevi haluaa silti pysyä hyvinvoinnin alalla. Ensi vuoden suunnitelmissa on palata Kapkaupunkiin kirjoittamaan motivaatiokirjaa.

Mikä motivoi Eeviä eniten?

– Kropan kehittymisestä saa toki oman draivinsa treenaamiseen, mutta se ei pelkästään riitä. Isoimmat kiksit saan itse harjoittelusta ja itseni ylittämisestä treeneissä.

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport