Juontaja Marja Hintikka luuli olevansa hyvässä kunnossa, kunnes kokeili uutta suosikkilajia crossfitiä.

Kuvat Juha Metso

Ennen tuntia pitäisi allekirjoittaa tämä vastuuvapaussitoumus, sanoo valmentaja Hanna Koskenranta ja ojentaa tiuhaan präntättyä aanelosta.

"Olen tietoinen siitä, että CrossFit-harjoittelu on sen luonteista, että siihen sisältyy tapaturman, loukkaantumisen tai pahimmassa tapauksessa kuoleman riski”, paperissa lukee.

– Mutta emme me tänään tee mitään sellaista, mihin te kuolette, Hanna lohduttaa.

Marja Hintikka, 33, nauraa ja vetäisee nimen paperiin. Tällaista meininkiä Puoli seitsemän -ohjelman juontaja oli odottanutkin. Kello on yhdeksän lauantaiaamuna, ja olemme tulleet testaamaan uutta suosikkilajia, crossfitiä. Yhdysvalloissa kehitetty rankka treenimuoto oli alun perin poliisien ja palomiesten suosikkilaji. Päämäärä on yksinkertainen: kaikin puolin rautainen kunto, eli voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja notkeutta.

Vaikka yhtään liikettä ei ole vielä tehty, Marja on vaikuttunut paikan riisutusta tyylistä. CrossFit Central Helsinki sijaitsee keskellä Jätkäsaaren rakennustyömaata 70-lukulaisessa betonimöhkäleessä, jonka nimi on kuvaavasti Bunkkeri. Treenisali on karu betoniseinäinen halli, eikä välineissäkään ole hienosteltu. Painoina näkyy olevan esimerkiksi hiekalla täytettyjä koripalloja.

– Tämä on kokonaisvaltainen elämys siinä missä luksuskuntosalin höyrysaunakin. Äärimmilleen pelkistetty kylmä tila, jonka vain hikoilevat ihmiset voivat lämmittää. Tulee mieleen Rocky treenaamassa hiekkasäkki selässä, Marja sanoo.

Ego pitää jättää kotiin

Valmentaja Ben Liuzzi aloittaa tunnin selittämällä, mitä crossfit on. Päivittäin vaihtuvan treeniohjelman tarkoituksena on kehittää niin paljon voimaa ja kestävyyttä, ettei oman kunnon riittävyyttä tarvitse miettiä arjessa.

– Jos kaveri pyytää pelaamaan tennistä tai auttamaan muutossa, ei tarvitse murehtia, selviääkö siitä.

Liitutaululle on kirjoitettu WOD. Se tulee sanoista workout of the day, päivän harjoitus. Salilla käytetään englanninkielisiä termejä, koska kansainväliset nettiyhteisöt ovat kiinteä osa crossfit-harrastusta ja osallistuminen on helpompaa, kun termit ovat kaikille samat. Australialaissyntyinen Ben myös ohjaa englanniksi.

Kokeilutunnin ohjelmaksi on merkitty 12 x kb squat, 8 x burpee, 6 x feet climb. Sitten on vielä mystinen merkintä 8 min AMRAP.

Kb squat tarkoittaa kyykkyä kahvakuulan kanssa, burpee taas on liike, jossa ensin heittäydytään mahalleen maahan, ponnistetaan sitten pystyyn, hypätään ilmaan ja lyödään kädet yhteen pään päällä. Feet climbissa laitetaan kädet maahan ja kiivetään jalat ylös seinälle.

Ennen kuin päästään hikoilemaan, Ben esittelee vielä salin säännöt. Niistä tärkein on: No ego.

– Jos salille tulee ego edellä, on ensinnäkin rasittavaa seuraa, mutta silloin myös satuttaa itsensä helposti, kun yrittää liikaa. Täällä ei kannata kilpailla muiden kanssa, koska ihan varmasti löytyy aina joku, joka on vielä paremmassa kunnossa, Ben selittää.

Urheilun alkulähteillä

Lämmittelyjen jälkeen Hanna ja Ben opastavat, miten päivän liikkeet tehdään teknisesti oikein, ettei keneltäkään hajoa selkä tai polvi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen päästään lopulta tositoimiin.

AMRAP tulee sanoista as many rounds as possible ja tarkoittaa, että sarjoja tehdään niin monta kierrosta kuin suinkin ehtii säädetyssä ajassa. Tänään se on kahdeksan minuuttia. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kokeilepa itse.

– Viimeiset kolme minuuttia menivät puhtaasti tahdonvoimalla ja veren maku suussa, Marja puuskuttaa hikikarpalot ohimoillaan.

– Ja minä kun luulin olevani hyvässä kunnossa!

Kun me vielä tasaamme hengitystä, saliin saapuu seuraavan tunnin osallistujia, selvästi jo edistyneempää porukkaa. Pienen lämmittelyn jälkeen he alkavat tehdä ällistyttäviä liikkeitä: yksi hyppii tasajalkaa puolimetrisen laatikon päälle ja takaisin, toinen roikkuu käsien varassa tangosta ja nostelee varpaita ylös tankoon.

Marja on innoissaan.

– Tässä ollaan urheilun alkulähteillä! En yhtään ihmettele, että ihmiset hullaantuvat tähän.

Yhdessä äheltäminen lähentää

Seuraavana maanantaina reisiin sattuu, mutta täällä sitä taas ollaan, tällä kertaa tavallisella crossfit-tunnilla. Yleensä
tutustumiskäynnin jälkeen pitää käydä tekniikkakurssilla ennen kuin voi osallistua normaaleille tunneille, mutta teemme poikkeuksen Hannan erikoisluvalla.

Tänään ohjelmassa on kyykkäämistä maksimipaino harteilla. Ensin lämmitellään tekemällä kyykkyjä pelkkä tanko niskassa, sitten painoa lähdetään kasvattamaan vähitellen.

Kun jollakulla tekee tiukkaa, toiset tsemppaavat vieressä:

– Puske, puske, puske! Vielä, vielä, vielä  nousee!

Mukana on sekä miehiä että naisia, pari-kolmekymppisen näköistä porukkaa. Ei mitään hurjia lihaskimppuja, mutta atleettista väkeä kumminkin. Jotkut nostelevat sellaisia painoja, että tanko notkuu, toiset jaksavat siitä murto-osan, mutta kaikkia kannustetaan yhtä lailla.

Hannan mielestä on hauskaa, miten nopeasti salille on muodostunut ryhmähenki.

– Vaikka sali on avattu vasta muutama kuukausi sitten, nämä vaikuttavat jo kavereilta keskenään. Yhdessä äheltäminen näköjään lähentää ihmisiä.

Marjakin on yllättynyt tunnin tunnelmasta.

– Tämähän on yhteisöllinen kokemus!

Painonnostokyykkyjen jälkeen tehdään vielä tiukka sarja punnerruksia, istumaannousuja ja askelkyykkyjä. Pari täyspunnerrusta kokeiltuaan Marja siirtyy suosiolla polvipunnerruksiin.

– Tässä kyllä putoaa minuutissa maan pinnalle. No ego!

Mikä crossfit?

Crossfit on amerikkalaisen Greg Glassmanin 1990-luvulla kehittämä treeni, joka on levinnyt 2000-luvulla maailmalle. Kaikki crossfit-nimeä käyttävät salit ovat ostaneet lisenssin Yhdysvalloista, mutta salien painotukset vaihtelevat. Yhdellä tehdään enemmän painonnostoharjoituksia, toisella treenataan akrobaattisemmin.

Harjoitukset voivat kestää noin vartista tuntiin ja suositeltava treenimäärä aloittelijalle on kolmisen kertaa viikossa. Suomessa crossfit-saleja on yhdeksän, Helsingin lisäksi muun muassa Tampereella, Turussa, Porissa ja Kuopiossa.

Maailmantähdistä ainakin Madonna, Matt Damon, Jessica Biel ja Sylvester Stallone (Rocky!) ovat innostuneet crossfitistä.

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.