Juontaja Marja Hintikka luuli olevansa hyvässä kunnossa, kunnes kokeili uutta suosikkilajia crossfitiä.

Kuvat Juha Metso

Ennen tuntia pitäisi allekirjoittaa tämä vastuuvapaussitoumus, sanoo valmentaja Hanna Koskenranta ja ojentaa tiuhaan präntättyä aanelosta.

"Olen tietoinen siitä, että CrossFit-harjoittelu on sen luonteista, että siihen sisältyy tapaturman, loukkaantumisen tai pahimmassa tapauksessa kuoleman riski”, paperissa lukee.

– Mutta emme me tänään tee mitään sellaista, mihin te kuolette, Hanna lohduttaa.

Marja Hintikka, 33, nauraa ja vetäisee nimen paperiin. Tällaista meininkiä Puoli seitsemän -ohjelman juontaja oli odottanutkin. Kello on yhdeksän lauantaiaamuna, ja olemme tulleet testaamaan uutta suosikkilajia, crossfitiä. Yhdysvalloissa kehitetty rankka treenimuoto oli alun perin poliisien ja palomiesten suosikkilaji. Päämäärä on yksinkertainen: kaikin puolin rautainen kunto, eli voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja notkeutta.

Vaikka yhtään liikettä ei ole vielä tehty, Marja on vaikuttunut paikan riisutusta tyylistä. CrossFit Central Helsinki sijaitsee keskellä Jätkäsaaren rakennustyömaata 70-lukulaisessa betonimöhkäleessä, jonka nimi on kuvaavasti Bunkkeri. Treenisali on karu betoniseinäinen halli, eikä välineissäkään ole hienosteltu. Painoina näkyy olevan esimerkiksi hiekalla täytettyjä koripalloja.

– Tämä on kokonaisvaltainen elämys siinä missä luksuskuntosalin höyrysaunakin. Äärimmilleen pelkistetty kylmä tila, jonka vain hikoilevat ihmiset voivat lämmittää. Tulee mieleen Rocky treenaamassa hiekkasäkki selässä, Marja sanoo.

Ego pitää jättää kotiin

Valmentaja Ben Liuzzi aloittaa tunnin selittämällä, mitä crossfit on. Päivittäin vaihtuvan treeniohjelman tarkoituksena on kehittää niin paljon voimaa ja kestävyyttä, ettei oman kunnon riittävyyttä tarvitse miettiä arjessa.

– Jos kaveri pyytää pelaamaan tennistä tai auttamaan muutossa, ei tarvitse murehtia, selviääkö siitä.

Liitutaululle on kirjoitettu WOD. Se tulee sanoista workout of the day, päivän harjoitus. Salilla käytetään englanninkielisiä termejä, koska kansainväliset nettiyhteisöt ovat kiinteä osa crossfit-harrastusta ja osallistuminen on helpompaa, kun termit ovat kaikille samat. Australialaissyntyinen Ben myös ohjaa englanniksi.

Kokeilutunnin ohjelmaksi on merkitty 12 x kb squat, 8 x burpee, 6 x feet climb. Sitten on vielä mystinen merkintä 8 min AMRAP.

Kb squat tarkoittaa kyykkyä kahvakuulan kanssa, burpee taas on liike, jossa ensin heittäydytään mahalleen maahan, ponnistetaan sitten pystyyn, hypätään ilmaan ja lyödään kädet yhteen pään päällä. Feet climbissa laitetaan kädet maahan ja kiivetään jalat ylös seinälle.

Ennen kuin päästään hikoilemaan, Ben esittelee vielä salin säännöt. Niistä tärkein on: No ego.

– Jos salille tulee ego edellä, on ensinnäkin rasittavaa seuraa, mutta silloin myös satuttaa itsensä helposti, kun yrittää liikaa. Täällä ei kannata kilpailla muiden kanssa, koska ihan varmasti löytyy aina joku, joka on vielä paremmassa kunnossa, Ben selittää.

Urheilun alkulähteillä

Lämmittelyjen jälkeen Hanna ja Ben opastavat, miten päivän liikkeet tehdään teknisesti oikein, ettei keneltäkään hajoa selkä tai polvi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen päästään lopulta tositoimiin.

AMRAP tulee sanoista as many rounds as possible ja tarkoittaa, että sarjoja tehdään niin monta kierrosta kuin suinkin ehtii säädetyssä ajassa. Tänään se on kahdeksan minuuttia. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kokeilepa itse.

– Viimeiset kolme minuuttia menivät puhtaasti tahdonvoimalla ja veren maku suussa, Marja puuskuttaa hikikarpalot ohimoillaan.

– Ja minä kun luulin olevani hyvässä kunnossa!

Kun me vielä tasaamme hengitystä, saliin saapuu seuraavan tunnin osallistujia, selvästi jo edistyneempää porukkaa. Pienen lämmittelyn jälkeen he alkavat tehdä ällistyttäviä liikkeitä: yksi hyppii tasajalkaa puolimetrisen laatikon päälle ja takaisin, toinen roikkuu käsien varassa tangosta ja nostelee varpaita ylös tankoon.

Marja on innoissaan.

– Tässä ollaan urheilun alkulähteillä! En yhtään ihmettele, että ihmiset hullaantuvat tähän.

Yhdessä äheltäminen lähentää

Seuraavana maanantaina reisiin sattuu, mutta täällä sitä taas ollaan, tällä kertaa tavallisella crossfit-tunnilla. Yleensä
tutustumiskäynnin jälkeen pitää käydä tekniikkakurssilla ennen kuin voi osallistua normaaleille tunneille, mutta teemme poikkeuksen Hannan erikoisluvalla.

Tänään ohjelmassa on kyykkäämistä maksimipaino harteilla. Ensin lämmitellään tekemällä kyykkyjä pelkkä tanko niskassa, sitten painoa lähdetään kasvattamaan vähitellen.

Kun jollakulla tekee tiukkaa, toiset tsemppaavat vieressä:

– Puske, puske, puske! Vielä, vielä, vielä  nousee!

Mukana on sekä miehiä että naisia, pari-kolmekymppisen näköistä porukkaa. Ei mitään hurjia lihaskimppuja, mutta atleettista väkeä kumminkin. Jotkut nostelevat sellaisia painoja, että tanko notkuu, toiset jaksavat siitä murto-osan, mutta kaikkia kannustetaan yhtä lailla.

Hannan mielestä on hauskaa, miten nopeasti salille on muodostunut ryhmähenki.

– Vaikka sali on avattu vasta muutama kuukausi sitten, nämä vaikuttavat jo kavereilta keskenään. Yhdessä äheltäminen näköjään lähentää ihmisiä.

Marjakin on yllättynyt tunnin tunnelmasta.

– Tämähän on yhteisöllinen kokemus!

Painonnostokyykkyjen jälkeen tehdään vielä tiukka sarja punnerruksia, istumaannousuja ja askelkyykkyjä. Pari täyspunnerrusta kokeiltuaan Marja siirtyy suosiolla polvipunnerruksiin.

– Tässä kyllä putoaa minuutissa maan pinnalle. No ego!

Mikä crossfit?

Crossfit on amerikkalaisen Greg Glassmanin 1990-luvulla kehittämä treeni, joka on levinnyt 2000-luvulla maailmalle. Kaikki crossfit-nimeä käyttävät salit ovat ostaneet lisenssin Yhdysvalloista, mutta salien painotukset vaihtelevat. Yhdellä tehdään enemmän painonnostoharjoituksia, toisella treenataan akrobaattisemmin.

Harjoitukset voivat kestää noin vartista tuntiin ja suositeltava treenimäärä aloittelijalle on kolmisen kertaa viikossa. Suomessa crossfit-saleja on yhdeksän, Helsingin lisäksi muun muassa Tampereella, Turussa, Porissa ja Kuopiossa.

Maailmantähdistä ainakin Madonna, Matt Damon, Jessica Biel ja Sylvester Stallone (Rocky!) ovat innostuneet crossfitistä.

Kaikki herkkyys ei ole erityisherkkyyttä. 

Erityisherkkyys – sana, johon viime vuosina ei ole voinut olla törmäämättä. Psykologi, kouluttaja ja Herkkyyden voima -kirjan kirjoittaja Heli Heiskanen kertoo, että erityisherkkyydessä on kyse synnynnäisestä hermojärjestelmän herkkyydestä, joka heijastuu käyttäytymiseen.

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, sairaus, vika eikä vamma, joten siihen ei sinänsä tarvitse hakea apua, jos ei itse niin koe. Itsensä tunnistaminen erityisherkäksi voi kuitenkin parantaa ihmisen itsetuntemusta.

– Kaikki herkkyys ei ole erityisherkkyyttä, eikä sitä pysty aina edes erottamaan, Heiskanen tiivistää.

On yksilöllistä, miten erityisherkkyys ihmisessä näkyy. Yleensä erityisherkät pystyvät havaitsemaan, aistimaan ja reagoimaan  voimakkaammin, syvemmin ja tarkemmin. Voimakkuus, syvyys, kokonaisvaltaisuus, tarkkuus ja erilaisten vivahteiden havaitseminen erottavat erityisherkkyyden ”tavallisesta” herkkyydestä.  

Näitä kahta ei ole kuitenkaan helppoa erottaa toisistaan.

– Erityisherkkyyttä voi itse arvioida esimerkiksi herkkyystestillä, jossa on 23 kysymystä, Heiskanen sanoo.

Psykologi Elaine Aronin laatimassa testissä erityisherkkyyttä kartoitetaan esimerkiksi seuraavilla väittämillä:

  • Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa minuun.  
  • Elämänmuutokset järkyttävät minua.
  • Olen herkkä kivulle. 
  • Olen herkkä kofeiinin vaikutuksille. 
  • Säikähdän helposti. 
  • Välttelen väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia. 
  • Kova nälkä aiheuttaa minussa vahvan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa.

Opittu vai synnynnäinen herkkyys?

Erityisherkkyys määritellään niin, että se on synnynnäinen ja jossain määrin perinnöllinen piirre. Erityisherkkyyteen kuuluvat tunneherkkyys, aistiherkkyys, syvällisyys ja se, että kuormittuu nopeammin, koska vastaanottaa enemmän informaatiota ympäristöstään. 

Sitten on ihmisiä, jotka tunnistavat itsessään joitakin näistä piirteistä. Silloin kyse on usein opitusta eli elämänkokemusten kautta tulleesta herkkyydestä. Herkistyminen esimerkiksi jonkin sairauden, pitkäaikaisen stressin tai traumaattisten kokemusten seurauksena ei kuitenkaan Heiskasen mukaan ole erityisherkkyyttä. 

– Ero on se, että erityisherkkyys on normaali ja sinänsä ihan hyvä asia, kunhan on elämä ja arki tasapainossa. Opitut herkistymät ovat sellaisia, joita pystyy hoitamaan ja tasapainottamaan eri tavoilla, eli ne ovat muuttuvia.

Erityisherkkyyden tunnistaminen voi auttaa

Ihminen, joka ei ole tiedostanut omaa erityisherkkyyttään, saattaa pitää piirteitään lähinnä rasitteena. Heiskanen on huomannut, että erityisherkkyyden tunnistaminen itsessään onkin usein suuri helpotus.

– Ikään kuin palapelin palaset loksahtavat paikalleen, sekä tässä hetkessä että menneisyyden suhteen. Jonkinlainen paino putoaa hartioilta, Heiskanen kertoo.

Tunnistamisen myötä voi käynnistyä uusi, oman elämän ja itsensä arvointivaihe, jonka ansiosta ihminen alkaa järjestää omaa elämäänsä ja arkeaan enemmän omannäköisekseen. Silloin herkkyyden hyvät puolet voivat päästä paremmin esiin.

– Asioista nauttimisen kyky voimistuu, koska on kyky voimakkaisiin tunteisiin ja aistimuksiin. Luovuus, empatiakyky ja muut hyvät puolet herkkyydestä pääsevät entistä paremmin esiin, Heiskanen kertoo.

 

Vierailija

Oletko erityisherkkä – vai onko herkkyytesi opittua? Asiantuntijan lista auttaa selvittämään

Testistä esmerkkinä näytetyt kysymykset eivät anna kovin tarkkaa kuvaa oikein mistään. Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa lähes jokaiseen. Suuret elämänmuutokset, riippuen mitä tällä tarkoitetaan, järkyttävät lähes jokaista. Ihmiset jotka eivät juo kahvia, teetä tai muita kofeiinipitoisia juomia ovat herkkiä kofeiinin vaikutuksille koska elimistöllä ei ole toleranssia ja kofeiinille voi muutenkin olla tavallista herkempi. Sille ettei välitä väkivaltaisista ohjelmista tai elokuvista voi olla...
Lue kommentti

Uutuuskirjassaan Rosa Meriläinen tutustuttaa lukijansa esimerkiksi vaginapainonnoston saloihin.

Seksistä puhuminen on ollut kirjailijakaksikko Rosa Meriläiselle ja Sanna Seiko Salolle aina luonnollista. He vetävät yhdessä Lipstick Mafia -podcastia, jossa puhutaan seksuaalisuudesta suoraan ja häpeilemättä.

Nyt Rosa ja Sanna ovat julkaisseet yhdessä myös seksiin keskittyvän kirjan: Se – seksipuhekirja (Karisto). Kirjassa kaksikko käsittelee seksuaalisuutta monilta eri kanteilta. Teoksessa perehdytään niin fantasioihin, erilaisiin seksileluihin kuin pornogiffeihinkin.

Yksi kirjan keskeisistä tavoitteista on auttaa vaginallisia ihmisiä löytämään oma halunsa, orgasminsa ja saamaan entistä paremman seksielämän.

Tavoitteen saavuttamiseksi Rosa ja Sanna esittelevät kirjassa runsaasti erilaisia konkreettisia vinkkejä. Yksi niistä on Rosan henkilökohtainen suosikki: vaginapainonnosto.

Kirjassa Rosa kertoo, että innostui vaginapainonnostosta alun perin Kim Anamin innoittamana. Kim on seksi- ja parisuhdeasiantuntija, joka on tullut kuuluisaksi muun muassa siitä, että julkaisee Instagram-tilillään kuvia, joissa tekee vaginapainonnostotreenejä.

Miten vaginannostotreeneissä pääsee alkuun ja mitä hyötyä siitä edes on? Listasimme Rosan ja Sannan kirjan pohjalta kolme kysymystä ja vastausta aiheesta:

1. Miksi vaginapainonnostoa harrastetaan?

Rosa kertoi vaginapainonnostotreeneistään ensimmäisen kerran viime syksynä Me Naisten haastattelussa.

– Treenaan vaginapainonnostoa ja nostan esimerkiksi ketsuppipulloa. Olen opiskellut asiaa netistä, hän kertoi

Rosan haastattelu herätti yllättävän monissa hämmennystä, kysymyksiä ja jopa vihaa. Todellisuudessa painonnosto vaginan avulla on ihan järkeväksi luokiteltua puuhaa, josta ei ole syytä ahdistua. 

Vaginapainonnostossa tarkoituksena on vahvistaa lantionpohjanlihaksia eli emätinaukon ja peräaukon välissä sijaitsevia lihaksia. Nämä lihakset eivät näy ulospäin, mutta niillä on valtavan iso vaikutus seksielämään – ja elämään ihan ylipäätään. Heikoista lantionpohjanlihaksista saattaa saada kiusakseen virtsankarkailua, alanselän kipuja tai tuntoherkkyyden puutetta.

Seksin aikana lantionpohjanlihakset tuottavat hommaan lisää nautintoa. Jos lantionpohjalihaksia aktivoi seksin aikana, lantion alueen mikroverisuonten verenkierto vilkastuu ja tuntohermot aktivoituvat. Nautinto voi kasvaa ja orgasmi voimistua

Lantiopohjanlihaksia voi treenata muutenkin kuin vaginapainonnostolla, esimerkiksi ihan perinteisellä treenillä. Lue lisää:


2. Mitä vaginapainonnostossa tapahtuu?

Vaginapainonnostossa kyse on juuri siitä, mitä sana antaa ymmärtää. Tarkoituksena on nostaa erilaisia painoja emättimeen asetettavan vaginakuulan avulla.

”Itse olen käyttänyt vaginapainonnostoon Maukasten treenikuulia. Olen kiinnittänyt kuulan naruun toisen narun avulla pienen muovipussin, jonne olen laittanut painoja”, Rosa kertoo.

Painoina voi käyttää Rosan tapaan esimerkiksi limsatölkkiä tai ketsuppipulloa. Aluksi painoksi kannattaa valita jotain varsin maltillista. Kilon painoinen ketsuppipullo on Rosan henkilökohtainen painonnostoennätys.

3. Miten sitä treenataan?

Rosan mukaan viisi minuuttia vaginapainonnostoa päivässä riittää mainiosti vahvistamaan lantionpohjaa. Myös lepopäiviä kannattaa pitää pari kertaa viikossa. Hommassa ei todellakaan kannata ryhtyä turhan suorituskeskeiseksi:

”Verrattuna punttisaliharjoitteluun olen ollut vaginapainonnostossa varovainen: ajatus kipeistä pillunlihaksista ei houkuta”, Rosakin huomauttaa.

Eri päivinä kannattaa kokeilla erilaisia treenejä. Rosa esittelee kirjassaan neljä erilaista treeniä. Tässä ohjeet niistä yhteen:

  1. Valitse keskikevyt paino, jota pystyt helposti pitämään sisälläsi 10 sekuntia.
  2. Kiinnitä paino kuulan narun toiseen päähän ja aseta paino maahan.
  3. Kyykkää niin alas, että saat asetettua treenikuulan sisääsi. Pidä jalat leveässä haara-asennossa, niin treeni kohdistuu varmasti lantionpohjanlihaksiin eikä esimerkiksi jalkoihin.
  4. Jännitä lantionpohjanlihaksiasi voimakkaasti ja nouse kyykystä ylös.
  5. Toista kyykkyliike kolme kertaa. Lepää hetkinen aina nostojen välissä.