Anastasia Frei on käynyt monta kertaa lähellä kuolemaa. Kolme imusolmukesyöpää opetti elämästä yllättävän paljon. 

Kaulan oikealle puolelle ilmestyi omituinen patti, mutta lääkärin mukaan huoleen ei ollut aihetta. Flunssa saa joskus imusolmukkeet turpoamaan. Anastasia Frei kävi lääkärin pakeilla kaikkiaan kolme kertaa, ja vastaus oli aina sama.

Sitten alkoi sietämätön kutina. Yöt menivät sängyssä pyöriessä, sillä päänahka, silmät, jalkapohjat ja koko keho olivat kuin tulessa.

"Vanhempani olivat kasvaneet ajattelemaan, että syöpä merkitsee kuolemantuomiota."

Röntgenkuvassa näkyi iso möykky keskellä rintaa. Kun diagnoosi varmistui lymfoomaksi eli imusolmukesyöväksi, koko perhe järkyttyi.

–  Muutimme Suomeen Ukrainasta, kun olin 11-vuotias. Vanhempani olivat kasvaneet ajattelemaan, että syöpä merkitsee kuolemantuomiota.

Suomessa syöpähoidot ovat kuitenkin huippuluokkaa, ja Anastasian ennuste oli hyvä. Lymfooma on yksi yleisimmistä syöpätaudeista, josta jopa 90 prosenttia sairastuneista paranee.

Taistelu oli silti vasta alussa.

Sairaus salassa

Anastasia kävi sytostaattitiputuksessa neljä kuukautta. Sitä seurasivat päivittäiset sädehoidot kuukauden ajan.

–  Minun oli vaikea hyväksyä sairastumistani, enkä kertonut hoidoista kenellekään. En halunnut syöpäsairaan leimaa otsaani enkä juorujen kohteeksi. Luokkatoverit jännäsivät ylioppilaskirjoitusten tuloksia ja miettivät lakkiaismekkojen ostoa, minä mietin omia hautajaisiani.

Puolen vuoden hoitojen jälkeen kasvain oli kutistunut ja oli lääkärin sanojen mukaan epäaktiivinen. Vuoden 2013 alussa Anastasia aloitti sosiaalialan opinnot, mutta hänen oli vaikea uskoa olevansa terve.

– Olin kuin zombie. En halunnut nähdä kavereita tai edes katsoa tv:tä, makasin vain sängyssä. Onneksi asuin vielä vanhempieni luona. Äiti pakotti lähtemään kävelylenkeille ja syömään kunnolla.

Voimaa positiivisuudesta

Puoli vuotta hoitojen päättymisen jälkeen koitti odotettu kesäloma. Vihdoin hymyilytti ja olo oli keveä. Päänsärky vaivasi välillä, mutta kivut johtuivat varmaankin väsymyksestä, Anastasia arveli.

Rutiinikontrollissa veren tulehdusarvot olivat kuitenkin hieman koholla. Magneettikuva paljasti, että harmiton jälkituumori oli aktivoitunut ja syöpäsolut olivat levinneet keuhkoihin ja lähelle sydäntä.

Syöpäsolut olivat levinneet keuhkoihin ja lähelle sydäntä.

Seuraavan kuukauden Anastasia vietti sairaalassa, jossa hänelle tehtiin autologinen kantasolusiirto. Hänen omasta luuytimestään kerättiin kantasoluja, ja rankkojen hoitojen jälkeen ne palautettiin kaulassa olevan katetrin kautta takaisin elimistöön. Seurasi oksentelua ja nukahtelua kesken lauseiden. Tukka lähti, ripset ja kulmakarvat putosivat. Anastasia muistaa äidin, joka itki sängynlaidalla.

– Jostain nousi päätös, että minähän taistelen! Aivan kuin olisin kääntänyt katkaisijasta selviytymismoodin päälle. Tsemppasin itseäni tyyliin ”Hyvä Ani, kyllä sä pystyt tähän! Sä pärjäät!” Alussa pakotin itseni puhumaan myönteisesti, mutta jossain vaiheessa positiivisuus jäi päälle. Aina kun veriarvot olivat hieman kohonneet tai kuvat olivat puhtaat, kannustin itseäni lisää: ”Hoito toimii, sä paranet!”

Toivoa kirjoista

Toipuminen jatkui kotona, ja terveyden rakentaminen alkoi pohjalta. Aina ei ollut helppoa säilyttää uskoa, mutta Anastasia harjoitteli sinnikkäästi.

– Jos elämää ei ole enää paljon jäljellä, miten haluaisin sen elää? En ainakaan peloissani ja murehtien. Luin paljon kirjoja, joissa kerrottiin positiivisen asenteen ja ajattelun voimasta. Kuuntelin vain hyväntuulista musiikkia ja katsoin hauskoja elokuvia.

 


Keväällä Anastasia aikoo juosta 10 kilometriä Fuck Cancer -hyväntekeväisyystapahtumassa.

 

Anastasia ei ollut koskaan ollut kovin urheilullinen, mutta nyt hän huomasi, miten hyvä olo liikunnasta tulee. Fia-koiran kanssa piti piipahtaa pihalla kolme kertaa päivässä, ja vähitellen kävelylenkit pitenivät. Hän lähti myös joogakurssille, vaikka pelkäsi peruukin putoavan. Hitaat joogaliikkeet ja -hengitys rauhoittivat kuolemanpelon iskiessä.

– Kävin kuntosalilla, vaikka se oli aluksi tuskallista. Jaksoin hädin tuskin nostaa kahden kilon käsipainoja, ja lääkkeet aiheuttivat sivuoireita. Kun pahoinvointi ja kuumat aallot iskivät, pidin taukoa. Joka kerta jaksoin pikkuisen enemmän.

Viimeinen hoitokeino

Lääkäri näytti surulliselta pyytäessään Anastasian sisään. Voi että, edellinen potilas taisi olla rankka tapaus, Anastasia ajatteli myötätuntoisesti. Mutta lääkäri sanoi ihan väärät sanat: ”Syöpä on taas uusiutunut.” Kaulan vasemmalla puolella olevasta imusolmukkeesta oli löytynyt syöpäsoluja.

Oli kulunut vuosi kantasolusiirron jälkeen, ja Anastasian kunto oli lähes palautunut ja elämä normalisoitunut. Hän oli 20-vuotias, kävi töissä ja vietti vapaa-aikaa ystävien ja poikaystävän kanssa. Vuosikontrolliin Anastasia oli suhtautunut tyynesti, sillä oireita ei ollut ja verikokeita oli otettu säännöllisesti.

Sitten lääkäri pudotti pommin.

Olisi vielä yksi hoito: allogeeninen kantasolusiirto. Euroopan kantasolurekisteristä etsittäisiin sopiva luovuttaja, jonka soluja siirrettäisiin Anastasian elimistöön. Lääkäri puhui suoraan: selviytymismahdollisuus olisi reilusti alle 50 prosenttia. Kuinka reilusti, riippuisi siitä, miten paljon Anastasian elimistö hylkisi vieraita soluja.

"Vaikka kädet ja jalat tärisivät ja tuntui, etten pysty liikkumaan, nousin ylös ja kävelin."

– Kun pääsin kotiin, aloin paiskoa tyynyjä seiniin, huusin ja kirosin. Oletpa elänyt hienon elämän, Ani! Et saavuttanut mitään, kohta kuolet ja aiheutat läheisillesi kamalaa tuskaa.

Jostain löytyi taas selviytymisnappula. Luovuttajaa odottaessa Anastasia sai biologista lääkettä, joka ei onneksi aiheuttanut voimakkaita sivuoireita.

Muutaman kuukauden kuluttua löytyi sopiva luovuttaja, tuntematon saksalainen nainen. Sairaalajakso oli edellistä rankempi. Sitten taas pelkoa ja pakokauhua, valtava määrä lääkkeitä, uupumusta, pahoinvointia, suolisto-oireita ja sinnikästä toipumista. Sädehoidon takia Anastasialla puhkesi myös kilpirauhasen vajaatoiminta.

– Taistelin koko ajan. Yksi ääni päässä hoki: ”Tämä on jo kolmas kerta, sori et enää onnistu.” Toinen tsemppasi: ”Älä luovuta, voitat tämänkin syövän!” Vaikka kädet ja jalat tärisivät ja tuntui, etten pysty liikkumaan, nousin ylös ja kävelin.

Anastasia joogasi ja meditoi päivittäin. Salilla voimat kasvoivat hitaasti mutta varmasti.

–  Puoli vuotta siirron jälkeen hemoglobiini laski yllättäen ja jouduin syömään kortisonia. Pelkäsin hirveästi ja hävetti kulkea posket turvoksissa, mutta sitten hyväksyin senkin. Välillä tulee takapakkia, mutta pitää vain jatkaa eteenpäin.

Mielenrauhaa joogasta

Anastasia istuu kahvilassa ja puhaltelee teekuppiinsa. Vihreän teen juominen on taas sallittua, ihanaa! Myös marjat ja salaatit maistuvat pitkän tuoreruokakiellon jälkeen.

Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Anastasia havahtuu edelleen päivittäin ihmettelemään, miten ihanalta ilmavirta tuntuu hengittäessä, tai miten hyvältä tee tuoksuu.

Huhtikuussa koittaa tärkeä päivä. Silloin kantasolusiirrosta on kulunut kaksi vuotta ja on todennäköistä, ettei syöpä enää uusiudu.

– En olisi koskaan valinnut syöpää, mutta olen kiitollinen siitä, mitä se minulle opetti. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta olen oppinut arvostamaan elämää, eikä mikään ole tärkeämpää kuin perhe ja ystävät.

"Olen oppinut arvostamaan elämää, eikä mikään ole tärkeämpää kuin perhe ja ystävät."

Anastasia on luvannut itselleen, että pitää huolta hyvinvoinnistaan – mitä tahansa se vaatii. Se on helppoa, sillä liikunnasta, terveellisestä ravinnosta ja positiivisesta ajattelusta tulee hyvä olo.

–  Kun käyn salilla tai lenkillä, tunnen, että elän. Jokainen treeni on pieni voitto. Rakastan joogaa, sillä se rauhoittaa ja auttaa keskittymään olennaiseen.

Vuosi sitten Anastasia istui terapeuttia vastapäätä ja itki. Hän oli tajunnut olevansa terve ja voivansa lopettaa taistelun, mutta ilon sijaan iski tyhjyys. Mikä olisi elämän tarkoitus tästä eteenpäin?

Psykoterapia auttoi käsittelemää kokemuksia ja tunteita, joille ei ollut aikaisemmin ollut tilaa. Pari vuotta sitten hän alkoi kirjoittaa blogia, joka on sekoitus vakavaa toipumistarinaa ja arkista hömppää.

– Haluan auttaa ja olla hyödyllinen. Olen ihan euforiassa saadessani tukea muita, jotka kamppailevat samanlaisten kokemusten kanssa.

Lue Sport-lehden numerosta 4/2017 selviytymistarina Maijaliisa Mikkosesta, joka pakeni äitinsä kuolemaa juoksupolulle, hurahti laihduttamiseen vaarallisen paljon – ja kuinka hän pikku hiljaa sai tasapainon takaisin. Tilaajana voit lukea lehden osoitteessa digilehdet.fi.


Anastasia aloittaa jokaisen päivän joogalla ja meditaatiolla.

 

 

Elämäni oivallukset

Elä tätä hetkeä

On hienoa asettaa tavoitteita, mutta tärkeintä on tämä hetki. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että jaksan liikkua tai saan nauttia rakkaiden seurasta.

 

Älä luovuta

Elämässä täytyy taistella ja asioiden eteen on tehtävä töitä. Ikinä ei saa luovuttaa. Jos haluaa saavuttaa jotain suurta, pitää tehdä uhrauksia.

 

En ole yksin

Minun ei tarvitse pärjätä yksin. Heikkoutta ei tarvitse hävetä, päinvastoin on hienoa, että uskallan olla oma itseni ja pyytää apua.

Sport
Meal preppingistä eli sarjakokkauksesta tulee nopeasti tapa.
Meal preppingistä eli sarjakokkauksesta tulee nopeasti tapa.

Tällä ohjelmalla pääset sisään sarjakokkaukseen ja rakennat kolmelle päivälle aamupalan, lounaan ja päivällisen. Sopii myös aktiiviliikkujalle!

Meal prepping eli sarjakokkaus säästää aikaa ja rahaa. Joka aterialla ei kauhota samaa lihamakaronilaatikkoa, vaan pienellä suunnittelulla saat nopeasti taiottua monipuoliset ateriat useammalle päivälle.

– Jos miettii nälkäisenä työpäivän jälkeen, mitä ostaisi kaupasta ja mitä söisi, tulee tehtyä heikompia valintoja ja sortuu helposti mielitekoihin, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti ja fitnessvalmentaja Petra Rautakallio.   

Kun annoskoot on mietitty valmiiksi, ei tarvitse joka aterialla neuvotella itsensä kanssa, paljonko on tarpeeksi. Valmiit annokset auttavat myös säännöllisen ateriarytmin säilyttämisessä, jolloin napostelu jää vähemmälle.

– Kun miettii muutaman päivän ruoat ennakkoon, ei tarvitse käydä niin usein kaupassa ja myös ruokahävikki pienenee.

Miten alkuun?

Preppauksen juonesta saa nopeasti kiinni. Suunnittele aluksi 2–3 päivän ruoat ja lisää halutessasi määrää myöhemmin. Varaa raaka-aineiden pilkkomiseen ja kypsentämiseen 30–60 minuuttia. Tarvitset tiiviit, kannelliset rasiat, jotka sopivat sekä pakastamiseen että mikrossa kuumentamiseen.

Valitse myös koko tarkasti – isoon kippoon tulee helposti annosteltua liikaa ruokaa, samoin kuin isolle lautasellekin.

– Kannattaa aloittaa kasviksista, sillä niiden määrä jää helposti vähäiseksi. Seuraavaksi voi tarkistaa, että aterialla on tarpeeksi hyviä hiilihydraatteja. Proteiinin saannissa liikuntaa harrastavilla on harvoin puutteita, Rautakallio neuvoo.

Valitse nopeasti valmistuvia ja hyvin säilyviä perusraaka-aineita kuten esimerkiksi riisiä, pastaa, kvinoaa ja ohrasuurimoita. Broileri- tai kalkkunafileet ja jauheliha ovat hyviä proteiinin lähteitä. Uunissa paahdetut tai höyrytetyt juurekset säilyvät hyvin, mutta peruna, tuoreet kasvikset ja ruoan joukkoon pilkotut hedelmät vettyvät helposti.

Nappaa alta simppeli kolmen päivän meal prepping -ohjelma, jossa aamupala, lounas ja välipala on suunniteltu ja valmistettu etukäteen. Jatkossa voit suunnitella aterioita omien mieltymystesi mukaan.

Kauppalista

■ 4 dl kaurahiutaleita
■ 3 omenaa
■ 2 pussillista marjoja
■ pieni pussi pähkinöitä
■ Litra maustamatonta jogurttia
■ 3 dl täysjyväpastaa
■ 3 kpl broilerin fileepihvi
■ 2 tomaattia
■ kurkku
■ kerä vihreää salaattia
■ vajaa kilo tuoreita kasviksia,esim. parsakaali, porkkana
■ 3 rkl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä


Vinkki! Halutessasi voit käyttää pastan tilalla kvinoaa tai ohrasuurimoita. Kaksi desiä pastaa vastaa reilua desiä riisiä tai ohrasuurimoita. Broilerin fileepihvien tilalla voit käyttää myös kasviproteiinia, kuten soija- tai härkispihvejä. Omenan tilalle sopii jokin muukin mieluinen hedelmä.

 

 

Asiantuntijana fitnessvalmentaja, laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio.

Sport-lehden numerossa 1/2018 kahden kuukauden ruoka- ja liikuntaohjelma, jolla saat syömiset kuntoon ja vahvan, energisen olon. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!

Corekierto ja kylkipunnerrus ovat liikkeitä, joita kannattaa kokeilla viimeistään nyt.

Tehokas pikatreeni houkuttelisi, mutta ei huvita lähteä salille? Aloita päivä parilla tehokkaalla kehonpainoliikkeellä, joilla kuittaat jo hyvän määrän treeniä keskivartalolle ja käsivarsille.

– Kun tahti on reipas ja syke nousee, jo lyhyessä ajassa saa huikean paljon aikaan! valmentaja Eevi Teittinen kannustaa.

Kun vastuksena on kehonpaino, sekä konkari että aloittelija löytävät takuulla sopivan version liikkeistä. Saatat huomata, että kunto nousee jopa viikottain.

Eevi näyttää kaksi supertehokasta liikettä, joilla laitat käsivarret, yläselän ja keskivartalon töihin jo muutamissa minuuteissa. Tee kumpaakin liikettä 30–45 sekuntia putkeen ja tee 2–3 kierrosta.

1. Kylkipunnerrus

Asetu punnerruksen yläasentoon, käsivarret suorina hartioista alaspäin. Koukista käsivarsia ja rutista samalla kylkilihasten avulla oikeaa polvea sivulle kohti oikeaa kyynärpäätä. Tee vuoroin kummallekin puolelle. Älä päästä selkää notkistumaan äläkä takapuolta karkaamaan kohti kattoa.

Vahvistaa: suorat vatsalihakset, kylkilihakset, yläselkä, rinta, hartiat.

 


 


 

Lue lisää: Eevi Teittinen paljastaa takuuvarman palautumiskeinonsa: ”Moni ihmettelee, miten pystyn siihen”

2. Corekierto

Vasen kämmen ja oikea jalkaterä tukevat lattiassa, kannattele keskivartalon lihaksilla vasenta jalkaa suorana ilmassa. Oikea käsi on kohti kattoa. Vaihda sitten napakasti puolta: samanaikaisesti ponnista oikea jalka eteen, vasen jalkaterä lattiaan ja vaihda käsien paikkaa.

Vahvistaa: keskivartalon lihakset, käsivarret.

 


 


 

Energinen startti vuoteen! Nappaa Eevi Teittisen kehonpainotreeni kokonaisuudessaan + 8 viikon bootcamp ruokaohjeineen Sport-lehden numerosta 1/2018. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.