Entä jos vaihtaisi asvalttiviidakon metsämaisemiin? Jos rinkan raahaaminen Lapissa ei heti sytytä, lähde retkelle lähimetsään.

Urbaani kaupunkiasukki voi lähteä tutustumaan metsiin, vaikka partioikä olisi auttamatta takana. Parikymmentä vuotta eräoppaana toiminut Heino Kuha on vienyt eräummikkoja Lappiinkin, ja kaikki ovat selvinneet hyväntuulisina ja hyvävoimaisina takaisin.

Aloittelijan ei kannata asettaa rimaa liian korkealle, vaan aloittaa retkeilemällä lähimetsissä. Helpointa on siirtyä asvalttitieltä puiden sekaan juurakoita tallaamaan. Jos oikein hurjaksi ryhtyy, voi hypätä autoon ja ajaa lähimmälle merkitylle luontopolulle.

Jos lähialueilla retkeily ei tapa innostusta alkuunsa, voi retkeilyn
perustaitoja alkaa kehittää pidemmillä päiväretkillä. Pieni reppu selkään, juotavaa ja evästä mukaan ja kaverin kanssa kartan
ja kompassin käyttöä harjoittelemaan.

Sulkia elämyshattuun

Heino Kuha on vuosien varrella huomannut, että luonto vetää ihmisiä puoleensa hyvin eri syistä. Toisille vaeltaminen on suorittamista ja Karhunkierroksen tarpominen yksi sulka lisää elämyshattuun. Moni metsänkävijä on puolestaan löytänyt itsestään välinefriikin, joka seuraa alan uusia tuulia lehdistä ja toteuttaa itseään toinen toistaan hienommilla asuilla ja laitteilla. Elämystenkeräilijällä yöpyminen lumiluolassa kasvattaa egoa siinä missä rauta hauista. Ja osa vain päättää osallistua yhdelle vaellukselle, sitten toiselle ja kolmannelle, eikä loppua näy.

Tärkeintä luonnossa liikkumisessa on Kuhan mukaan se, että
matkalta löytyy jokin herkullinen kokemus, jonka muistaa aina. Aloittelijan kannattaa miettiä etukäteen, kiinnostavatko itseä
linnut, valokuvaus tai vaikka kalastus. Reppuun on hyvä jättää tilaa esimerkiksi kiikarille, kameralle tai taskukokoiselle lintu- tai
kasvikirjalle.

– Eikä se haittaa, vaikka lähtiessä tuntisi vain koivun. Matkan jälkeen voi jo sujuvasti erottaa raudus- ja hieskoivun, Kuha kannustaa.

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.
Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?