Kuvitteletko, että korkea stressinsietokyky on hyve ja paineet kuuluvat elämään? Luulit väärin.

Kuvitus Ulla Bergström

Moni ajattelee, että stressi kuuluu työhön, parisuhteeseen ja yleensäkin elämään ja sitä pitää vain yrittää kestää.

– Stressistä on tullut niin suosittua, että jotkut jopa loukkaantuvat, jos et ole stressaantunut ja kiireinen, kuvailee filosofian tohtori, kouluttaja Jorma Räsänen.

Räsänen väittää, että stressi on jämähtänyt osaksi ihmisten arkea ennen kaikkea siksi, että siitä on liikkeellä vääriä käsityksiä ja uskomuksia.

– Stressi ei vain tapahdu meille, vaan se on oman ajattelumme
tuote, reaktiomme asioihin, ihmisiin tai tilanteisiin. Kun ymmärrämme tämän, voimme muuttaa ajatteluamme. Vasta sitten stressistä voi päästä eroon.

Jorma Räsänen on opetellut pitämään oman stressirajansa alhaisena.

– Heti kun näen itsessäni paineen ja levottomuuden eleitä tai pikku paniikkia, sanon itselleni että nyt ovat työn ilo, keskittymiskyky ja tehokkuus vaarassa, eikä minulla ole siihen varaa. Sitten pidän tauon ja astun syrjään, ettei tilanne karkaisi ylisuorittamisen puolelle.

Stressiharha 1: "Minun pitää parantaa stressinsietokykyäni"

Tämä väite on oikea harhojen harha. Meidän pitäisi tehdä juuri päinvastoin ja alentaa stressinsietokykyämme.

Stressitasomme on aina yhtä korkea kuin sietokykymmekin. Siitä seuraa, että ihmiset, jotka uskovat pystyvänsä käsittelemään voimakasta stressiä, ovat erittäin stressaantuneita. Moni uupuu ja sairastuu ennen kuin alkaa kuunnella itseään.

Ne, joiden stressinsietokyky on alhaisempi, reagoivat oireisiin
aikaisemmin. Eli mitä alhaisempi stressinsietokykymme on, sitä
paremmin voimme psyykkisesti.

Stressiharha 2: "Stressi potkii liikkeelle. Se tuntuu välillä ikävältä, mutta ainakin olen tehokas"

Totuus on, että hyvin stressaantuneet ovat kaikista tehottomimpia. Heissä näkyy paljon liikettä, mutta vähän edistystä.

Työkyky alkaa häiriintyä heti, kun otsaa rupeaa kiristämään tai sydänalaa ahdistaa. Ajattelu puuroutuu ja selkeys ja varmuus muuttuvat hosumiseksi. Jotkut erehtyvät kutsumaan vauhdikasta touhuamista tekemisen meiningiksi, mutta todellisuudessa stressaantuneen työnteko muuttuu puuhasteluksi. Eikä työmaa saisi olla puuhamaa.

Stressiharha 3: "Työni on stressaavaa. Se on fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri"

Ongelma ei ole itse työ, vaan suhtautuminen siihen. Stressin
hallinta on ennen kaikkea ajatusten hallintaa. Se selittää, miten samaa työtä tekevistä toinen voi nauttia ja iloita työstään, mutta toinen ahdistuu ja uupuu.

Stressireaktio käynnistyy, kun ihminen joutuu tekemisiin asian
kanssa, jonka tuntee ja määrittelee stressaavaksi. Omaa suhtautumistaan pystyy onneksi muuttamaan, ja sen ajatuksen sisäistäminen on avain stressin vähentämiseen.

Tökkivä ja hankaava asenne voi muuttua pehmeäksi ja joustavaksi vain siten, että päätät tietoisesti luopua stressaavista ajatuksista. Mitkä ovat työni mukavat puolet? Mistä asiasta voisin iloita juuri nyt? Miten voisin reagoida toisin?

Stressiharha 4: "Pääsen helpommalla vaihtamalla työpaikkaa"

Omien ajatusten ja asenteiden muuttaminen on niin vaikea prosessi, että voi tuntua helpommalta ratkaisulta muuttaa ympäristöään. Mutta jos yrittää viilata ympäristöä ja maailmaa sellaiseksi, että se stressaisi vähemmän, saa taistella ja turhautua loputtomasti.

Maailma tulee aina olemaan epäoikeudenmukainen, ja törmäämme yhä uudelleen tilanteisiin, jotka ahdistavat. Varsinkin vaikeisiin ihmisiin.

Monet hankalina pitämämme ihmiset eivät itse ymmärrä, että heissä voi olla jotain, mikä nostattaa laineita tai hyökyaaltoja heidän ympärillään. Tai jos ymmärtävätkin, heillä ei ole keinoja
muuttaa käyttäytymistään. Ainoa tapa pelastua on muuttaa omaa suhtautumistaan heidän käytökseensä.

Stressiharha 5: "Mites töissä, onko ollut kiirettä?"

Stressistä puhumisesta on tullut hyväksymisrituaali, jonka avulla
päästään sosiaalisen yhteisön jäseneksi. Levollista ihmistä, joka lipuu elämässään vaivattomasti eteenpäin, pidetään luuserina,
joka on pudonnut kelkasta.

Siksi harvalla on edes pokkaa sanoa, että leppoisissa tunnelmissa tässä tulosta tehdään. Kuulumisten vaihtamisesta onkin tullut kiireiden ja paineiden vertailua. Keskustelun voi kuitenkin tietoisesti kääntää hyviin ja positiivisiin asioihin ja lopettaa stressillä mässäily.

Stressiharha 6: "Jos kaikki ovat vaipuneet joukkostressiin
ja pönkittävät toisiaan, yksittäinen ihminen ei pysty taistelemaan vastaan"

Vaikka ympäröivä maailma vaikuttaa läpeensä stressaantuneelta, jokainen on silti vastuussa omasta stressistään. Stressi syntyy yksittäisen ihmisen korvien välissä, ja siellä sen voi myös tappaa.

Harva kuitenkaan innostuu stressittömästä elämästä, koska sen eteen on tehtävä kovasti töitä. Ajatus- ja käyttäytymismallit
on opittu vuosien kuluessa, ja niistä poisoppiminen kestää pitkään, vaikka välillä tekisi suuriakin oivalluksia.

Eivätkä pelkät oivallukset riitä, ellei niitä ala toteuttaa käytännön elämässä.

Stressiharha 7: "Tunnistan negatiiviset ajatukset ja reaktiot, mutta en pysty muuttamaan ajatteluani"

Stressin hallinnassa omien ajatuskuvioiden tiedostaminen on
jo valtavan iso askel. Vasta kun tajuaa, mitä tietyissä tilanteissa ajattelee ja miten toimii, pystyy tulkitsemaan tilanteen uudella tavalla.

Jossain vaiheessa huomaa, ettei useimmissa tilanteista kannata
taistella vastaan tai paeta, vaan parasta on säilyttää rauhallisuutensa ja tyyneytensä ja vain virrata mukana. Silloin on oppinut katsomaan ongelmia vähemmän stressaavalla tavalla.

Stressiharha 8: "Kiire johtuu siitä, että elämänrytmi on nopeutunut ja ihmisillä on yksinkertaisesti paljon enemmän tekemistä"

Kaikki yritykset selittää kiirettä ovat juuri sitä – selittelyä. Kiirettä, samoin kuin stressiä, on olemassa vain tunteiden ja ajatusten tasolla eli korvien välissä. Ihmiset ovat nykyään kiireisiä ennen kaikkea siksi, että elämästä puuttuu suunta ja tarkoitus.

Stressitutkimuksessa tunnetaan termi "syvällä istuva stressi". Sillä tarkoitetaan sisäistä painetta ja ahdistusta, joka johtuu tarkoituksettomuuden tunteesta. Kun elämän päämäärä on hukassa, levottomuus hiipii sieluun ja tyydytystä lähdetään etsimään kovalla tohinalla. Samalla tavoin käy, kun ihminen huomaa metsässä olevansa eksyksissä. Ensimmäiseksi iskee kiire ja hän alkaa ryntäillä.

Stressin ensimmäiset idut on helppo nyhtää kuin rikkaruohot. Jos stressi pääsee juurtumaan ja kasvamaan täyteen mittaan, sitä joutuu tempomaan täysin voimin.


Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.
Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?