Sport
Gudaurin rinnealue on loivaa, eli se sopii aloittelijalle. Haastetta kaipaavalle on jyrkkiäkin pätkiä.
Gudaurin rinnealue on loivaa, eli se sopii aloittelijalle. Haastetta kaipaavalle on jyrkkiäkin pätkiä.

Keski-Aasian maa hurmaa ruoallaan, puuterilumella ja aimo annoksella neuvostoromantiikkaa.

Aamu sarastaa vuorten takaa. Olen torkkunut koko matkan lentokentältä, mutta pikkuhiljaa havahdun siihen, että tien vierustoilla näkyy lunta. Georgian rajaviranomaisilta tervetuliaislahjaksi saatu punaviinipullo on edelleen takintaskussa.

Olemme kaveriporukalla matkalla Gudauriin, Georgian tunnetuimpaan hiihtokeskukseen, joka sijaitsee Kaukasus-vuoristossa. Matka maan pääkaupungista Tbilisistä on kestänyt kolme tuntia, jota on edeltänyt kuuden tunnin lentomatka välipysähdyksineen Riikassa. Aamukahdeksalta pääsemme viimein kirjautumaan Airbnb:n kautta varaamaamme huoneistoon aivan gondolihissin ala-aseman kupeessa.

Ensin lyhyet torkut, ja olemme valmiita ensimmäiseen laskupäivään.

Vodkaa ja slaavikyykkykisoja

Gudaurin hiihtohissien ympärille rakentunut moderni kylä näyttää päältä päin hienolta. Rakennukset ovat samanlaisia kuin Alpeilla, mutta sisällä todellisuus on toinen. Osa huoneistoista ammottaa tyhjyyttään, käytävät ovat kolkkoja ja valot puuttuvat. Tunnelmassa on roima ripaus neuvostoromantiikkaa.

Gudaurissa on moderni gondolihissi. Matkalla ylös ehtii juoda vaikkapa aamuteen.
Gudaurissa on moderni gondolihissi. Matkalla ylös ehtii juoda vaikkapa aamuteen.

Elämykset jatkuvat hiihtokeskuksen kassalla. Kahden viikon hissilippu yli kolmeen kilometriin kurottaville huipuille maksaa reilut sata euroa. Siis saman verran kuin kolmen päivän lippu suomalaisessa hiihtokeskuksessa.

Hissien vieressä on kioski, josta voisi ostaa suklaapatukoita, karvalakin tai vaikkapa vodkaa. Rinneravintoloiden pöytiin, tai oikeammin säkkituoleihin, kiikutetaan kanavartaita suoraan grillistä. Hehkuviinimukin saa muutamalla eurolla.

Gondolin ala-aseman lukuisat ulkobaarit kylpevät auringossa after-skin aikaan. Kaiuttimissa soi Mariah Careyn jouluhitti – onhan nyt joululomaviikko.

 

Hiihtokeskuksen läheisyydestä löytää kevyellä skinnaamisella puuterilunta laskettavaksi.
Hiihtokeskuksen läheisyydestä löytää kevyellä skinnaamisella puuterilunta laskettavaksi.

Uuden vuoden aattona juhlat hiihtokeskuksessa huipentuvat kasakkatansseihin. Pöydät notkuvat paikallista brandya, viiniä ja erilaisia juomasekoituksia. Löydän jaloistani aivan uusia lihaksia, kun slaavikyykkään kilpaa paikallisten kanssa tanssilattialla.

Georgian suosio kasvaa

Minä ja laskuseurani olemme vannoutuneita randohiihtäjiä: liikumme vuorilla ilman hissejä suksien pohjaan kiinnitettävien nousukarvojen avulla eli skinnaamme. Pienellä kapuamisella löydämme hyviä ja koskemattomia laskulinjoja. Välillä kysymme apua paikallisilta oppailta, jotka tuntevat alueen ja lumiturvallisuustilanteen.

Kaukasus-vuoret ovat kiehtoneet minua kauan. Alueen valtiot itsenäistyivät Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991. Moni muistaa myös Venäjän ja Georgian välisen sodan vuonna 2008.

Hissien viereisestä kioskista saa suklaapatukoita, karvalakkeja – tai vodkaa.
Hissien viereisestä kioskista saa suklaapatukoita, karvalakkeja – tai vodkaa.

Nyt, kymmenen vuotta sodan jälkeen, maa on Suomen ulkoministeriön mukaan suhteellisen turvallinen. Turismi on kasvava elinkeino.

Georgiassa on kaikkea: Mustanmeren rannikko, upea luonto ja majesteettinen vuoristo. Alue on kuivempaa kuin Alpit, eli lunta ei sada yhtä usein. Korkeuden ansiosta lumi pysyy hyvänä aivan alarinteisiin saakka, eikä aurinko kuumenna sitä sohjoksi.

Yöllä tähtitaivas on vaikuttava. Jos kuvittelee, miltä Alpit näyttäisivät ilman moottoriteitä, osuu aika lähelle.
Yöllä tähtitaivas on vaikuttava. Jos kuvittelee, miltä Alpit näyttäisivät ilman moottoriteitä, osuu aika lähelle.

Gudaurin rinnealue on loivalla vuorenrinteellä, joten se sopii mainiosti myös aloittelijoille. Haastetta kaipaavalle on jyrkkiäkin pätkiä. Rinteiden välissä ja vieressä pääsee kurvailemaan pehmeässä lumessa.

Laskeminen sujuu parhaiten aamupäivästä, sillä iltapäivällä rinteisiin alkaa kasautua möykkyjä. Laskettelukulttuuri on vilkas. Tyylejä on yhtä monta kuin laskijoitakin, joten tarkkana saa olla.

Eniten rakastan vapaalaskua eli laskettelua rinteiden ulkopuolella. Olen käynyt Alpeilla ja Japanissa, joissa hiihtäjiä on offareilla jonoksi asti. Halusin paikkaan, jossa ei ole ruuhkia. Lisäksi Kaukasuksen eksoottisuus kiehtoi. Georgiassa laskemisen ohella voi kokea uusia paikkoja, kulttuuria, makuja ja hajuja.

Skinnaamaan luostariin

Heti ensimmäisellä viikolla jätämme Gudaurin yhdeksi päiväksi ja skinnaamme oppaan kanssa läheiselle Lomisan luostarille. Se on suosittu pyhiinvaellusreitti ympäri vuoden.

Munkit ilahtuvat vierailustamme ja kutsuvat meidät sisään iltapäiväteelle. Minun on vaikea pidättää naurua, kun munkin kaavun alta vilkahtaa North Facen untuvatakki. Sisään mennessäni olen lyödä pääni Black Diamondin leveään vapaalaskusukseen, joka roikkuu ovenpielessä. Niin, jollainhan munkkienkin on päästävä ylös ja alas.

Toisella viikolla lähdemme yhden yön retkelle lähellä Venäjän rajaa sijaitsevaan Jutan kylään, joka sijaitsee 2 300 metrin korkeudessa. Oppaamme mukaan se on Kaukasuksen korkein kylä, jossa on asutusta ympäri vuoden. Perheitä siellä asuu vain viisi, eikä talvisin pääse perille autolla.

Monen tunnin automatkan jälkeen skinnaamme ylös tienpohjaa. Sekin on tehtävä aamuhämärissä, sillä päiväsaikaan lumivyöryt peittävät tien.

Perillä majoitumme vierasmajan virkaa toimittavassa lautahökkelissä, jossa emäntämme, paikallisittain babushka, on kattanut pöydän kukkuroilleen paikallisia herkkuja, juustoja, perunaa ja voissa tirskuvia piirakoita.

Skinnailemme kaksi päivää ylhäällä vuoristossa. Kylän koirat jolkottelevat perässämme, ja aina palatessamme on selviydyttävä lumilaudan kanssa lehmälauman lävitse.

Toisen päivän iltana jätämme Jutan kylän haikein mielin. Laskemme otsalamppujen turvin takaisin autolle sen jälkeen, kun yön kylmyys on jäädyttänyt tienvarren jälleen turvalliseksi.

Kylpyvesi kuumasta lähteestä

Päätämme kahden viikon reissun päivän vierailuun pääkaupunki Tbilisissä. Ruoka on kaupungin ravintoloissa niin hyvää, että syömme illallista kahteen kertaan.

Uuden vuoden aattona juhlinta huipentuu ilotulitukseen ja kasakkatansseihin.
Uuden vuoden aattona juhlinta huipentuu ilotulitukseen ja kasakkatansseihin.

Välissä käymme julkisessa kylpylässä, jonne pulppuaa vesi suoraan kaupungin alla sijaitsevista kuumista lähteistä. Suomalaisina emme häiriinny alastomista suihkuriveistä tai riuskaotteisen henkilökunnan jurosta palvelusta. Muutamalla larilla saa lyhyen hieronnan.

Illalla kilistämme baarikadulla maljat kaikkien aikojen laskureissulle. Se on ollut juuri niin mieletön kuin uskalsimme etukäteen haaveilla. 

Vinkit Georgiaan

  • Vie lasketteluvälineet mukanasi: vuokravalikoima on suppea.
  • Jos haluat tehdä retkiä oppaiden kanssa rinteiden ulkopuolelle, ota mukaan myös lumiturvallisuusvälineet.
  • Mikäli haluat yöpyä vuoristossa, kannattaa ottaa mukaan makuupussi ja alusta ja varmistaa, että ne mahtuvat laskureppuun.
  • Tbilisin yksityiset kylpylät ovat kokemisen arvoisia, mutta niihin tarvitsee varauksen. Katso esim. thermal.ge/en. Julkiseen kylpylään pääsee ilman varausta, mutta siellä ei ole allasta.
  • Suomalaiset matkailijat eivät tarvitse Georgiaan viisumia. Ulkoministeriön matkustustiedotteet: formin.finland.fi
  • Meno-paluulennot Helsinki–Tbilisi esim. Air Baltic tai Ukraine Airlines, hinta alk. 230 e. 
  • Hiihtokeskuksia Georgiassa ovat Gudauri, Svanetia ja Goderdzi. Hissilippu Gudaurissa: alk. 14 e/päivä, katso gudauri.info/about_gudauri/#skipass
  • Opaspalveluita Gudaurissa: esim. gudauri.travel/en/
Sport

Lotta Näkyvä on mukana ensi vuonna esitettävässä Selviytyjissä. Mikä viidakossa pelottaa eniten ja mitkä ovat hänen valttejaan?

Lue myös juttu: 

Sport

Malli Lotta Näkyvä viettää kesäkuun lopulla kolmekymppisiään. Todellinen käännekohta tuli eteen jo vuosi sitten.

Viime kesänä Lotta Näkyvä oli valmistautumassa ystävänsä häihin, kun hänet lävisti voimakas pelko.

– Tuntui kuin en olisi saanut happea ja sekoan. Aviomieheni Kristian sai lähteä häihin yksin, kun jäin sänkyyn makaamaan.

Lotta heräsi siihen, että hän oli vaivihkaa ajanut itsensä uuvuksiin: suorittanut kaksia opintoja ja matkustanut Kristianin luo ulkomaille aina kun mahdollista. Lopulta Lotan isän, Aki Hintsan, kuolema romahdutti korttitalon.

– Sängyssä maatessani ajattelin, etten ansaitse seuraavaa hengitystäni, koska en ole tehnyt mitään sen eteen.

"Suorittaminen ei tee minusta yhtään tehokkaampaa."

Kohtaukset loppuivat vasta, kun Lotta alkoi keskustella itsensä kanssa raivorehellisesti ja käsitellä tunteitaan.

– Olin ollut jopa ylpeä siitä, etten tarvitse lepoa tai vapaapäiviä. Mutta paniikkikohtaukset pakottivat nöyrtymään. Oivalsin, ettei omaa arvoa tarvitse ansaita. Nyt ymmärrän myös, ettei suorittaminen tee minusta yhtään tehokkaampaa.

Enää Lotta ei aloita aamujaan lukemalla sähköposteja, vaan hiljentymällä, meditoimalla ja rukoilemalla. Hän tahtoo rauhoittaa hetken kiittääkseen uudesta päivästä ja siitä, että on elossa.

– Olen hyväksynyt myös sen, että olen aina "work in progress".

Miten Lotta pitää huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan? Mikä liikuntalaji koukuttaa hänet extreme-elämyksiin? Lue koko haastattelu Soprt-lehden numerosta 6-7, joka ilmestyy 14.6. Tilaajan voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi.