Kun Ulla Keituri seisoi kolme vuotta sitten yksin pilkkopimeässä metsässä, hän ei arvannut, että hetki olisi sysäys suurelle elämänmuutokselle. Muutokselle, joka veisi kokonaan uudelle uralle.

Kolme vuotta sitten Ulla Keituri seisoi yksin keskellä pilkkopimeää metsää ja katseli syksyistä tähtitaivasta. Silloin hän ei vielä arvannut, että hetki olisi sysäys suurelle elämänmuutokselle.

Ulla oli lähtenyt kokeilemaan yökuvausta. Kameran lisäksi mukana oli vain koira Kitka, joka toi turvaa metsässä samoilemiseen.

– Aluksi pelotti liikkua pimeässä metsässä yksin. Kaikki muu kuitenkin unohtui heti, kun rupesin kuvaamaan tähtiä – se oli mieletöntä. Tunsin, että voitin itseni, kun uskalsin lähteä.

"Kaikki muu unohtui, kun rupesin kuvaamaan tähtiä. Se oli mieletöntä."

Metsäretket olivat tervetulleita hengähdyshetkiä raskaassa elämänvaiheessa. Ulla oli juuri saanut lapsen ja eronnut seitsemän vuoden parisuhteesta. Unelmien omakotitalo Lievestuoreella oli muuttunut loukuksi, jossa Ulla oli yksin Mila-vauvan ja koiralauman kanssa.

– Ero ei ollut ollenkaan helpoimmasta päästä. Jäin omakotitaloon puoleksi vuodeksi kaksin tyttäreni kanssa, eikä minulla ollut yhdessä vaiheessa edes autoa. Silloin päätin, että maaseudulta pitää päästä pois.

Ulla muutti Jyväskylään ja oli taas uuden tilanteen edessä. Ensimmäistä kertaa aikoihin hänellä oli vapaa-aikaa, kun tytär alkoi viettää osan viikosta isänsä luona.

– Asiat menivät uuteen tärkeysjärjestykseen, eivätkä vanhat kiinnostuksen kohteet enää tuottaneet iloa.

Maaseudulla Ulla oli viihtynyt paljon kotona ja kasvattanut koiria. Muuton jälkeen koiraharrastus jäi ja tilalle tuli uutta: ystäviä, valokuvausta ja retkeilyä.

”Metsässä ei pysty murehtimaan. Se on mindfulnessia parhaimmillaan.”

Metsään joka viikko

Ulla oli jo lapsena tottunut liikkumaan luonnossa metsästysreissuilla isän kanssa, mutta retkeilystä hänellä ei ollut kokemusta. Ensimmäisen yön yli kestävän reissun hän teki Kangasniemellä Sinivuoren luontopolulla. Hän yöpyi katetussa laavussa yhdessä koiransa kanssa.

–En ollut koskaan ollut edes telttaretkellä. Ennen lähtöä tein hieman taustatyötä, ostin kirveen ja makuualustan. Aamulla luonnon keskellä herätessä fiilis oli mahtava.

Retkeily vei mennessään, ja pian Ulla löysi itsensä metsästä lähes joka viikko. Hän alkoi jakaa retkillä ottamiaan valokuvia Instagramissa ja loi niille tunnisteen #wednesdayisforcamping – keskiviikko on retkeilyä varten.

–Aluksi keskiviikko oli viikon ainut arkipäivä, jolloin Mila oli isänsä luona, joten siitä tuli retkipäiväni.

Ulla pitää ajatuksesta, ettei aina tarvitse odottaa viikonloppua, jotta voi retkeillä tai tehdä jotain kivaa.

–Arjessakin jaksaa paremmin, kun pääsee keskellä viikkoa luontoon, vaikka edes muutamaksi tunniksi.

Rentoutumista ja univelkaa

Ulla suuntaa useimmiten retkille lähimaastoon, korkeintaan tunnin ajomatkan päähän kotoaan. Sopivia kohteita hän etsii Retkipaikka-sivustolta, Instagramista, tuttujen suositusten perusteella ja suoraan kartalta.

– Karttaa tutkimalla löytää joskus paikkoja, joita ei edes löydy netistä.

Yksi hyvin säilyneistä salaisuuksista on Ullan suosikkipaikka Laukaassa, jonka tarkempaa sijaintia hän ei ole paljastanut kenellekään.

– Viihdyn luonnossa yksin. Retkeilen mielelläni sellaisissa paikoissa ja aikoina, jolloin liikkeellä ei ole muita yöpyjiä. Minulle retkeily on ennen kaikkea pään nollaamista. Metsässä ei pysty murehtimaan mistään, se on mindfulnessia parhaimmillaan.

Vaikka retket rentouttavat, ne aiheuttavat myös univelkaa. Ulla suunnittelee reissunsa kuvaamisen ehdoilla ja on valmis tekemään täydellisen kuvan eteen melkein mitä tahansa.

– Jos haluan kuvata sekä auringonlaskun, yötaivaan että auringonnousun, niin eihän siinä välissä ehdi nukkua kuin muutamia tunteja.

Parhaimmillaan vaivannäkö palkitsee. Mieleenpainuvin kokemus on yksi auringonnousu viime kesältä.

"Yhtäkkiä taivas värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja alkoi sataa lunta. Taivaalle ilmestyi vielä sateenkaari. Se oli uskomatonta."

– Yövyin riippumatossa saarella ja lähdin aamulla soutamaan järvelle pilvisestä säästä huolimatta. Yhtäkkiä taivas värjäytyi täysin vaaleanpunaiseksi ja samalla alkoi sataa lunta. Auringon noustua taivaalle ilmestyi vielä sateenkaari. Se oli uskomatonta.

Kuvatessa voi myös ylittää pelkonsa. Kerran Ulla kiipesi korkeaan näköalatorniin, vaikka kärsii pahasta korkeanpaikankammosta.

– En edes huomannut pudotusta, kun keskityin kuvaamiseen. Vasta alas päästyäni minua alkoi heikottaa ja huimata, kun katsoin yläilmoista ottamiani kuvia.

Ilmapalloja nuotiolla

Kunnianhimo ja taidot eivät ole jääneet huomaamatta. Ulla on voittanut useita valokuvakilpailuja ja saanut myytyä kuviaan eri firmoille. Instagramissa hänellä on jo yli 5 500 seuraajaa.

– Siitä on saanut vahvistusta omalle tekemiselle. On ihanaa kuulla ihmisiltä, että kuvani ovat rohkaisseet muitakin retkeilemään. Se on tavoitteeni.

Innostus on johtanut jo niin pitkälle, että nyt Ulla on opintovapaalla ja opiskelee valokuvaajaksi. Vanhaan asiakaspalvelutyöhönsä Ulla ei usko enää valmistumisensa jälkeen palaavansa.

– Ei toimistotyö oikein ole minun juttuni.

"Otimme ilmapallotkin mukaan. Aamulla pidimme juhlat nuotiolla."

Retkeilykipinä on tarttunut myös Milaan, joka täyttää pian neljä. Viime vuonna Ulla lupasi tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi yön yli kestävän retken. Parivaljakko suuntasi koleana vappuaattona metsään ja vietti yön teltassa.

– Otimme ilmapallotkin mukaan ja aamulla pidimme pienet juhlat nuotiolla.

Milan kanssa retkeillessään Ulla jättää valokuvaamisen vähemmälle ja keskittyy yhdessäoloon. Lapsen kanssa retkeily vaatii enemmän valmistautumista, mutta kun varusteet ovat kunnossa, ei edes sää ole este. Tänä talvena Ulla ja Mila kokeilivat ensimmäistä kertaa yöpymistä pakkasessa.

– Ulkona oli 16 miinusastetta, ja jännitin jatkuvasti, onko tytöllä kylmä. Hän kuitenkin totesi heti teltan pystytyksen jälkeen, että nyt meillä on maja, ja halusi mennä sinne nukkumaan. Kyllä pakkasessakin tarkenee, kun on hyvät makuualustat ja makuupussit.

Läheltä piti -tilanne säikäytti

Ulla uskoo, että monelle suurin este retkeilyn aloittamiseen on se, ettei ole sopivaa matkaseuraa. Siksi hän kannustaa ihmisiä lähtemään luontoon yksin.

– Etenkin alkuaikoina moni ihmetteli, eikö minua pelota, että metsässä tapahtuu jotain. Itse en ollut edes tullut ajatelleeksi, että se olisi jotenkin vaarallista. Kaikki on aina sujunut hyvin.

Yksi läheltä piti -tilanne kuitenkin säikäytti kerran. Viime syksynä Ulla oli kuvaamassa rantakivikossa, kun kivi yllättäen luiskahti jalan alta ja hän kaatui veteen.

– Käteni olivat veressä ja puhelimenikin tippui veteen. Silloin tajusin, että olisi voinut käydä tosi paljon pahemminkin.

Ulla ottaa vieläkin toisinaan riskejä täydellisen kuvan takia. Nykyään hän kuitenkin kertoo aina jollekin, minne on lähdössä ja milloin aikoo tulla takaisin.

"Olen aivan eri ihminen verrattuna aikaan ennen eroa."

Toistaiseksi pisin telttaretki on kestänyt kolme yötä, mutta ensi syksynä Ulla aikoo lähteä viikon vaellukselle Lappiin. Lisäksi tulevaisuuden toiveissa siintää kuvausmatka Norjaan.

Retkeilyinnostus on muuttanut paitsi Ullan haaveita, myös häntä itseään.

– Olen aivan eri ihminen verrattuna aikaan ennen eroa: itsenäisempi ja enemmän oma itseni. Vaikka ero oli paska kokemus, olen onnellinen, että kävin sen läpi. Nyt olen tyytyväisempi elämääni kuin koskaan aiemmin.

Ullan lempikohteet

Lappi on ehdoton ykkönen. Tunturien ympäröimässä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on upeita maisemia ja autiotupia, joten sinne on helppo lähteä vaeltamaan pidempiäkin matkoja.

Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistot Kuusamon lähellä ovat suosittuja, ja niissä on aina tallotut polut. Ota Oulangassa haltuun Pieni Karhunkierros ja käy talviaikaan ihailemassa Riisitunturin tykkylumisia puita.

Tiilikkajärven kansallispuisto Pohjois-Savossa on vähän tuntemattomampi. Siellä on mielettömiä hiekkarantoja ja hurmaavia pitkospuureittejä. Kävin itse Tiilikkajärvellä syksyllä ruska-aikaan, mutta voin kuvitella, että paikka on vielä upeampi kesällä.

Kotiseudulla Keski-Suomessa Leivonmäen kansallispuistossa on monipuoliset maisemat: metsää, rantoja ja suoalueita. Myös yöpymismahdollisuudet ovat hyvät. Joutsniemen kärki on kaikkina vuodenaikoina vierailun arvoinen.