Sport

Lotta Leiwo sairastaa toistuvaa masennusta. Jooga on opettanut, että vaikka sairaus on aina osa arkea, elämä voi olla myös ihanaa.

Mitä ihmettä minä selitän?

Oli loppukesä 2017 ja Lotta Leiwo, 36, oli ohjaamassa joogatuntia. Hän yritti tavanomaiseen tapaansa rentouttavalla äänellä ohjata harjoitusta, mutta omat sanat kuulostivat täysin vierailta. Opettaminen tuntui tuskaiselta ja ahdistavalta.

Paniikki alkoi hiipiä takaraivoon.

– Joogatunnilla on tärkeää, että ohjaaja on läsnä harjoituksessa. Minä en ollut. Tarkkailin itseäni jostain ulkopuolelta ja tunsin hoipertelevani kuilun reunalla, Lotta kertoo.

Hän ymmärsi, että vaikea masennus oli jälleen puhjennut, pahemmin kuin koskaan aiemmin.

Elämää vuoristoradalla

Tämä oli kuudes kerta, kun Lotta masentui vakavasti. Ensimmäisen kerran näin kävi vuonna 2009. Lotta oli noussut 26-vuotiaana nopeasti tuotantopäälliköksi media-alalla ja teki pitkää päivää. Elämä oli suorittamista sata lasissa, mutta se kaikki tuntui luonnolliselta. Hän oli aina tottunut tekemään paljon.

– Minuun on ollut sisäänrakennettuna ajatus, että suorittamalla saan hyväksyntää, ja se on ollut myös työkalu selviytyä tunne-elämästä. Tunsin myös, että minulla on valtavasti energiaa ja nautin vauhdikkaasta elämästä. En ajatellut sen olevan ongelma.

"Nautin vauhdikkaasta elämästä. En ajatellut sen olevan ongelma."

Ensimmäinen sairausloma kesti kolme kuukautta. Lotta yritti ottaa rauhallisemmin ja alkoi käydä joogatunneilla. Mutta kun vointi parani, kierrokset kasvoivat jälleen. Mielessä oli kypsynyt ajatus alanvaihdosta, ja Lotta irtisanoutui.

Uusi työ kuntokeskuksessa tuntui heti hyvältä, eikä aikaakaan, kun hän eteni keskuspäälliköksi ja opiskeli samalla personal traineriksi. Yhtäkkiä päivät olivat taas pitkiä. Ahdistui alkoi hiipiä.

–Tajusin tuijottavani sitä samaa seinää, johon olin juuri törmännyt.

Kesken kaiken sanat katosivat eikä Lotta kyennyt puhumaan.

Eräänä päivänä Lotta vietti aikaa ystävänsä kanssa. Kesken kaiken sanat katosivat eikä hän kyennyt puhumaan. Pelästynyt ystävä vei Lotan psykiatriselle päivystyspoliklinikalle. Masennus oli uusinut, ja Lotta oli niin ahdistunut, että hänelle määrättiin vahva lääkitys.

Aiemmin hän oli ravannut psykologeilla, työterveyslääkäreillä ja työnohjauksessa, mutta nyt häntä tutkittiin perusteellisemmin. Vauhdikkaat ja ylienergiset jaksot yhdistettynä toistuvaan masennukseen viittasivat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hoitoa alettiin suunnitella sen pohjalta.

– Tieto oli suuri helpotus. Se selitti kaiken ja antoi ongelmilleni nimen ja syyn.

"Kun voin huonosti, jooga lohduttaa ja rauhoittaa levotonta mieltäni."

Toisen pitkän sairausloman aikana joogatunneista tuli entistä tärkeämpiä. Lotta kävi retriitillä ja alkoi harjoitella myös kotona.

– Tajusin, että kun voin huonosti, jooga lohduttaa ja rauhoittaa levotonta mieltäni. Se on suojelusenkelini, jonka syliin voin kaatua.

Lotta halusi jatkaa työtä liikunnan parissa, mutta kuntokeskuspäällikön työ ahdisti. Hän alkoi haaveilla oman liikunta-alan yrityksen perustamisesta. Kun voimat palasivat, hän jatkoi työtään osa-aikaisena ja viimeisteli personal trainerin opinnot loppuun.

Hiljalleen kierrokset taas kasvoivat. Oma yritys sai alkunsa, asiakkaita riitti ja päivät olivat pitkiä. Lotta treenasi täysillä ja oli rautaisessa kunnossa.

Sairaanakin voi joogata

Vuoden 2014 alussa elämä tuntui hyvältä. Siihen oli hyvä syy: uusi rakkaus ja tulevat häät.

Mutta sitten terveys alkoi reistailla. Ensin Lotta sai vaikean yersiniabakteeri-infektion, joka nosti korkean kuumeen ja jäykisti niskan. Lopulta infektio aiheutti kyhmyruusun, joka turvotti reidet ja sääret lähes muodottomiksi ja kivuliaiksi kuukausiksi.

– Olin niin onnellinen häistäni. Vaikka piti miettiä, miten pystyisin hääpuvussa kävelemään kipeillä ja turvonneilla jaloillani, se oli silti sivuseikka. Ajattelin, että tätä hyvää fiilistä minulta ei viedä.

Häiden jälkeen tuttu ahdistus alkoi jälleen kyteä. Yrityksen pyörittäminen ja pt:n työ eivät olleetkaan sellaista, mitä Lotta oli kuvitellut. Taloudelliset paineet olivat kovat, ja työ tuntui turhauttavalta.

– Halusin tarjota ihmisille jotain kokonaisvaltaisempaa ja rentouttavampaa kuin valmennusta salilla, jossa ihmisiä on ruuhkaksi asti.

Infektion aiheuttama pitkä sairastelu oli saanut oivaltamaan jotain olennaista.

Kun hänelle tarjoutui mahdollisuus aloittaa kiinnostava, mutta sopivan rauhallinen työ hyvinvointialan firmassa, hän päätti jättää oman yrityksensä toiminnan sivuosaan ja ottaa aikalisän. Piti rauhassa miettiä, mitä oikein haluaisi tulevaisuudelta.

Yhdestä asiasta hän oli jo varma: jooga kuuluisi jatkossakin tiiviisti elämään. Infektion aiheuttama pitkä sairastelu oli saanut oivaltamaan jotain olennaista.

–Tajusin, että vaikka infektio vei minulta lähes kävelykyvyn enkä saanut tehdä mitään fyysistä sairauslomalla, pystyin silti jatkamaan joogan henkisiä harjoituksia. Jos olisin sairastunut vuotta aiemmin, olisin ollut aivan paniikissa siitä, etten pysty treenaamaan. Nyt jooga auttoi ajattelemaan, että olen onnekas, kun voin silti tehdä jotain.

Kokemus vahvisti pitkään kypsyneen ajatuksen joogaopettajaksi kouluttautumisesta. Tuntui, että palaset alkoivat vihdoin loksahdella kohdilleen.

Pimeys piti kohdata

Vuoden kuluttua Lotta valmistui joogaopettajaksi. Unelman saavuttamisesta huolimatta hän ei tuntenutkaan iloa, vaan oli jatkuvasti uupunut ja aika ajoin masentunut. Yli vuoden ajan Lotta eli kuin sumussa.

Useammin kuin kerran Lotta seisoi metroasemalla, tuijotti raiteita ja mietti hyppäämistä.

Kunnes koitti elokuu 2017 ja se hetki joogatunnilla, kun hän seisoi kuilun reunalla – ja putosi. Työt jäivät, jooga jäi, koko elämä meni katkolle. Hän oli niin masentunut, että useammin kuin kerran hän seisoi metroasemalla, tuijotti raiteita ja mietti hyppäämistä.

– Ilman aiempia kokemuksia ja oivallusta elämän hyväksymisestä sellaisenaan en ehkä olisi tässä. Masennuksen syvyydestä huolimatta tunsin, että tällä kertaa minulla on enemmän työkaluja asioiden käsittelyyn kuin koskaan aiemmin. Päätin tuijottaa omaa pimeää minääni – ja tehdä sitä niin kauan kuin oli tarpeellista. En halunnut palata siihen itsepetokseen, että voisin suorittaa itseni terveeksi.

Lotta ahmi joogafilosofiakirjoja ja kuunteli podcasteja. Hän pääsi uudelleen perusteellisiin psykiatrisiin tutkimuksiin. Suureksi yllätykseksi tällä kertaa lääkärit kyseenalaistivatkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Selvää näyttöä maanisista vaiheista ei ollut.

Yhtäkkiä kaiken selittävä diagnoosi ei ollutkaan enää olennainen. Lotalle alkoi valjeta, että vaikka masennusjaksot olivat tosia ja rankkoja, vauhdikkaat vaiheet liittyivät enemmänkin hänen persoonaansa ja tapaan olla, elää, ajatella ja tuntea. Merkittäväksi nousi polku, jonka hän oli kulkenut, juuri tässä järjestyksessä.

"Uskon, että masennuksella on jokin tarkoitus elämässäni."

– Uskon, että masennuksella on jokin tarkoitus elämässäni. Joogatessa olen oivaltanut, miten vaikeisiin tunteisiin voi oppia suhtautumaan lempeämmin ja ymmärtäväisemmin, sillä harjoituksessa on läsnä samoja tunteita kuin elämässä ylipäätään. Terapian ja joogan avulla olen oppinut erottelemaan, mitkä tunteet ja ajatukset ovat omiani, mitkä ulkopuolelta tulevia. Se on auttanut vähitellen hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Pelko väistyi

Toipuminen vei puoli vuotta. Kun Lotta sai taas kiinni elämästään, hän päätti kokeilla yrittäjyyttä uudelleen. Nyt hän ohjaa yin-joogaa ja restoratiivista joogaa ja antaa intialaista päähierontaa.

Lotta suhtautuu tulevaisuuteen positiivisemmin ja varmemmin kuin koskaan aiemmin.

– Vaikka sairastan toistuvaa masennusta, elämä voi silti olla hyvää. Minulla on koko ajan enemmän taitoja selvitä pimeistäkin hetkistä paremmin. Siksi en enää pelkää niitä.

Anna-Maria väsyi kolmivuorotyöhön, romahti ja ajautui krooniseen uupumukseen. Lue selviytymistarina Sport-lehden numerosta 10/18. Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi.