Sport
50 kilometrin kevytvauhtinen lenkki alkaa tuntua jo kevyeltä suoritukselta.
50 kilometrin kevytvauhtinen lenkki alkaa tuntua jo kevyeltä suoritukselta.

Sisututkija Emilia Lahti juoksee 2500 kilometrin matkan tammi-maaliskuussa. Maaliin vauhdittavat hyvä ruokavalio, järkevä treeni ja ennen kaikkea oikea asenne.

Ultrajuoksu vaatii paitsi sisua, myös oikeanlaista polttoainetta. Sisututkija Emilia Lahti, 36, toteuttaa tammi-helmikuussa 2018 unelmansa juoksemalla 2500 kilometriä Uuden-Seelannin päästä päähän – vegaaniruuan voimin. Juoksu on osa lähisuhdeväkivaltaa vastaan taistelevaa Sisu not silence -kampanjaa, jolla Emilia haluaa rohkaista ihmisiä rikkomaan väkivaltakokemuksiin usein liittyvän hiljaisuuden.

Emilia on treenannut itsenäisesti juoksua varten kaksi vuotta. Tänä syksynä hän teki tärkeän muutoksen ruokavalioonsa. Hän päätti jättää kasvisruokavaliostaan kaikki eläinperäiset tuotteet pois. Ruokien kirjaamiseen sopivan kännykkäsovelluksen ja päättäväisyyden avulla muutos onnistui kuukaudessa.

–  Maailmassa on mielettömiä ultrajuoksijoita ja painonnostajia, jotka ovat vegaaneja. Halusin haastaa yleisiä uskomuksia siitä, mikä on mahdollista vegaaniruokavaliolla.

Kun maitotuotteet jäivät pois, kehon tulehdusarvot laskivat. Emiliasta tuntuu, että myös treeneistä palautuminen nopeutui. Vaikka tavallisena treeniviikkona kertyy 50-120 lenkkikilometriä, kehoa ei juuri koskaan kiristä tai kolota.

– Nyt 50 kilometrin kevytvauhtinen lenkki alkaa olla aika helppo suoritus, Emilia kertoo.

Emilia uskoo, että harjoittelun laatuun vaikuttaa myös oma asenne. Hän suhtautuu juoksuun leikkisyydellä, ei suorittamisella.

–  Ultrajuoksussa sitoudutaan liikkeeseen, ei päämäärään. Niin kauan kuin liikutaan eteenpäin, vaikka kuinka hitaasti, mennään lähemmäs tavoitetta.

Emilian juoksu starttasi 18.1.2018 Uuden-Seelannin Eteläsaaren eteläpäästä. Miten Emilia pyristeli irti väkivaltaisesta suhteesta, löysi itsensä uudelleen juoksun avulla ja sai lopulta idean Uuden-Seelannin haasteeseen? Lue koko tarina Sport-lehden numerosta 2/2018. Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport

Lotta Näkyvä on mukana ensi vuonna esitettävässä Selviytyjissä. Mikä viidakossa pelottaa eniten ja mitkä ovat hänen valttejaan?

Lue myös juttu: 

Sport

Malli Lotta Näkyvä viettää kesäkuun lopulla kolmekymppisiään. Todellinen käännekohta tuli eteen jo vuosi sitten.

Viime kesänä Lotta Näkyvä oli valmistautumassa ystävänsä häihin, kun hänet lävisti voimakas pelko.

– Tuntui kuin en olisi saanut happea ja sekoan. Aviomieheni Kristian sai lähteä häihin yksin, kun jäin sänkyyn makaamaan.

Lotta heräsi siihen, että hän oli vaivihkaa ajanut itsensä uuvuksiin: suorittanut kaksia opintoja ja matkustanut Kristianin luo ulkomaille aina kun mahdollista. Lopulta Lotan isän, Aki Hintsan, kuolema romahdutti korttitalon.

– Sängyssä maatessani ajattelin, etten ansaitse seuraavaa hengitystäni, koska en ole tehnyt mitään sen eteen.

"Suorittaminen ei tee minusta yhtään tehokkaampaa."

Kohtaukset loppuivat vasta, kun Lotta alkoi keskustella itsensä kanssa raivorehellisesti ja käsitellä tunteitaan.

– Olin ollut jopa ylpeä siitä, etten tarvitse lepoa tai vapaapäiviä. Mutta paniikkikohtaukset pakottivat nöyrtymään. Oivalsin, ettei omaa arvoa tarvitse ansaita. Nyt ymmärrän myös, ettei suorittaminen tee minusta yhtään tehokkaampaa.

Enää Lotta ei aloita aamujaan lukemalla sähköposteja, vaan hiljentymällä, meditoimalla ja rukoilemalla. Hän tahtoo rauhoittaa hetken kiittääkseen uudesta päivästä ja siitä, että on elossa.

– Olen hyväksynyt myös sen, että olen aina "work in progress".

Miten Lotta pitää huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan? Mikä liikuntalaji koukuttaa hänet extreme-elämyksiin? Lue koko haastattelu Soprt-lehden numerosta 6-7, joka ilmestyy 14.6. Tilaajan voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi.