Sport
Marjo Ojala nauttii, miten polkujuostessa pääsee eroon kiireestä ja stressistä.
Marjo Ojala nauttii, miten polkujuostessa pääsee eroon kiireestä ja stressistä.

Polulla ajankulkua ei edes huomaa. Kympin lenkki voi venähtää pariin tuntiin, kun välillä pitää evästaukoa.

Heti ensimmäisestä metsälenkistä tuli vähän pidempi kuin oli tarkoituskaan. Helsinkiläinen Marjo Ojala, 35, oli lukenut polkujuoksuun liittyvän jutun ja napannut netistä kuvan juoksureiteistä.

– Lähdin se mukanani suoraan Paloheinään juoksemaan – ja eksyin heti ensimmäisessä risteyksessä. Siinäpä sitten löysin uusiakin polkuja.

Polut yllättävät kokeneen juoksijan joskus vieläkin. Vajaan tunnin lenkiksi aiottu pyrähdys venähtää helposti puoleentoista tuntiin, kun lähtee hiukankin väärään suuntaan. Myös vaihteleva maasto korkeuseroineen tekee juoksemisesta hitaampaa. Kivikkoisella ja juurakkoisella alustalla on tarkkailtava koko ajan, mihin jalkansa asettelee.

– Toisaalta jaloille ja nivelille polkujuoksu on armollisempaa, kun siinä ei tule samanlaista toistuvaa iskutusta kuin kadulla. Asvaltilla juokseminen on myös paljon tylsempää. Polulla ei edes huomaa samalla tavalla ajankulkua.

Polkujuoksu ei ole mikään uusi keksintö, ainahan metsäpoluilla on juostu. Viime vuosina laji on kuitenkin kasvattanut suosiotaan. Yhteislenkkejä järjestetään ympäri Suomea, ja Facebook-yhteisöissä voi huudella lenkkiseuraa.

Sitä kautta Marjokin sai harrastukseensa lisää vauhtia. Pian hän alkoi käydä Helsinki Trail Running Clubin yhteislenkeillä. Porukan innostamana entinen satunnainen lenkkeilijä huomasi pian juoksevansa vuoden ympäri.

– Erilaiset juoksutapahtumatkin motivoivat treenaamaan. Tänä keväänä kävin juoksemassa Karhunkierroksen ultrajuoksun. En ole mikään huippujuoksija, joten reitti vei viisitoista tuntia, mutta se oli hieno kokemus.

Polkujuoksu on vahva luontoelämys

Polkujuoksu ei ole vain tehokasta liikuntaa, vaan myös luontoelämys. Marjo on koulutukseltaan luonnonmaantieteilijä, ja hän tykkää retkeillä metsässä, havainnoida vuodenaikoja ja nautiskella tuoksuista ja äänistä.

– Mieli rentoutuu, kun pääsee pois kaupungin hulinasta. Työasiat ja stressi jäävät metsän rajaan.

Parasta Marjon mielestä on juosta erämaisessa maastossa, kuten Vaakkoin ulkoilualueella Espoossa, jossa lenkkiin voi yhdistää pulahduksen metsälampeen. Kympin lenkki voi venähtää pariin tuntiin, kun välillä pitää evästaukoa.

– On harrastajia, jotka vetävät aina tosissaan, mutta minä tavoittelen enemmänkin hyvää fiilistä.

Muistathan, että tilaajana voit lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport 

 

Marjon vinkit polkujuoksuun

  1. Aloita porukassa. Yhdessä juokseminen motivoi jaksamaan. Monilla paikkakunnilla on polkujuoksuyhteisöjä, joita voi etsiä Facebookista haulla "trail runners".
  2. Varaa aikaa. Lenkin kestoon vaikuttaa maaston mäkisyys ja kivisyys. Jos sataa, kalliot ja juurakot ovat liukkaita. Kannattaa varautua siihen, että lenkkiin menee jopa puolitoistakertainen aika katujuoksuun verrattuna. Paikallisilta suunnistusseuroilta saa ostaa suunnistuskarttoja avuksi.
  3. Satsaa kenkiin. Alkuun pääsee tavallisilla juoksutossuilla, mutta lajista innostuvan ykkösostos ovat hyvät, pitäväpohjaiset maastolenkkarit. Metsään mennessä on hyvä olla mukana ladattu ja vesitiiviisti pakattu puhelin sekä juotavaa vaikka juomarepussa.