Sport

Pitkässä terapiassa urheilulääkäri Pippa Laukka, 45, oivalsi, että vain toimiva keho on myös sisäisesti kaunis ja kestävä. 

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Pippa Laukan elämä näytti päällepäin täydelliseltä. Hän oli viettänyt vuoden vaihto-opiskelijana Kaliforniassa, Suomeen palaamisen jälkeen aukesivat ovet lääkikseen. Tenteistä ropisi hyviä arvosanoja. Siinä sivussa Pippa teki näytösmallin hommia ja valmensi nuoria uimareita. Poikakavereitakin riitti.

Pinnan alla kyti kuitenkin ahdistus. Kaliforniassa puhjennut syömishäiriö hallitsi ajatuksia ja koko elämää.

– Oikeasti elämäni oli normaalin opiskeluajan irvikuva ja yksiöni ankea ghetto, jossa seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Tein valintoja oksentamisen ja tenttiin luvun välillä, sillä aikaa ei riittänyt kumpaankin. Pannassa olevien, vaikeasti oksennettavien ruokien lista oli pitkä.

"Lääkäriopiskelijana tiesin sisimmässäni, että sairaus veisi lopulta hengen."

Kamppailua anoreksian ja bulimian kanssa kesti yli 20 vuotta.  

– Tiesin tekeväni itselleni pahaa, mutta en voinut syömishäiriön voimalle mitään. Pahimmillani painoin alle 40 kiloa ja jouduin anoreksian takia sairaalahoitoon. Lääkäriopiskelijana tiesin sisimmässäni, että sairaus veisi lopulta hengen.

Toisen lapsen saatuaan Pippa kirjoitti itselleen lähetteen hoitoon. Pitkässä terapiassa syömishäiriöklinikalla hän ymmärsi, että vain toimiva keho on myös sisäisesti kaunis ja kestävä.

– Muodolla ei ole väliä, eikä rakennettaan voi väkisin muuttaa. Pääsin sinuiksi vantteran uimarivartaloni kanssa, enkä enää hakenut hyväksyntää puskemalla kroppaani langanlaihoihin, kohtuuttomiin ulkonäkövaateisiin.

Lue Sport-lehden numerosta 6/2017 , miten liikunta on auttanut malli-juontaja Heidi Sohlbergia toipumaan rintasyövästä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Pippa Laukka, 45

Urheilulääkäri, naisten jalkapallomaajoukkueen lääkäri ja Hintsa Performancen lääketieteellinen johtaja.

Kilpaillut nuorena uinnissa SM-tasolla ja pelannut salibandyssa ykkösdivarissa.

Kirjoittanut kirjat Urheilulääkäri – Liiku ja Urheile terveenä (Fitra, 2016) ja Hyvinvoiva nainen (WSOY, 2017).

 

Nämä laittavat liikkumaan:

Tassu-koira.

Ilman Serbiasta haettua sekarotuista Tassua monta lenkkiä olisi jäänyt tekemättä. Koira on tosi kiva kirittäjä huonommillakin säillä.

HeiaHeia.

Kätevä liikuntasovellus kännykässä kannustaa liikkumaan ja muistuttaa levosta. Se on myös hyvä paikka taltioida treenidataa.

Halu tuntea keho.

En käytä sykemittaria, mutta olen oppinut tunnistamaan sykkeeni parin lyönnin tarkkuudella. Oli treeni kuinka tavoitteellista tahansa, en puske itseäni ihan äärirajoille. On todella palkitsevaa oppia tuntemaan oma keho tarkasti.

Kermakokkailut.

Autiolle saarelle ottaisin kasan kermapurkkeja, niin paljon rakastan kermaa. Liikunta lisää ruokahalua, ja jaksan tankata energiaa ja mielihyvää kermapastoista ja -jälkkäreistä.

Nautinnolliset treeniminuutit.

Minulta meni marraskuussa käsi hajalle, ja olen joutunut himmailemaan treenatessa. Se onkin ollut hyvä muistutus nauttia jokaisesta treeniminuutista, tekemään päivän oloon tempo- ja aikavalintoja tunnepohjalta.