Sport
"Urani tärkein oivallus on ollut se, että urheilulle voi elää, mutta se ei saa olla koko elämä."
"Urani tärkein oivallus on ollut se, että urheilulle voi elää, mutta se ei saa olla koko elämä."

Tarkat excel-taulukot ja mielikuvakartat pitävät rutiinit kunnossa. Anni Vuohijoki kertoo, mitä kaikkea kilpailu huipulla on hänelle opettanut.

Kun aika pitää jakaa sekä kilpaurheilun että lääketieteen opintojen välillä, tarkasta aikatauluttamisesta on hyötyä. Painonnosto on opettanut Anni Vuohijoelle senkin, ettei pakolla synny mitään hyvää.

Yksin ei pärjää

"Parikymppisenä veljeni poismenon jälkeen sain kipinän panostaa fudista enemmän voimailulajeihin. Sain purettua suruani ja vihaani painojen nosteluun.

Salikavereiden kannustamana aloin harrastaa voimanostoa ja saavutin lajissa kahdesti nuorten Euroopan mestaruuden. Asteittain laji vaihtui painonnostoon, ja tukijoukkojen ansiosta pääsin kilpailemaan Rion olympialaisiin vuonna 2016. Sijoituin 63 kilon sarjassa kymmenenneksi.

Teen helvetisti duunia, mutten silti pärjäisi ilman valmentajaa, lääkäriä, hierojaa ja muita tiimini jäseniä. Siksi muistan aina sanoa kiitos, ole hyvä ja anteeksi - myös silloin, kun tulee otettua valmentajan kanssa rajustikin yhteen."

Kieltolait eivät toimi

"Yritin urheilu-urani alussa kontrolloida painoani trendidieetein. Hiilarit, rasvat ja lähes kaikki muukin ruoka oli pannassa. Tein punttia tyhjällä vatsalla aamuaerobisten jälkeen. Lopputuloksena hiukset ohenivat ja kynnet katkeilivat. Vasta kun aloin syödä tavallisen lautasmallin mukaan, rasvaprosenttini laski ja suorituskyky nousi.

Nykyään syön paljon ja terveellisesti. Pienet notkahdukset eivät murra perustaa: jos mieleni tekee suklaapehmistä tai korvapuustia, voin toisinaan syödä sellaisen.

Jouston avulla vältän myös överit: pari lasia viiniä riittää.

Kun 80 prosenttia ratkaisuista on laadukkaita, 20 prosenttia voi joustaa. Jouston avulla vältän myös överit: pari lasia viiniä riittää, enkä retkahda hillumaan baarissa neljään saakka ja haahuilemaan Mäkkärin kautta kotiin."

Kahmi vapaa-aikaa

"Urani tärkein oivallus on ollut, että urheilulle voi elää, mutta se ei saa olla koko elämä.

Painonnosto on työni. Motivaation taso erottaa urheilijan ja kuntoilijan: tunnollisena tyttönä luen treeniohjelmaa kuin Raamattua, ja jos salilla pitää olla aamuseitsemältä, minähän olen.

Tyytyväisyys, onnistumisten ilo ja onnellisuus lisäävät motivaatiota, jolloin kehittyy lisää. Minua motivoi niinkin pieni asia, että paljon treenatessani voin syödä enemmän jäätelöä.

Duunin vastapainoksi raivaan tilaa eniten innostaville jutuille, eli opiskelulle, perheelle ja ystäville. Kun arjesta yli 50 prosenttia antaa enemmän energiaa kuin ottaa, pysyn tasapainossa ja jaksan.

Rutiineja saa rakastaa

"Ystävien sanoin olen hullu excel-nainen, mutta insinööriminäni rakastaa minuuttiaikatauluja. Ilman minun, valmentajan ja mieheni yhteistä Google-kalenteria pakka leviäisi. Tiukan allakoimisen lisäksi nautin visuaalisten mielikuvakarttojen väkertämisestä paperille. Niiden avulla unelmista syntyy konkreettisia tavoitteita, jotka on helpompi saavuttaa.

Pidän kiinni myös lounas- ja päiväuniajastani kello 12–14.

Rutiinit luovat varmuutta kiireisenkin aikataulun onnistumiseen. Syön joka aamu kaurapuuron marjoilla ja raejuustolla. Tavallisten rutiinien läpivienti saa elämän tuntumaan helpolta, vaikka sivustaseuraajalle se saattaa välillä näyttää kaoottiselta. Samasta syystä pidän kiinni myös lounas- ja päiväuniajastani kello 12–14. Olen tehokkaampi harjoituksissa ja jaksan keskittyä paremmin, kun annan itselleni hetken löysää päivän aikana."

Ei se määrä, vaan laatu

"Minulta kysytään usein, miten saan niin paljon aikaan: olympiaurheilu, kaksi tutkintoa, kodit kahdessa kaupungissa, onnellinen avioliitto. Salaisuus on satsaaminen laatuun määrän sijaan.

Jos treeniohjelmassa lukee hyppytreeni, en vain hyppele hyppimisen ilosta, vaan pyrin tekemään jokaisesta boksihypystä täydellisen. Mitä laadukkaampi harjoitus, sitä paremmat tulokset.

Samaa laadullistamista sovellan arjessa. Tein päätöksen, etten räplää kännykkää tavatessani ystäviä tai mieti treenilukkaria kummilapseni seurassa. Pyrin myös menemään vanhempieni luo ilman tenttiinlukupainetta. Jos minun pitää lukea, teen sen kotona, ja menen vasta sen jälkeen sukuloimaan."

Rentous kannattaa

"Painonnosto on nopeuslaji. Pakottamalla lihakset jumittavat ja lihastyö hidastuu. Vain rentoudella nostoon saa toivottua nopeutta ja liike-energiaa. Olen hermostoherkkä, joten jokaista uutta ennätystä edeltää aina hyvin nukuttu yö ja vetreä olo.

Vain rentoudella nostoon saa toivottua nopeutta.

Hyvä flow vauhdittaa myös opiskelussa. Virkeänä ja hyvin syöneenä opin ja muistan paremmin, jolloin kertalukeminen riittää. Myös tutkimusartikkelini diabeteksen kakkostyypistä etenee vauhdilla, jos en vauhkoa ja stressaa öisin, vaan käytän sille varatun ajan tehokkaasti."

Pilko tavoitteet

"Isot unelmat pitää pilkkoa pienempiin osiin, jotta lähitulevaisuudessakin on mahdollista onnistua. Tavoittelen mitalia tai vähintään pistesijaa Tokion olympialaisissa vuonna 2020. Välitavoite voi olla esimerkiksi se, että saan 90 prosenttia päivän nostoista onnistumaan.

Jos on huono päivä, tavoitetta voi edelleen viilata tai vaihtaa lennosta löysempään, kuten suunniteltujen treenien läpiviemiseen. Sekin on aina työvoitto!

Anni etsii aina uusia paikkoja treenata. Kesällä kävivät uimarannan kuntoilupisteet.
Anni etsii aina uusia paikkoja treenata. Kesällä kävivät uimarannan kuntoilupisteet.

Pakottaminen ei toimi

"En voi vaikuttaa kanssasisarieni kilpailumenestykseen, voin petrata vain omaani. Siksi minun on tunnettava itseni hyvin ja pidettävä oma pää kasassa.

Vastuullani on onnistua, mutta pakottaminen ei toimi. Sen sain tuntea vuoden 2015 MM-kisoissa, jolloin jäin ilman tulosta. Olin ollut liian ankara itselleni, sulkenut liian jyrkästi pois kaiken muun elämän, jopa kavereiden kanssa hengailun ja leffamaratonit.

Urheilijan pitää olla realisti. Vaikka haluaisin olla urheilun lisäksi lääkiksessä etujoukoissa, joudun olympiatavoitteen vuoksi ottamaan koulun rennommin."

Aina ei tarvitse voittaa

"Olen perfektionisti, joka toivoisi kaiken, jopa maitokahvin vahvuuden, olevan vain priimaa. Urheilukisoissa ominaisuus on valttia, mutta yksityiselämässä raskasta.

Yritän katkaista kilpailuhenkisyyteni terävintä kärkeä esimerkiksi lautapeleissä. En saa enää hepulia, vaikka häviäisin Aliaksessa. Pyrin myös vähentämään jyräämistäni parisuhteessa antamalla miehelleni enemmän tilaa ja aikaa.

En saa enää hepulia, vaikka häviäisin Aliaksessa.

Tykkään siivota. Jos mietin, pitäisikö imuroida, imuroin aina heti. Muuten en voi keskittyä esimerkiksi opiskeluun. En kuitenkaan vaadi miestä tarttumaan rättiin, sillä siisteysstandardi on minun juttuni, ei hänen pakkomielteensä."

Lopeta kiire ajoissa

"Urheilijana tunnen kehoni. Levoton uni ja kiukuttelu turhasta ovat merkkejä liiasta kiireestä, joka pitää katkaista vaikka väkisin. Kellahdan sohvalle ja laitan Greyn anatomian pyörimään. En tingi harjoittelusta, vaan jätän enemmän aikaa palautumiselle ja pyrin poistamaan kuluttavia asioita arjesta.

Karsin kiirettä myös raivaamalla tilaa itselleni, en netille. Saatan sulkea hetkeksi Facebook-tilini ja soittaa somettamisen sijaan tärkeimmille ihmisille kiireettömän puhelun."