Sport

Miten löytää sporttivaatekaupoilla ekologisin vaihtoehto, laadusta tinkimättä? 

Kalaverkosta tehty uimapuku, muovipulloista valmistetut juoksukengät... Ekomuoti ei ole enää pienen piirin intoilua. Viime vuosina siitä on tullut megatrendi, johon treenivaatejätitkin ovat havahtuneet.

Ekomuoti ei ole enää pienen piirin intoilua. Siihen ovat havahtuneet jo treenivaatejätitkin.

Keskustelu päästöistä, merten muovijätteestä ja tekstiilien kemikaaleista on saanut monet tarkistamaan, mistä oma treenitoppi on peräisin. Adidas lanseerasi vuosi sitten juoksukenkämalliston, johon on upotettu merestä kerättyä muovijätettä. Nike esitteli jo kymmenen vuotta sitten ekovaatteita, ja Puma toi vuonna 2013 kauppoihin biohajoavan malliston.

Moni muukin brändi on ottanut agendalleen päästöjen, kemikaalien ja synteettisten materiaalien vähentämisen.

Tosin joukossa on myös ylisuuria lupauksia ja harhaanjohtavia mainoslauseita.

– Kaikilla kuiduilla on hyviä ja huonoja puolia. Yksiselitteisen ekologista vaihtoehtoa ei ole, tekstiileihin erikoistunut tutkija Marja Rissanen summaa.

Jokainen voi silti muovata treenikassistaan vähän ekomman, kun tekee hiukan taustatyötä.

Muovin valtakausi

Treenikamppeissa tekniset ominaisuudet kisaavat vaakakupissa luontoystävällisyyden kanssa. Vaatteen pitää olla joustava, hengittävä, hyvin kuivuva ja kestää tiuhaa pesua. Shoppailijan kannalta tämä tarkoittaa usein vaatetta, joka on peräisin muovista.

Isoin osa sporttivaatteista on polyesteria, jonka alkuperä on yleensä PET-muovi.

Ylivoimaisesti isoin osa sporttiliikkeiden valikoimasta on polyesteria, jonka alkuperä on yleensä PET-muovi - siis juomapulloista tuttu materiaali. Polyesterin suosiota selittää alhainen hinta, mutta myös hyvät ominaisuudet. Muovista peräisin ovat myös akryyli, nailon eli polyamidi ja spandex eli lycra - kaikki yleisiä materiaaleja treenivaatteissa.

Pääsääntö on, että polyesterin kaltaiset synteettiset, raakaöljypohjaiset kuidut ovat pahimpia saastuttajia.

– Synteettisten materiaalien isoin ongelma on se, että niistä irtoaa pesussa nukkaa ja sen mukana mikromuovia vesistöihin. Mikromuovi hajoaa luonnossa heikosti ja aiheuttaa ympäristölle monenlaista hallaa, Rissanen toteaa. 

Pesulla voi vaikuttaa

Eniten kuituja irtoaa nukkapintaisista kankaista, joka tehdään yleensä polyesterista. Helppo ekoteko on pestä vaatteita mahdollisimman harvoin ja pidentää pesuväliä esimerkiksi tuulettamalla.

"Vaatteet kannattaa pestä väljässä koneessa."

– Ensimmäisessä pesussa nukkaa ja samalla mikromuovia irtoaa aina eniten. Kannattaa pestä vaatteet väljässä koneessa. Silloin vaatteet eivät hankaudu toisiaan vasten ja nukkaakin irtoaa vähemmän.

Tarvitsetko teknistä?

Materiaali ei ole ainoa seikka, joka ratkaisee ekologisuuden. Jos vaatteessa on teknisiä ominaisuuksia, ne on yleensä saatu aikaan kemikaaleilla.

Jotta esimerkiksi takki saadaan hylkimään likaa, siinä käytetään yleensä perfluorattuja yhdisteitä, joissa on nimensä mukaisesti fluoria. Ne tekevät hallaa luonnolle, mahdollisesti myös terveydelle.

– Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsee. Tarvitseeko lianhylkivyyttä vai riittäisikö vedenhylkivyys? Vettä hylkiviä kemikaaleja on nykyisin saatavilla biopohjaisina, Rissanen toteaa.

"Tarvitseeko lianhylkivyyttä vai riittäisikö vedenhylkivyys?"

Kun valikoit esimerkiksi vedenpitävää kenkää, valitse malli, jonka kalvo on tehty mielellään bio- tai kierrätysmateriaalista.

– Täytyy myöntää, että olisi iso kynnys luopua kokonaan mikrokuituisista treenivaatteista. Muistan vielä ajan, kun jumppatunnilla mentiin puuvillapaidassa. Kuinka epämukavaa se olikaan, Rissanen naurahtaa.

Hyvä vaihtoehto on kierrätetty muovi. Tämän hetken nousevia trendejä on upcycling eli hyödyttömän materiaalin, kuten jätteiden muuntaminen uuteen muotoon. Esimerkiksi suomalaismerkki Halla X Halla on niittänyt huomiota nailonuimapuvuilla, jotka on tehty merestä kerätyistä kalaverkoista.

– Kierrätyspolyesteria ja nailonia saa jo laajalti urheiluliikkeistäkin. Ne ovat aina parempi vaihtoehto kuin neitseellisestä raaka-aineesta tehty polyesteri.

Viherpesua vai hyväntekoa?

Moni brändi rummuttaa nyt isosti ekouttaan, koska se myy. Mainoslauseisiin kannattaa suhtautua kriittisesti.

– Jos ekomerkintää valvoo kolmas osapuoli, siihen voi luottaa. Vaatemerkkien omilla ekomerkinnöillä voi olla hyvin vaihtelevat kriteerit, joten vertailu on hankalaa, Rissanen summaa.

Ekoilu vaatii joskus asennemuutosta ja vastakarvaan uimista.

Rissanen huomauttaa, että kulutuskulttuuri perustuu siihen, ettei mikään tavara kestä ikuisesti. Logiikalle on termikin: planned obsolescence, suunniteltu vanheneminen. Siksi ekoilu vaatii joskus asennemuutosta ja vastakarvaan uimista. Kaupan hyllyllä kannattaa pysähtyä pohtimaan. Tarvitsenko tätä vaatetta oikeasti?

– Ekologisessa mielessä parasta on, että vaatetta käyttää mahdollisimman pitkään.

Sport-lehden numerossa 10/18 esittelemme syksyn ja talven parhaat kerrastot joka säähän ja lämpötilaan! Mukana myös monia ekologisia vaihtoehtoja, Tilaajana voit lukea jutun osoitteessa digilehdet.fi.

 

 

Mistä lisää tietoa?

Suomalainen Finnwatch tekee kattavia selvityksiä eettisyydestä ja ekologisuudesta.

Vihreät vaatteet -sivusto on monipuolinen tietopaketti muodin luontoystävällisyydestä.

Tsekkaa myös brändejä arvioivat sivustot, kuten Goodonyou ja Rankabrand.

Huomioi, että moni sivusto mittaa myös läpinäkyvyyttä - eli brändi saa nolla pistettä, jos se ei kerro ympäristövaikutuksista julkisuuteen.

Tarkista vaatteista kolmannen osapuolen sertifikaatit. Ympäristöystävällisyyttä kuvaavat mm. merkinnät GOTS, Öko-Tex- ja Eu Ecolabel.