Kansallisoopperan ensitanssija Linda Haakana, 30, menee harjoitusten jälkeen jääsaaviin reisiä tai rintakehää myöten helpottaakseen kipujaan. Kuvat: Jaakko Lukumaa ja Rami Marjamaa
Kansallisoopperan ensitanssija Linda Haakana, 30, menee harjoitusten jälkeen jääsaaviin reisiä tai rintakehää myöten helpottaakseen kipujaan. Kuvat: Jaakko Lukumaa ja Rami Marjamaa

Rakkaan lajin takia on seistävä jääsaavissa ja vähän oksennettavakin. Ballerina ja pikaluistelijat kertovat, mitä he ovat valmiita kärsimään lajinsa eteen.

”Ballerinat jonottavat jääpaljuun”

Linda Haakana, 30, ensitanssija Kansallisoopperassa. Asuu Helsingissä. Tanssii 38 tuntia viikossa.

Seitsentuntisen työpäivän jälkeen varpaani ovat niin kipeät, että ne on pakko jäädyttää. Kauden alussa voi riittää, että pitää jääpussia varpaiden päällä, mutta myöhemmin tulevat aina samat rasitusvammat. Tulehduskipulääkekuurin voin syödä vasta joululomalla.

Kauden aikana kipu kertoo, kuinka paljon voin vaatia keholtani. Esimerkiksi Joutsenlammessa on kohtaus, jossa tanssijat seisovat staattisesti minuutteja yhden jalan varpaiden varassa. Kun jalat kramppaavat pohkeesta alaspäin, pääsee monelta itku.

Harjoitusten jälkeen oopperan saunalla on tyttöjä rivissä jonottamassa jääpaljuun. Menen saaviin joko reisiä tai rintakehää myöten ja kaadan jäitä sammioon. Saunan kanssa siitä saa hyvän kylmä-kuumahoidon, joka panee veren ja nesteet kiertämään. Kylmä myös rauhoittaa kudoksia, poistaa kipua, elvyttää kramppeja ja nopeuttaa palautumista.

Joskus haen pukuhuoneen roskikseen jäitä käytävän jääpalakoneesta ja dippaan yhden jalan kerrallaan pönttöön. Käytän myös kylmäbuutsia, muovista sukkaa, joka täyttyy vedellä sekä terapiapalloa, pilatesrullaa ja piikkimattoa. Härpäkkeistä huolimatta fysioterapeutti auttaa minua pysymään työkuntoisena.

Rakastan 20-minuuttisia hyppysarjoja! Nehän ovat baletin liikekielessä suorastaan riehumista. Päärooleja tanssiessani olen tajunnut, etten voi ottaa jokaista askelta sataprosenttisesti, vaan on tärkeää jakaa rasitus koko illan kestävän esityksen ajaksi.

Olen lonkista jäykkä ja siksi inhosin jo lapsena jalannostoharjoituksia. Kun ne alkoivat, pyysin luvan lähteä salista vessaan – joka ikinen tunti! Olin jemmannut vessaan pussillisen irtokarkkeja, joita napsin toisten uurastaessa. Koska kroppani on vahva, selvisin pelkillä lihaskivuilla ja ilman jääpaljua 18-vuotiaaksi asti. Sitten molempien nilkkojen nivelsiteet katkesivat, nilkat löystyivät ja kivut pahenivat.

Lapsena näin teatterin kulisseissa vanhempien ballerinojen tuskaa. Tanssijat liitelivät verhoihin, irvistivät kivusta ja seuraavassa hetkessä loistivat taas lavalla. Minusta siinä on koko esiintymisen glamour.”

”Imitaatiotreenissä nivuset voivat venähtää”

Jenni Kukkonen, 26,  pikaluistelija. Saavuttanut SM-hopeaa 500 metrillä ja sprintissä 2014. Opiskelee kauppa­tieteen maisteriksi ja tekee toimistotöitä. Asuu Oulussa. Harjoittelee 10–30 tuntia viikossa.

"Imitaatioharjoitukset ovat luistelijoille tärkeitä, koska niiden avulla hiomme luisteluasentoa parhaaksi mahdolliseksi. Treenissä matkitaan luistelua ja yhtä harjoituksen muotoa sanotaan liukulaudaksi.

Harjoittelen liukulautaa luistelijoiden kopilla, joka on yksiön kokoinen tila. Se haisee muovimatolta ja starttipistoolin ruudilta ja on täynnä kuntopyöriä, luistimia, pokaaleita ja sekuntikelloja. Tunnelmaa luovat seinille ripustetut lehtileikkeet kisamenestyksistä.

Ensin vedän jalkaani lenkkarit ja niiden päälle muovipussin näköiset tossut. Sitten öljyän vanerilevyn liukkaaksi. Kyyristyn sen päälle luisteluasentoon ja otan liukuja sivulta sivulle puristaen jalka- ja pakara­lihaksilla samalla tavalla kuin luistelussa. Asentoa voi kokeilla menemällä kyykkyyn ja suoristamalla vuoronperään jalkoja sivuille. Se ei ole ihmiselle mitenkään luontaista. Pian jalkalihaksissa alkavatkin maitohapot tuntua, välillä myös selkä ja jalkapohjat kipeytyvät. Spurteissa nivuset ja lähentäjälihakset saattavat joskus krampata tai venähtää.

Puolituntinen liukulaudalla on tylsä! Eihän se ole luistelemista! Kun nuorempana näin kokeneita luistelijoita harjoittelemassa, ajattelin, että wau! Osaisinpa minäkin. Nyt tunnistan liukulaudan ansiosta virheellisen tekniikan – eivät ihailemani luistelijat niin hyviä tainneet ollakaan. Kun lautailun jälkeen saan oikeat luistimet jalkaan ja pääsen jäälle, liukuminen tuntuu ihanalta.

Osa harjoituksistani on fyysisesti niin raskaita, että saatan vähän oksentaa. Kovissa vedoissa pääsen kuitenkin koettelemaan myös kykyäni hallita ajatukset. Jos onnistun siinä, ehdin käydä muutaman sekunnin aikana monta ajatusta läpi, esimerkiksi sen, kuinka asetan askeleeni. Nyt hion pää edellä kaarteeseen menoa. Kilpailuissa voin sitten komentaa mieleni hiljaiseksi ja mennä flow’ssa.

Mitä nopeampi olen, sitä suurempaa onnistumisen iloa tunnen. Siksi en varsinaisesti inhoa edes liukulautaa. Lapsena laahustin jäällä nilkat linkussa. Nyt tavoitteeni on olla maailman huipulla.”

Lue myös:

Kansallisbaletin Kenneth Greve ballerina Maria Baranovasta: "Mikään hänessä ei ole tavanomaista"

Näin Elastinen treenaa: "Oksennan mieluummin kuin rikon selkäni"

Nyrkkeilijä Sonia Grönroosin pikadieetti: "Hikipuvussa paino putoaa kilon puolessa tunnissa"