Sport
Tihusen tilan hevoset ovat ihmisystävällisiä ja uteliaita.
Tihusen tilan hevoset ovat ihmisystävällisiä ja uteliaita.

Loman ei tarvitse olla lököilyä takapihalla. Viikonlopun mittaisella vaellusleirillä Virossa istutaan hevosen selässä yli 10 tuntia. 

Parikymmentä naista valtaa 30-luvulla rakennetun kodikkaan majatalon ylä- ja alakerran ennätysajassa. Kuistilla ajelehtivien ratsastussaappaiden ja -kypäröiden lisäksi porukkamme on varautunut sade-ennusteeseen kurahousuilla, kumisaappailla, goretex-asuilla ja sadeviitoilla.

Matka Muhun saarelle vaatii annoksen reipasta urheilumieltä. Olemme heränneet kohtuuttoman aikaisin ja sinnitelleet laivamatkan Helsingistä Tallinnaan kitkerän kahvin voimin. Parinsadan kilometrin ajomatka Kuressaareen menee torkkuessa ja viimeinen puolen tunnin lauttamatka haukotellessa.

Vieläkö on villihevosia?

Tihusen tilalla elää lähes 300 eestinhevosta, joista sata laiduntaa majatalomme vieressä. Eestinhevoset ovat varmajalkaisia, ja suurin osa niistä on melko pienikokoisia. Ne sopivat siis täydellisesti maastovaelluksiin ja ovat luotettavia ratsuja myös aloittelijoille.

Iltavaellusta varten porukkamme jaetaan kahtia vauhtitoiveiden mukaan. Ilmoittaudun nopeampaan sakkiin ja saan ratsukseni komean Aliaksen, jonka kanssa olemme selvästi käyneet samalla kampaajalla: sen harjan väri sopii täydellisesti hiuksiini!

Rämmimme karussa katajikossa ja sukellamme vehreään satumetsään.

Muhu näyttää illan harmaudessa uneliaalta, mutta kauniilta. Tien varsilla kiemurtelee taidokkaasti kasattuja kiviaitoja, joiden sammalpeite kielii pitkästä historiasta. Pihoja koristavat omenapuut, marjapensaat ja täydellisen tasaiseksi ajetut nurmikot. Maasto on vaihtelevaa: rämmimme karussa katajikossa, sukellamme vehreään satumetsään ja laukkaamme pelloilla, jotka vaihtuvat hetkessä polvenkorkuiseksi heinikoksi. Parin tunnin lenkki venähtää lähes kolmetuntiseksi.

Illallisella maistan ensimmäistä kertaa talkkunaa. Kruunaamme aterian nostamalla hevosen maljan. Se on perinteikäs kunnianosoitus eläimille, jotka ovat tuoneet meidät yhteen.

30-luvulla rakennetussa majatalossa on myös sauna, jossa ratsastajat rentoutuvat pitkän päivän päätteeksi.
30-luvulla rakennetussa majatalossa on myös sauna, jossa ratsastajat rentoutuvat pitkän päivän päätteeksi.

40 kilometriä tunnissa

Herään verhojen välistä pilkistävään aurinkoon. Eilen istuimme hevosten selässä kolme tuntia, mutta tänään istuinluille on luvassa töitä vähintään tuplat. Valitsemme pitkän vaelluksen määränpääksi Kõguvan kylän, joka sijaitsee aivan toisella puolen saarta. Vaelluksia tehdään myös Pädasten kartanoon, Viron ainoaan viiden tähden hotelliin. Kartanon ravintola Alexander on äänestetty lukuisia kertoja Viron parhaaksi ravintolaksi.

Ilman hevosta en saisi koskaan kokea tällaista.

Hoitajat varustavat ratsumme valmiiksi. Täällä hevosia ei harjata, elleivät ne ole todella kuraisia. Siihen nähden hevoset näyttävät hämmästyttävän puhtailta. Mietin huvittuneena kotitallini hevosten harja- ja pesusienivalikoimaa.

Ratsastan tänäänkin Aliaksella, jonka askeleet tuntuvat jo tutuilta. Kävelemme verkkaisesti huolitellun hautausmaan ohi. Hautakivien viereen istutetut saniaispensaat muistuttavat pieniä palmuja. Lapsi ja huivipäinen mummo vilkuttavat meille suojaisten kivitalojensa pihoilta.

Ohitamme maagisen seitsemän tien risteyksen, jossa on tapana tervehtiä metsän jumalaa, Metsavanaa. Uskomuksen mukaan villieläimet eivät pelästy ihmisiä Metsavanan taikavoimien ansiosta. Taruun on helppo uskoa, kun kohtaamme pellolla laukatessamme kaksi metsäkaurista. Meidät nähdessään ne eivät luiki karkuun, vaan kirmaavat ilakoimaan kanssamme. Vauhdin hurmassa ehdin ajatella, että ilman hevosta en saisi koskaan kokea tällaista. Myöhemmin sykemittarista selviää, että nopeutemme laukkapätkällä oli 39,8 kilometriä tunnissa. Olisi pitänyt rutistaa neljään kymppiin!

Sielu lepää!
Sielu lepää!

Haltioitunut ratsastaja

Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen saavumme Kõguvaan, Viron parhaiten säilyneeseen kylään. Sen keskustassa sijaitsevat rakennukset ovat suojeltuja ja peräisin 1800-luvun alusta, vanhimmat jopa 1700-luvulta.

Varminkin hevonen on pakoeläin, jonka reaktioita ei voi aina ennalta arvata.

Päästämme hevoset lepäämään laitumelle vanhan tuulimyllyn kupeeseen, ja ne heittäytyvät yksitellen piehtaroimaan. Katamme vilteille piknik-eväät.

Paluumatkalla koemme jännitysnäytelmän, kun ohitamme autotien reunassa turistibussin. Samaan aikaan toisella puolen tietä vaaniva pieni shetlanninponi on hevosille liikaa. Alias kääntyy kannoillaan ja painelee tulosuuntaan, minkä kavioistaan pääsee. Saan sen onneksi pian pysähtymään ja tilanteesta selvitään vahingoitta. 

Olen niin haltioissani kaikesta näkemästäni, etten ole ehtinyt koko seitsentuntisen vaelluksen aikana havainnoida lihaskipuja tai väsymystä. Kun pääsen alas selästä, olen kiitollinen, että olen varannut illaksi hierojan. Kehun Aliasta hyvästä työstä ja annan sille leipää.

Liikutuksen kyyneleitä

Viimeisenä aamuna kello soi puoli kahdeksalta. Haluan nähdä, kun hevoset haetaan kaukaisemmalta laitumelta tilalle. Kairi lähtee hevosia vastaan ja jodlaa kutsuhuutoa.

Tähyilen metsänreunaan, jossa alkaa näkyä liikehdintää. Laidunalue kerrallaan lauma tulee lähemmäksi. Aamuauringon säteet kultaavat taianomaisen näyn. Satapäinen lauma erivärisiä ja -kokoisia hevosia lähestyy uteliaina korvat hörössä. Ne toivottavat minulle hyvää huomenta turvillaan tuuppimalla. Pyyhin liikutuksen kyyneleitä, kun tajuan, miten onnellisia nämä eläimet ovat ja miten onnekas itse olen.

En tiennyt, että näin kovaa voi edes mennä!

Lähtöpäivän retkelle saamme mukaamme neljä pikkuista varsaa. Ne opetetaan talon tavoille jo pienestä pitäen. Ratsuni vaihtuu Rivaltika-tammaan, jonka varsa kulkee tiiviisti kyljessämme. Jos ajaudumme liian kauas, pikkuinen päästää sydäntä särkevän hirnahduksen.

Metsän taika on tänäänkin kanssamme, sillä kohtaamme polun varressa villisikoja, jotka tosin pakenevat meitä pensaat heiluen. Kahlaamme hevosten kanssa ranta-aallokossa, jossa meren pauhe on korvia huumaava.

Vanhat tuulimyllyt kaunistavat Muhun saarta.
Vanhat tuulimyllyt kaunistavat Muhun saarta.

Kotimatkalla kirmaamme vielä viimeiset kiitolaukat, ja Rivaltika yllättää ohittamalla muut. En tiennyt, että näin kovaa voi edes mennä! Tartun hevosen tuuheaan harjaan ja suljen silmäni. Edellä pinkovan hevosen kavioista sinkoilee multapaakkuja, ja koetan parhaani mukaan väistellä vieressä laukkaavien varsojen ilopukkeja. Tämän lähemmäs unelmaa villihevosista on vaikea päästä.

Salsaopissa Kuubassa! Lue Sportin numerosta 6/17 huikea matkajuttu Havannasta. Tilaajana voi lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

Mikä Muhun saari?

  • Muhu on Viron kolmanneksi suurin saari, jonka luonto on vähäisen maatalouden takia säilynyt hyvin. Suuri osa saaren rannikosta on suojeltu. 52 kylässä asuu alle 2 000 asukasta.
  • Uhanalaisten eestinhevosten lisäksi saarella elää muun muassa peuroja, kettuja, hirviä ja villisikoja.
  • Muhulainen kansanperinne on inspiroinut katajasta, pellavasta ja keramiikasta valmistettuja suosittuja matkamuistoja, joita myydään ympäri Viron.
Sport
Jos kroppasi nälkäsignaalit toimivat jämptisti, voit onnitella itseäsi.

Syö vain nälän mukaan vai syö säännöllisesti – kumpi ohje pitää painon kurissa?

Toiset vannottavat säännöllistä ruokarytmiä, toiset kehon kuuntelua. Kumpaan oikein pitäisi uskoa, jos haluaa pitää painon kuosissa ja pysyä terveenä?

– Jos kuulut niihin onnekkaisiin, joiden paino ja vireys pysyy hyvänä nälän mukaan syömällä, jatka niin, summaa laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa.

Nälän mukaan syöminen vaatii rutkasti kehon kuuntelua, joka ei kaikilta onnistu. Palssan mukaan nälkäsignaalit menevät helposti sekaisin esimerkiksi laihdutuksen tai tunnesyömisen takia. Stressikin sotkee herkästi kropan viestiliikennettä.

– Silloin kannattaa mieluummin suosia kelloa. Kun opettelee syömään 3–5 tunnin välein, kehon viestit lähtevät monesti toimimaan, Palssa kannustaa.

Lue lisää: Tunnista oikea nälkä! 7 vinkkiä fiksumpaan syömiseen

Pientä nälkääkään ei tarvitse pelätä. Pelko ajaa helposti napostelemaan varmuuden vuoksi silloinkin, kun keho ei tarvitsisi ruokaa. Jos olo on hyvä, voit rohkeasti testailla, mikä rytmi itsellesi sopii parhaiten.

 

Sport
Toimiva treenitapa on jakaa vuosi kolmeen erilaiseen jaksoon.

Saisiko olla lihasta, voimaa vai kiinteä keho? Onnistuu, kun jaksotat treenivuoden kuin urheilija.

Voimaharjoittelu on tämän hetken fiksuimpia trendejä. Sen lisäksi, että lihasten hankkiminen pitää terveenä, se on myös parhaita keinoja muokata kroppaa

Aloittelijalla tulosta syntyy usein vauhdilla. Kunnes ensihuuma päättyy joidenkin kuukausien kuluttua. Kehitys hidastuu tai tyssää täysin. Mites nyt eteenpäin?

– Saliohjelma pitäisi päivittää 10–12 viikon välein. Elimistö sopeutuu harjoitteluun, naiset nopeammin kuin miehet. Jos haluaa eteenpäin, pitää saada uusi ärsyke, summaa personal trainer, triathlon-ohjaaja Kadri Forsström. 

Rytmitä salitreeni niin, että liikut voimaportaita ylös ja alas

Treenivuosi kannattaa ajatella isona kokonaisuutena. Jos haluaa lihasta ja voimaa tai vaikka vain polttaa rasvaa, kannattaa jaksottaa treeni fiksusti, niin pääset pysähdyksen yli.

– Ei ole syytä vaihdella viikon välein tai arpoa salilla, mitä olisi kiva kokeilla tänään. Ei ole tarvis myöskään muuttaa koko ohjelmaa mullin mallin. Kannattaa rytmittää niin, että liikkuu pitkin voimaportaita ylös ja alas ja nostaa voimatasoja.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että noin kolmen kuukauden ajan liikkeet, toisto- ja kilomäärät pysyvät suunnilleen samoina. Sen jälkeen tiputetaan tai kasvatetaan painoja ja toistomääriä.  

Yksi toimiva tapa on jakaa vuosi kolmeen sykliin: lihaskestävyyteen, perusvoimaan ja maksimivoimaan. Kun olet käynyt kaikki syklit läpi, siirryt taas ykköseen. 

Näin se toimii käytännössä. Tervetuloa vahva kroppa! 

1. Aloita lihaskestävyydestä

Forsström suosittelee aina aloittamaan treenin lihaskestävyydellä. Tällä jaksolla painot ovat suhteellisen kevyet, eli sellaiset, joilla jaksat tehdä toistoja noin 15–30 per sarja. Palautukset ovat lyhyitä, 30–60 sekunnin luokkaa. Tee lihaskestävyystreeniä kolme ensimmäistä kuukautta, niin voit kasvattaa toistomääriä virheettömällä tekniikalla.

2. Jatka perusvoimalla

Muuta 1. jakson jälkeen voimatasoa kolme kuukaudeksi perusvoimalle. Nyt toistoja on puolet edellisestä, mutta painoa karkeasti ottaen tuplaten. Jos siis teit lihaskestävyysjaksolla pystypunnerrusta 15 toiston sarjoja 4 kilon käsipainoilla ja pidit palautusajan 20–30 sekunnissa, tee perusvoimakaudella vaikkapa 7 toiston sarjoja 8 kg käsipainoilla ja palauta välissä vähintään minuutti. Tämä jakso kasvattaa lihasmassaa tehokkaasti.

3. Päätä maksimivoimaan (jos haluat)

Tee seuraavat kolme kuukautta toistoja vain 1–4 per sarja, painot ovat jo lähellä äärimmäistä. Palautukset sarjojen välissä ovat pitkät, jopa 5 minuuttia. Tällä jaksolla saat ennen kaikkea puhdasta voimaa ja räjähtävyyttä. 

Sport-lehden numerossa 10/17 vahvistava koko kehon lankkutreeni ja kuuden liikkeen täsmätreeni, jolla aktivoit lintsaavat syvät lihakset. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.