Sport
Nyrkkeily on tuonut rutkasti itsevarmuutta. Enää Outi ei epäile sanoa omaa mielipidettään.
Nyrkkeily on tuonut rutkasti itsevarmuutta. Enää Outi ei epäile sanoa omaa mielipidettään.

Kun diagnoosi MS-taudista tuli, Outi päätti, ettei jää kotiin märehtimään. Hän etsisi lajin, johon jäisi koukkuun, vaikka ennen kammosi liikuntaa.

Outi Lehtosuo istui häkeltyneenä taksin takapenkillä. Silmälääkäri oli juuri löytänyt hänen vasemmasta silmästään näköhermon tulehduksen ja kertonut sen olevan tyypillinen MS-taudin ensioire. Jatkotutkimuksiin oli mentävä heti Meilahden sairaalaan.

Karu tieto vasten naamaa. Ajatukset laukkasivat, mutta silti päässä löi tyhjää. Olo oli ontto, epätodellinen, Outi muistelee tunnelmia seitsemän vuoden takaa.

Outoja oireita oli kyllä ollut: voimakasta väsymystä ja nukahteluja bussiin. Vasemmassa silmässä oli tuntunut poikkeuksellista kipua ja näkökenttä oli sumea. Oireita ei voinut pistää migreenin piikkiin.

Kuin haravalla raapisi

Magneettikuvissa aivoista löytyi yksittäisiä tulehdusmuutoksia. Outi jäi kolmeksi päiväksi sairaalaan kortisonitiputukseen. MS-taudin luonne tuli heti selväksi: siihen ei ole parantavaa hoitoa, taudin etenemistä voidaan vain hidastaa ja hillitä pahenemisvaiheissa. Taudinkuva on aina yksilöllinen, sitä ei voi ennustaa.

”Ensimmäinen ajatukseni oli helpotus. Ei enää epätietoisuutta.”

Iso kasa isoja asioita yhdellä kertaa. Taudin arvaamattomuus tuntui pelottavalta, mutta kiitos MS-tautia sairastavan kollegani, en pelännyt henkeni puolesta.

Outi passitettiin kotiin mukanaan aika neurologille. Pian vasempaan jalkaan iskivät kummalliset kivut. Kylmä tuntui kuumalta ja kuuma kylmältä. Kevytkin kosketus sattui kuin olisi haravalla raapinut. Outi joutui taas sairaalaan.

Nyt magneettikuvissa näkyi lisää tulehdusmuutoksia aivoissa, samoin selkäytimessä. Lääkäri antoi virallisen diagnoosin MS-taudista.

Tilanne oli kylmä ja kliininen. Valkotakkimies lateli papereidensa takaa sanoja, joita en ymmärtänyt. Silti ensimmäinen ajatukseni oli helpotus. Ei enää epätietoisuutta. Eikä pahalaatuista syöpää aivoissa.

”MS-taudin kanssa voi elää.”

Sairaalan pihalta Outi soitti miesystävälleen ja vanhemmilleen. Siinä missä hän oli aloittanut taudin hyväksymisen jo silmälääkärin arvioista, läheiset olivat ylläpitäneet toiveita diagnoosiin saakka.

– Oli hullunkurista rauhoitella muita, ettei tämä ole maailmanloppu. MS-taudin kanssa voi elää.

Kotona Outi istui lattialle selailemaan saamaansa esitenippua MS-taudista. Vasta silloin päähän jysähti tunteiden sekamelska. Hän havahtui, ettei kukaan sairaalassa ollut kysynyt, miltä tuntuu tai pärjäisikö hän.

Ulos kaapista

”Kaksi vuotta ja pyörätuolissa" oli tiuhaan keskustelupalstoilla pyörivä ennakkoluulo MS-taudista. Alkavatkohan ihmiset suhtautua minuun hassusti? Jatketaankohan työsuhdettani? Outi pohti.

Työterveyslääkärillä oli ratkaisu asiaan: koska tauti ei näkynyt päällepäin, Outin kannatti pitää suu supussa.

– Tyhmin päätös ikinä, Outi soimaa itseään jälkeenpäin. MS-taudista kasvoi iso mörkö, raskas asia, joka seurasi varjona kaikkialle.

Mukaan hän liitti lyhyen viestin: koskee myös minua.

Vuosi diagnoosin jälkeen hän päätti läväyttää Facebook-seinälleen ilmoituksen kansainvälisestä MS-taudin vuosipäivästä. Mukaan hän liitti lyhyen viestin: koskee myös minua!

– Täydellinen tapa tulla kaapista ulos, Outi hymyilee. Sain kymmeniä viestejä ja yhteydenottoja eri kanavissa. Yhteistä kaikille oli myönteisyys ja tsemppi. Helpotus oli valtava.

Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi MS-taloon, jossa asuu hyvin sairaita, vanhempia MS-potilaita. Ensikosketus oli raju. Oli sokki nähdä, kuinka huonoon kuntoon tauti voi vetää.

– Liikuntakyky voi mennä, ja ruoat täytyy pilkkoa.

”Kurjalla hetkellä on pakko kaivaa positiivisuutta, vaikka vähän väkisin.”

Parin muun MS-tautia sairastavan nuoren kanssa Outi purki tunteitaan kahvilla tai kaljalla. Se oli tärkeää vertaistukea. Viimeistään silloin Outin oma selviytymisstrategia vahvistui. Hän opettelisi elämään sairauden kanssa parhaalla mahdollisella tavalla.

– Sairastin nuoruudessa vaikean masennuksen, ja terapiasta saamani mielen työkalut nousivat pintaan. Kurjalla hetkellä on pakko kaivaa positiivisuutta, vaikka vähän väkisin. Mieli oppii nopeasti tekemään tavasta rutiinin.

Mahdollisimman kamala laji

Kun Outin käsi suoristuu iskuun, vasemmassa ranteessa vilahtavat latinankieliset sanat Memento vivere, muista elää. Outi otti tatuoinnin kerrottuaan sairaudestaan julkisesti.

– MS-tauti on oikukas, ja lääkkeiden sivuvaikutukset usein ikäviä. Siksi erityisesti hyvinä kausina kannattaa muistaa elää täysillä.

Oireita ja taudin etenemistä voi helpottaa hyvä kunto ja erityisesti lihaskunto. Ongelmana oli vain se, että Outi oli aina kammonnut liikuntaa.

Siksi hän päätti etsiä itselleen mahdollisimman epätyypillisen ja hirveän lajin. Ehkä se koukuttaisi. Thainyrkkeily löytyi hartaalla googlettelulla. Alkeiskurssille siis!

Ensimmäisellä tunnilla jännitti niin, että hiki puski jo pukkarissa päälle. Potkuja ja lyöntejä harjoitellessa ei kuitenkaan ehtinyt ajatella muita kuin liikeratoja.

”Thainyrkkeily auttoi kaivamaan voimaa ja sisua, joita en tiennyt olevan olemassakaan.”

– Se oli vapauttavaa. Pää tyhjeni kaikesta hälinästä, kun piti keskittyä vain omaan tekemiseen.

Parhaimmillaan Outi treenasi viidesti viikossa sekaryhmissä. Mutkaton meno kiehtoi, ja treeni piti ajatukset mukavasti pois sairaudesta.

Myös kunto kasvoi: kun Outi oli ennen jaksanut juosta alle viisi minuuttia, nyt kymmenen kilometrin lenkki taittui mukavasti.

Parasta oli kuitenkin thaisalilta saatu itsevarmuus. Laji opetti huomaamaan, ettei hän ollutkaan arka.

– Thainyrkkeily auttoi kaivamaan voimaa ja sisua, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Leirillä päätin spontaanisti ottaa ensimmäisen harjoitusmatsini kehässä. Turpiin tuli ja mutta itkin ilosta. Uskalsin!

 

Stoppi mielistelylle

Toisinaan Outi nukkuu 12 tuntia yössä ja silti olo on tokkurainen.

– Kun aivosumu iskee, en jaksa selitellä tai pahoitella. Voimat menevät oireiden ja fatiikin eli poikkeuksellisen väsymyksen kestämisen. MS-tauti ei jätä tilaa mielistelylle.

Vuosien varrella Outi on vaihtanut useasti lääkitystä. Yksi lääke nosti maksa-arvot tappiin, toinen painoi ihoa kuopalle ja kolmas laski valkosoluja.

”Sairaus ottaa joskus tosi rankasti päähän, mutta mitä hyötyisin märehtimisestä?”

Nyt hän on pärjännyt jo kaksi vuotta ilman lääkkeitä, vaikka väsymys vaivaa ajoittain ja vasemmanpuoleinen jalka ja silmä oireilevat.

– Uskon, että liikunnasta on ollut paljon apua, mutta varmaksihan en voi tietää.

Väsymys ja tuntohäiriöt pitävät välillä monta viikkoa pois thaitreenistä, mikä harmittaa. Vaikka tekniikat palaavat nopeasti mieleen, motivaatio ja peruskunto pitää kasata aina uudestaan. Lisäksi voimien heikentyminen vaivaa.

– Vanhatkin oireet kummittelevat kovassa fyysisessä rasituksessa. Jalka puutuu tai näkö sumenee, mutta onneksi vain ohimenevästi. Sairaus ottaa joskus tosi rankasti päähän, mutta mitä hyötyisin märehtimisestä? Voihan olla, että katolta tippuva jääpala vie minut ennen tautia.

Onni asuu hetkissä

Banaanilaatikot ja Ikea-kassit lojuvat uuden kodin lattialla. Valoisassa pikkukodissa on jo siemailtu viiniä pikkutunneille ystävien kanssa.

– Ennen olisihan halunnut kaiken olevan vimpan päälle tupareissa. Nyt osaan pysähtyä hetkeen ja huutelen ystävät kylään heti, kun avain on kädessä.

Sairastuttuaan Outi lakkasi tekemästä suunnitelmia monen vuoden päähän. Pienet asiat tuovat iloa, kuten koiralenkit, hyvä kapselikahvi, juorupuhelu ystävän kanssa ja hyvä salitreeni.

– Onni on arkisten hyvien asioiden huomaamista.

Thainyrkkeilyn lisäksi Outi käy salilla, juoksee ja tekee pitkiä koiralenkkejä. Kehon liikkuessa ajatukset asettuvat raiteilleen eikä ahdistus valtaa.

– Viimeistään kauniin maiseman ihailu muistuttaa, että nyt on hyvä, kyllä elämä kantaa.

Muistathan, että tilaajana voit lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

 

Sport
Jenni herkuttelee juustoilla ja makkaroilla, harvemmin makealla.
Jenni herkuttelee juustoilla ja makkaroilla, harvemmin makealla.

”Elämästä kuuluu nauttia”, on suositun tv- ja radiojuontajan motto. Nyt hän piti ruokapäiväkirjaa. 

Jos Jenni Alexandrova saisi valita, hän suuntaisi työpäivän jälkeen mieluummin saunaan ja sohvalle kirjan kanssa kuin urheilemaan. Satsaus omaan personal traineriin kannatti: urheilusta on tullut osa arkea, ja treenin voimin kiireistä aikataulua jaksaa paremmin. Myös ruokavalio petraantui.

– Treenien aloittamisen jälkeen olen lisännyt ruokavaliooni merkittävästi lämpimiä kasviksia. Aikaisemmin söin ne lähinnä kylminä salaatin seassa.

Nautiskelu on edelleen sallittua. Vapaaillan juontaja viettää mieluiten ystäviensä ympäröimänä ja maistelee uutta à la carte -menua. Fine diningiin saattaa upota satoja euroja kuukaudessa.

– Onhan se aika tyyristä, mutta elämästä kuuluu nauttia. En keksi parempaa tapaa viettää aikaa. Toisaalta en kuluta rahaa yökerhoihin.

Onnistuneeseen ravintolakokemukseen kuuluvat sommelierin valitsemat viinit ja lasten alkoholittomat drinkit. Kahdeksanvuotiaan poikansa juontaja on opettanut avarakatseiseksi.

Pikkaisen nieleskelimme, kun 350 euron lasku saapui pöytään.

– Olen onnekas äiti, sillä juuri koskaan ei ole tullut hyitä. Poikani rakastaa jopa oliiveja ja sinihomejuustoa.

Kutkuttavat makuelämykset ohjaavat myös lomakohteiden valintaa. Yksi lempikeittiöistä on Ranska, jonne suuntautui viime kesän lomareissu yhdessä avomiehen kanssa. Eräässä luksushotellissa pariskunnan oli tarkoitus nauttia ainoastaan lasilliset, mutta he tilasivat hetken mielijohteesta pienet salaatit ja muutaman palan sushia.

– Pikkaisen nieleskelimme, kun 350 euron lasku saapui pöytään, mutta maksoimme kiltisti puoliksi, Jenni nauraa.

Arkisyömisissä Jenni tyytyy vähempään. Aamulla heti herättyään hän nakkaa veteen C-poretabletin ja juo kolme kuppia kahvia.

Poikansa hän kantaa peiton sisässä aamiaispöytään, jossa on bulgarianjogurttia marjojen kera.

– Itselleni ruoka ei aina maistu aamuisin, mutta toista se on sitten, jos joskus saa nauttia hotellin aamiaisesta pitkän kaavan mukaan.

Treeninsä Jenni tekee aina aamulla, jotta hikoilemisen jälkeen pääsee suoraan lounaalle. Keittiössä hän ei juuri viihdy. Arkiruoka syntyy nopeasti, ja smoothiet hän ostaa valmiina. Yksinkertaisimmillaan illallinen koostuu kylmäsavulohesta, tomaatista ja kurkusta. Kylkeen tulee köntti bulgarianjogurttia.

– Olen nopean arkiruoan ystävä. Tykkään kokata, jos minulla on siihen aikaa.

Jenni herkuttelee pähkinöillä, makkaroilla ja juustoilla. Joskus hän syö karkkipussin jämät, jotka ovat jääneet pojalta.

– En ole ikinä ollut makean perään. Ravintolassakin tilaan jälkiruoaksijuustolautasen.

Olen nopean arkiruoan ystävä.

Muutamia linjanvetoja Jenni on tehnyt. Leivästä hän luopui viime kesänä. Energiatasot kohenivat niin, ettei keittiön hyllyiltä löydy enää muita viljatuotteita kuin hapankorppuja. Myös maito on jäänyt kokeilun kautta pois.

– Akneni on parantunut, kun olen luopunut maidosta. En tosin tiedä johtuuko se siitä, koska syön edelleen juustoja, Jenni virnistää.

Ravitsemusasiantuntija Laura Toivola kommentoi Jennin ruokavaliota

”Satsaa kuitupitoisiin kasviksiin”

”Kun illan viimeinen ateria on kovin aikaisin, yöllinen paastoaika venähtää pitkäksi. Jos esimerkiksi treenaa tavoitteellisesti, iltapala ennen nukkumaanmenoa voi säästää lihasproteiinia hajoamasta ja edistää palautumista päivän rasituksesta. Hiilihydraatteja sisältävä iltapala saattaa myös auttaa nukahtamaan. Raskas ja rasvainen ilta-ateria taas voi häiritä unta.”

Hyvin menee

  • Terveellinen kokonaisuus, jossa on myös nautintoa mukana.
  • Kivasti erilaisia kasvikunnan tuotteita, muutakin kuin salaattia ja kurkkua.
  • Ihailtavan monipuolisesti marjoja aamuisin ja suositusten mukaan kalaa.

Paranna vielä

  • Täysjyväviljaa ei ole, mikä vähentää kuidun saantia. Satsaa vielä enemmän muuhun kuitupitoiseen, kuten pähkinöihin, siemeniin, palkokasveihin, kaaleihin ja marjoihin.
  • Välipalalle voisi harkita proteiinipitoista lisää.
  • Raudan saanti jää alle suositusten. Hyvin imeytyvää hemirautaa saa lihasta ja kalasta. Kasvikunnasta raudanlähteitä ovat täysjyvä, palkokasvit ja tummanvihreät kasvikset.
  • Laskennallisesti enemmänkin voisi syödä, mutta toki oma fiilis ja kehon nälän ja kylläisyyden tunteet kertovat paljon.

Jenni kommentoi saamaansa palautetta

”Rauta tuli yllätyksenä”

”Kiva kuulla, että ruokavalio on suhteellisen kunnossa. Tiedostan, että välipaloja minun kannattaisi lisätä. Raudan saannin vähyys tuli yllätyksenä, en ole edes ajatellut moista. Siihen aion nyt kiinnittää huomiota.”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

 

Sport
Tuija Pehkonen on opetellut rauhoittumaan myös hengitysharjoitusten avulla.
Tuija Pehkonen on opetellut rauhoittumaan myös hengitysharjoitusten avulla.

Toimittaja-juontaja Tuija Pehkonen kauhistui tajutessaan, kuinka paljon hän vietti aikaa sosiaalisessa mediassa.

Muutama kuukausi sitten Tuija Pehkonen, 32, latasi Moment-nimisen sovelluksen. Moment seuraa automaattisesti älypuhelimen käyttöä ja sitä, kuinka paljon käyttäjä viettää aikaa minkäkin sovelluksen parissa.

– Olin järkyttynyt lukemista: olin somessa kolmesta neljään tuntia päivässä, joskus jopa viisi! Sen jälkeen aloin tietoisesti vähentää somenkäyttöä.

Sovelluksesta on ollut konkreettista hyötyä. Nyt päivittäinen some-tuntien määrä alkaa useimmiten kakkosella, joskus jopa ykkösellä.

– Onhan se edelleen ihan törkeä aika, mutta parannusta entiseen.

"Jos lähden esimerkiksi kävelylle, jätän kännykän kotiin tai laitan sen älä häiritse -tilaan."

Tuija kertoo tajunneensa vasta nyt, miten paljon jatkuva sosiaalisessa mediassa pyöriminen on vaikuttanut hänen ajatteluunsa.

– Ei ole ihme, että mieli on koko ajan vähän sotkuinen, kun viettää noin paljon aikaa somessa. Koko ajan tulee ärsykkeitä ja pitää olla tsekkaamassa jotain. Se tekee minut levottomaksi.

Nyt Tuija pitää tietoisesti taukoja puhelimen räpläämisestä.

– Jos lähden esimerkiksi kävelylle, jätän kännykän kotiin tai laitan sen älä häiritse -tilaan.

 

Miten Tuija on oppinut nauttimaan yksinäisyydestä? Mitä hän ajattelee ulkonäöstään? Lue koko haastattelu Sport-lehden numerosta 8, joka ilmestyy 2.8. Tilaajan voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi.