Sport
Miia hämmästyi, miten voimakas vaikutus luonnossa liikkumisella on ollut.
Miia hämmästyi, miten voimakas vaikutus luonnossa liikkumisella on ollut.

Yrittäjän arki vei Miian lähelle kuolemaa. Kokemus laittoi elämän ja kotipaikan uusiksi – ja teki Miiasta intohimoisen liikkujan.

Hirvittävä päänsärky jyskyttää toisella puolella päätä. Miia Taivalantti siirtelee hyllyjä luomukaupassaan Mikkelissä marraskuussa 2014 ja nappaa särkylääkettä. Kauppaa laajennetaan, eikä yrittäjällä ole aikaa loikoilla remontin keskellä.

Luomuruokaa ja lähiruokatuotteita myyvä puoti on Miian ylpeydenaihe. Hän on perustanut kaupan lähes tyhjästä ja saanut sen kukoistamaan reilussa vuodessa. Miia on pyörittänyt kauppaa kaksin yhtiökumppaninsa kanssa, joten päivät ovat venyneet pitkiksi. Toimitusjohtajana hän on hoitanut kaikkea mahdollista markkinoinnista lattioiden luuttuamiseen.

Kun hyllyt on siirretty, päänsärky jatkuu. Toinen silmäkin roikkuu alaspäin. Kova flunssa on kestänyt jo monta viikkoa, joten oireet johtuvat jälkitaudista, Miia päättelee. Lääkäri ei suostu määräämään lääkettä puhelimessa, joten hieman vastahakoisesti Miia lähtee terveyskeskukseen. Siellä lääkäri tutkii Miian silmät ja teettää neurologisia testejä: Meneekö sormi nenään? Pystytkö kävelemään viivaa pitkin?

– Vasta silloin aloin ajatella, että ehkä ei ollutkaan kyse vain flunssan jälkioireista. Läpäisin testit, mutta outo oire silmässä ihmetytti.

Lääkärin mukaan silmän toimintahäiriö on Hornerin oireyhtymä, jonka taustalla voi olla vakava sairaus. Jatkotutkimuksiin oli mentävä heti.

Vainaa tai vihannes

Magneettikuvissa näkyy, että Miian kaulavaltimon seinämä on revennyt lähellä aivoja. Repeämä johtaa verihyytymän syntyyn, joka aivoihin kulkeutuessaan olisi aiheuttanut aivoverenvuodon.

Seuraava vaihe olisi ollut vainaa tai vihannes.

Syy verisuonen repeämään on lääkäreiden mukaan pitkään jatkunut stressitila, flunssa ja kova yskä. Neurologisella osastolla lääkäri pamauttaa Miialle: "Populaation ei ollut tarkoitus vähentyä sinun kohdaltasi."

– Oli hyvä, että hän puhui suoraan. Silti menin jonkinlaiseen sokkitilaan enkä tajunnut tilanteen vakavuutta. Jos repeämää ei olisi havaittu ajoissa, seuraava vaihe olisi ollut vainaa tai vihannes.

Miia joutuu jäämään pariksi päiväksi sairaalahoitoon. Jo sairaalassa hän alkaa hoidella yrityksensä asioita. Muutto on hoidettava ja uudet avajaiset täytyy järjestää!

Muista, että jokainen puhelu voi olla viimeisesi, lääkäri varoittelee. Miia ei kuuntele.

– Ajattelin vain, että nyt kävi näin, tästä parannutaan ja jatketaan elämää.

Ajattelin: jes, minulla ei ole enää mitään vaivoja, se sairaus oli siinä.

Kun Miia lähetetään kotiin, hänellä on mukanaan resepti verenohennuslääkkeisiin ja määräys ottaa rauhallisesti. Kaikki liikunta, jossa voisi kaatua tai tehdä nopeita liikkeitä, on kielletty, ettei repeämä pahene ja verihyytymä lähde liikkeelle.

Miia malttaa olla sairauslomalla reilun kuukauden ja palaa sitten takaisin töihin. Pian työtahti on taas yhtä tiivis kuin ennen sairaalajaksoa. Usein myös Miian lapset viettävät iltapäiviä ja iltoja kaupalla, kun Miia tekee inventaariota tai hyllyttää tuotteita.

Puoli vuotta sairaalaan joutumisen jälkeen Miia kävelee sairaalaan kontrollikäynnille. Hän on varma toipumisestaan: lepäily on jäänyt vähiin, mutta työntekoon on riittänyt energiaa eikä outoja oireita ole enää kuulunut.

– Fiilis magneettikuviin mennessä oli tosi hyvä. Ajattelin: jes, minulla ei ole enää mitään vaivoja, se sairaus oli siinä.

Magneettikuvan löydökset ovat isku vasten kasvoja. Myös Miian nikamavaltimon seinämässä on repeämä.

– Se tarkoitti, että aivoinfarktin riski oli taas lähellä. Vasta silloin havahduin, että sairaus ei mene ohi itsestään. Minun pitäisi alkaa huolehtia itsestäni.

Lupsuvatko silmät?

Löytyisikö tie tervehtymiseen ruokavaliosta? Niin Miia ajattelee sairaalasta päästyään. Hän on suosinut luomuruokaa siitä asti kun tuli äidiksi, mutta työkiireissä syömisrytmi oli mennyt huonoksi. Kassalla ei ehtinyt pitää ruokataukoja, ja lounaan sijaan tuli napattua keksi tai karkkia.

Ravintovalmentaja laatii kasvispainotteisen ruokavalion, jota Miia alkaa noudattaa lääkehoidon rinnalla.

Paperilla Miia on terve, mutta olo on uupunut.

– Aloin myös käydä metsäkävelyillä, joista huomaisin saavani hyvää oloa. Kävelyihin ei kuitenkaan ollut juuri aikaa. Yrityksen pyörittäminen vaati edelleen hirveästi ponnistuksia.

Lokakuussa 2015 Miia saa lääkäriltä terveen paperit. Paperilla Miia on terve, mutta olo on uupunut.

– Olin henkisesti ja fyysisesti väsynyt, sillä en ollut ehtinyt pysähtyä kunnolla ja käsitellä vakavaa sairastumista.

Lähellä kuolemaa käyminen on tuonut mukanaan traumaperäisiä stressioireita. Miia kärsii rytmihäiriöistä ja paniikkihäiriöstä. Hän tarkkailee silmiään, lupsuvatko ne, ja tekee itselleen jatkuvasti neurologisia testejä havaitakseen aivoverenvuoron oireita.

Töissäkin tapahtuu muutoksia. Kauppa joutuu muuttamaan uusiin tiloihin. Se tietää taas ylimääräistä venymistä, pitkiä työpäiviä ja lisää vastuuta.

Pitäisikö muuttaa muualle?

Pian käy myös ilmi, että asiakkaat eivät löydä uusiin tiloihin. Puolisen vuotta yrityksen muuttamisen jälkeen Miia joutuu myöntämään: yritys ei kannata enää.

Eroon omaisuudesta

Pitäisikö muuttaa muualle? Sellaiseen paikkaan, jossa olisi enemmän vapaa-aikaa ja jossa voisit levätä ja hoitaa itseäsi? Ajatuksen lausuu ääneen ensin Miian mies.

– Kaupan sulkemisen jälkeen olin ihan tyhjän päällä. Sinnittelin pätkätöissä. Niskassa olivat helvetinmoiset velat, joiden maksamisen eteen piti tehdä hurjasti töitä, Miia muistelee.

Päätös muuttamisesta tuntuu isolta, sillä perheen koko elämä on Mikkelissä.

Pariskunta alkaa kuitenkin tehdä laskelmia: jos myisimme kaiken omaisuutemme pois, muutos olisi mahdollinen.

Kaipasin luontoon. En halunnut enää uhrata terveyttäni.

– Olimme käyneet aiemmin Pyhällä ja ihastuneet paikkaan. Haaveilimme usein, että voisimme jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Pian alkoi tuntua, että aika irtiotolle oli juuri oikea. Kaipasin luontoon. En halunnut enää uhrata terveyttäni.

Lopulta ratkaisu on helppo. Lappiin, vihdoinkin!

Parantavia vaikutuksia

Pari vuotta myöhemmin Miia, 43, katselee ulos ikkunastaan rivitalokodissaan Pelkosenniemellä, Pyhätunturin kupeessa. Ikkunasta näkyy metsämaisema. Talvella kodin eteisen täyttivät hiihto- ja laskettelumonot, kesällä ne vaihtuvat lenkkareihin, vaelluskenkiin ja -reppuihin. Ulkoseinään nojailevat maastopyörät.

Taivalanttien koti löytyy nyt Pelkosenniemeltä, Pyhätunturin kupeesta.
Taivalanttien koti löytyy nyt Pelkosenniemeltä, Pyhätunturin kupeesta.

Viimeisen vuoden sisällä on ehtinyt tapahtua paljon. Muuttopäätöksen jälkeen Miia ja hänen miehensä ovat myyneet lähes kaiken omaisuutensa: kesämökin, veneet ja suuren osan kalusteistaan. Omakotitalo on vaihtunut vuokra-asuntoon aivan Pyhä-Luoston kansallispuiston vieressä.

Oli pakko ottaa slow-mentaliteetti, sillä kunto oli tosi heikko.

Omalta kotiovelta lähtevät patikkareitit ja hiihtoladut, laskettelurinne on 300 metrin päässä.

– Asuinpaikka valittiin sen perusteella, että olemme ihan harrastusten ytimessä, eikä niihin tarvitse lähteä autolla. Ei ole tekosyitä jäädä sohvalle.

Kun perhe muutti syksyllä ja lapset menivät kouluun, Miialla ei ollut päivisin muuta tekemistä kuin lähteä metsäreiteille kävelemään.

– Tein monen tunnin lenkkejä aluksi tosi hitaasti. Oli pakko ottaa slow-mentaliteetti, sillä kunto oli tosi heikko. Kun kroppa alkoi tulla kuntoon, aloin vaivihkaa tehdä mäki- ja porrastreenejä: kävelin reippaammin tunturin päälle tai juoksin portaat ylös.

Luonnossa liikkuminen oli terapeuttista: stressioireet, paniikkihäiriö ja väsymys alkoivat helpottaa.

– Vaeltaessa ehdin huomata kauneutta luonnossa ja aloin havainnoida maailmaa eri tavoin kuin monen vuoteen. Tajusin, miten parantava vaikutus luontoliikunnalla on.

Puuskuttamatta huipulle

Miia ei olisi arvannut, että luontoliikunta veisi hänet mukanaan niin voimakkaasti. Syksyllä hän uskaltautui metsiin maastopyöräilemään ja pidemmille vaellusretkille. Viime talvena hän hurahti vapaalaskuun.

Kun pääsee puuskuttamatta tunturin huipulle, on voittanut itsensä.

– Vapaalaskusuksilla kiivetään tunturia ylös ja ylhäältä lasketaan alas koskemattomia rinteitä pitkin. Joillekin lajissa se juttu on puuterin laskeminen, itselle se on fyysinen tekeminen. Kun on lähtenyt ihan nollasta ja pääsee puuskuttamatta tunturin huipulle, on voittanut itsensä.

Lapissa Miia tekee satunnaisia viestinnän keikkatöitä. Kalenteri on tarkoitus pitää väljänä. Rakennusalalla työskentelevä mies tekee remonttikeikkaa ja työskentelee suksivuokraamossa. Perhe ei vielä tiedä, aikooko jäädä Lappiin lopullisesti: nyt eletään päivä kerrallaan ja nautitaan vapaa-ajasta.

Kuolemanpelkokin on hellittänyt. Muistutuksena vakavasta sairastumisesta Miian toinen silmä roikkuu hieman toista alempana. Lääkärit ovat sanoneet, että toisin kuin yleensä, hän on parantunut valtimorepeämästä täysin.

Vaikka sairastuminen oli raskasta, Miia ajattelee, että se oli tärkeä muistutus itselle.

– Terveydestä huolehtiminen on tärkeämpää kuin materian haaliminen. Elämässä pitää muistaa höllätä nyt eikä joskus myöhemmin.

 

Sport

Käsilläseisonta treenaa monipuolisesti koko kehoa. Kerromme 6 syytä, miksi kannattaa heittää tossut kohti taivasta.

1. Hiirikäsi paranee

Päätteen ääressä työskentelevä saattaa kärsiä hiirikädestä, tenniskyynärpäästä, rannekanavaoireyhtymästä tai jostakin tulehduksellisesta vaivasta.
Monet käsien vaivat helpottaisivat, jos käsivarsien aineenvaihdunta paranisi. Se paranee käsien lihaksia käyttämällä. Käsilläseisonnan valmistavat
harjoitteet ovat tehokasta käsijumppa. Jos kädessä ei ole akuuttia tulehdusta, puutumisen tai kivun tunne voi kadota muutamassa päivässä.

2. Näppivoimat kasvavat

Käsillä seisoessa joudut puristamaan sormia lattiaa vasten, mikä vahvistaa sormia ja kyynärvarsia. Arjessa tarvitsemme otevoimaa aina kun kannamme kauppakasseja tai nostamme raskaita esineitä.

3. Ryhti on uljaampi

Käsilläseisonta ei onnistu, ellei olkanivelen liikkuvuus ole kunnossa. Jos on ehtinyt istua muutaman vuoden huonossa ryhdissä tietokoneen ääressä,
olkanivelten liikkuvuus on todennäköisesti rajoittunut. Siksi käsilläseisontaan valmistaudutaan avaamalla kohmettuneita niveliä. Samalla harjoitteet
parantavat lapatukea ja vahvistavat koko hartiarengasta. Ne ovat myös hyvän ryhdin rakennuspalikoita.


4. Koko kroppa saa treenin 

Voisi kuvitella, että käsillään seisova tarvitsee lähinnä käsivoimia, mutta suoritus vaatii yllättävän kokonaisvaltaista ponnistusta. Kaikki lihakset sormista nilkkoihin kontrolloivat asentoa. Syvät selkärankaa tukevat lihakset, keskivartalon lihakset ja myös jalat tekevät töitä.

Ylösalainen asento sekoittaa asentoaistin. Käsilläseisonnassa oman kehon hahmottaminen on haastavaa. Harjoittelun alkuvaiheessa kannattaa varmistaa treenikaverilta, onko suoralta tuntuva asento oikeasti suora, tai tallentaa harjoituksensa videolle.

5. Notkoselkä korjaantuu

Käsilläseisonnassa ranka on mahdollisimman suora, eli alaselässä ei ole notkoa. Asento vaatii paitsi voimaa, myös tietoisuutta lantion ja alaselän asennosta. Kun alat kiinnittää huomiota alaselän asentoon myös arjessa, neutraali asento löytyy helpommin. Alaselän kaari ei saa olla liian notko eikä liian suora, vaan jotain siltä väliltä. Käsilläseisonnan harjoittelu on täsmähoitoa notkoselälle, sillä se vahvistaa alaselän lihaksia ja opettaa kontrolloimaan alaselän ja lantion asentoa.

6. Hymyilet enemmän 

Kun saat lopulta kammettua itsesi ryhdikkääseen ja hallittuun käsilläseisonta-asentoon, suupielet kääntyvät hymyyn. Tempun hallinta tuottaa
lapsenomaista onnistumisen iloa. Myös aikuiset nauttivat uusista taidoista, vaikka eivät sitä aina tiedostakaan!

Asiantuntijana CompactFit Movement Centerin päävalmentaja Jukka Rajala.

Lähde mukaan Sport-lehden käsilläseisontahaasteeseen! Seuraa meitä Instagramissa @sportlehti ja Facebookissa /sportlehti. Saat treenivinkkejä, joiden avulla opit käsilläseisonnan asteittain ja 4–6 viikon päästä uskallat heittää jalat kohti kattoa! 

Yökukkuminen, sarjasometus, tupakointi... jos tahdot päästä huonosta tavasta, toimi aivojen ehdoilla. Seitsemän kohdan treeniohjelmalla korvaat huonon tavan hyvällä pysyvästi. 

Miksi terveellistä ruokavaliota jaksaa pitää yllä vain pari päivää ja juoksuprojekti alkaa alusta joka maanantai?

Jos aivotutkijoita on uskominen, niin syynä on aivojen sitkeys. Aivot oppivat nopeasti uutta, mutta vastustavat hanakasti muutosta.

Rutiini naksauttaa aivot automaattivaihteelle. Jos on tottunut lohduttamaan itseään makealla, käsi todella tuntuu ajautuvan karkkipussille kuin itsestään. Toisaalta oppivaisuudessa on hyväkin puoli: mistä tahansa haitallisesta tavasta pääsee eroon, kun treenaa sinnikkäästi.

Avain on edetä vähän kerrallaan – mikromuutoksin. Eli esimerkiksi niin, että tekee joka päivä yhden punnerruksen tai lankaa yhden hammasvälin.

– Tapojen muuttaminen vie energiaa. Samaan aikaan pitää pyrkiä pois vanhasta ja opetella uutta. Jos päättää kerralla laittaa elämänsä järjestykseen, haukkaa liian ison palan. Muutos kannattaa aloittaa pienin askelin, aivotutkija Kiti Müller kannustaa.

Kiitollista tapojen tuunaamisessa on se, että sama resepti tepsii niin liikakiloihin, rahan tuhlaamiseen kuin maratonille treenaamiseenkin. Pienikin muutos voi sysätä hyvään kierteeseen, jopa järjestää hermoverkot uudelleen.

Muovautuva mieli

Pinttynyt tapa pyörittää ihmistä pitkin yhtä rataa. Ensin ärsyke, sitten opittu reaktio, lopussa palkinto. Tunnesyöjälle tyypillinen ärsyke on stressi tai väsymys, opittu reaktio ruoan ostaminen ja palkintona syömisen tuoma lohtu.

Erityisen sitkeässä ovat tavat, joihin liittyy tunne-elämyksiä: esimerkiksi suklaan syönti ja mielihyvä.

Rutiinit lymyilevät syvällä muistissa. Erityisen sitkeässä ovat sellaiset tavat, joihin liittyy tunne-elämyksiä – kuten vaikka suklaan syönnistä tuleva mielihyvä.

– Ketjun katkaiseminen vaatii ponnistelua. Tarvitaan päätös ryhtyä tietoisesti tekemään asioita uudella tavalla.

Onneksi aivot joustavat läpi elämän. Uusia hermoverkkoja voi tietoisesti aktivoida tekemällä jotain aivan uutta tai tutun asian uudella tavalla. Hermoyhteydet liikahtavat hiukan uuteen asentoon, kun tekee jotain totutusta poikkeavalla tavalla. Vähä vähältä

Uusia hermoverkkoja voi aktivoida tietoisesti.

Kun on kuvannettu koehenkilöiden aivoja ennen ja jälkeen täydellisen elämänmuutoksen, tulokset ovat toisinaan hämmästyttäneet tutkijoita. Parhaimmillaan muutos on rukannut hermoverkot kokonaan uuteen uskoon.


Pikapulahda epämukavuusalueella

Mukavuusalueella aivot lepäilevät, stressitilassa ylikuormittuvat. Tapojen muuttaminen käy helpoiten välimaastossa, jossa olo on kuin sopivan rankalla jumppatunnilla: hiukan epämukava muttei sietämätön.

Aivotreeniin pätee sama resepti kuin hauiksen kasvattamiseen. Tulosta tuovat säännöllinen harjoittelu, maltti ja riittävä lepo. Salireissukin päättyy huonosti, jos lastaa laitteeseen täyden painopakan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Müller neuvoo valitsemaan sopivan kokoisia haasteita.

"Voi aluksi kävellä pari bussipysäkinväliä. Se on jo hyvä tapa."

– Jos on vähän laiska liikkumaan, voi aluksi kävellä pari bussipysäkinväliä. Se on jo hyvä tapa.

Raskain on alun muutosvaihe. Silloin mieli haraa vastaan. Väsyttää, ei jaksa, olisi mukavaa jäädä tuttuun ja turvalliseen.

Eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin tekemään jotain totutusta poikkeavaa, kuten kuuntelemaan uutta radiokanavaa. Kanavaa vaihtaneet pudottivat painoa tehokkaammin kuin ne, jotka pysyivät vanhassa.

Tutkijat epäilevät syyksi sitä, että vieraalla maalla aivot joutuvat heräämään automaattiohjauksesta. Uuden opettelu on tehokasta mindfulness-treeniä. Läsnäoloharjoittelu taas tukee tutkitusti elämänhallintaa ja terveitä elintapoja.

Hiiteen vertailu!

Tehokkain keino motivoitua muutokseen on etsiä yksi itselle tärkeä, konkreettinen päämäärä, kuten vahvat lihakset tai tupakoinnin lopettaminen. Silloin muu hyvä seuraa perässä. Triathlonista haaveileva luopuu haitallisista elintavoistaan vaivattomammin kuin sellainen, jolla ei ole selkeää tavoitetta.

Etene vaihe kerrallaan, niin luot hyvän kierteen. Kun yökukkuja päättää mennä joka ilta varttia aikaisemmin nukkumaan, virkeämpänä jaksaa vahtia myös ruokavaliota ja rehkiä jumpassa.

Tärkeintä on, että pystyy olemaan itselleen joustavasti armollinen. Kiti Müller muistuttaa, että pienikin muutos on juhlinnan aihe.

Vaude, sain tänäänkin liikuttua edes tuon verran.

– Vertailusta syntyy helposti kielteistä itsepuhetta: taaskaan en liikkunut kuin kymmenen minuuttia. Miksei sen sijaan juhlisi sitä, että vaude, sain tänäänkin liikuttua edes tuon verran.

 

Treeniohjelma! Näin pääset eroon vanhasta tavasta

1. Tunnista tapa, josta tahtoisit päästä eroon. Listaa myös hyödyt, joita muutos toisi.

2. Tunnista ärsykkeet: millaisessa tilanteessa käyttäydyt ei-toivotulla tavalla? Liittyykö haitallinen rutiini työmatkaan tai ruokaostoksiin?

3. Huomioi palkinto, jota tavoittelet käytökselläsi. Himoitsetko sokeria väsymykseen? Pönkitätkö shoppailemalla itsetuntoa?

4. Etsi muutoksen tueksi laajempi tavoite. Entä mitkä hyvät tavat tukisivat päämäärän saavuttamista?

5. Aloita pienestä. Jos tahdot aloittaa liikunnan nollakunnosta, punnerra ensimmäisenä päivänä vaikkapa yksi kerta, seuraavana kaksi, ja niin edelleen.

6. Ota avuksi kalenteri. Merkitse ruksi aina kohdalle, kun olet treenannut uutta tapaa. Ripusta kalenteri näkyville. Kiusaus jatkaa kasvaa, kun näet ketjun pitenevän.

7. Ole kärsivällinen. Joidenkin tutkimusten mukaan uuden tavan oppiminen vie jopa muutaman kuukauden.

 

Aivot ylikierroksilla ja uni kateissa? Sport-lehden numerossa 9/18 kerromme, miten rauhoitat aivot ja palautat energian arkeen. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteessa digilehdet.fi.