Venyttelyt auttavat kroppaa vetristymään seuraavan päivän koitoksia varten.
Venyttelyt auttavat kroppaa vetristymään seuraavan päivän koitoksia varten.

Rakkaus vaeltamiseen on vienyt Frida Pelinin Grönlannista Huippuvuorille saakka. Harrastus on tehnyt elämästä seesteisempää. "Metsässä muistaa joka kerta, mikä on hyvä tapa elää."

Ahkio painoi enemmän kuin hiihtäjä, noin 78 kiloa. Viime kevään 29 päivän Grönlannin-hiihtovaellukselle Frida Pelin pakkasi mukaan kilon ruokaa per päivä: puuroa, kuivattua hirvenjauhelihaa ja miltei neljä kiloa voita.

Onneksi, sillä kuuden naisen seikkailu alkoi vierailulla poliisin luona, joka tarkasti muun muassa retkikuntalaisten passit, satelliittilaitteet sekä ruokien kalorit, joita piti maan sääntöjen mukaan olla vähintään 5000 kalorin päiväannokset.

Taivallettavana oli 570 kilometrin matka, ensimmäiset 300 kilometriä ylöspäin.

Arktinen ilmasto koetteli sisukastakin naista. Varsinkin, kun taivallettavana oli 570 kilometrin matka, ensimmäiset 300 kilometriä ylöspäin. Ahkerista renkaanvetotreeneistä huolimatta kroppa oli särystä turta ja teltan kylmyydessä vaivasi muutaman kerran koti-ikävä.

– Sisälläni kytevä hulluus ja rakkaus maisemiin auttoivat jaksamaan. Muutenhan käyttäisin lomani ja rahani löhölomaan Ibizalla, en moiseen rääkkiin, Frida nauraa huikeaa reissua muistellen.

Frida on kaikkiruokainen retkeilijä. Tunnelmaan pääsee vaikka telttailemalla lapsuudenkodin pihalla Kirkkonummella.
Frida on kaikkiruokainen retkeilijä. Tunnelmaan pääsee vaikka telttailemalla lapsuudenkodin pihalla Kirkkonummella.

Ensimmäisen pitkän vaelluksensa hän teki vuonna 2010 samassa liikuntaopistossa opiskelleen ystävänsä houkuttelemana. Reissu suuntautui Haltitunturille, mutta jo tuolloin oli pakko astua ulkomaille.

"Askel rajan yli Norjaan oli maaginen."

– Askel rajan yli Norjaan oli maaginen. Vaikka jo kotimaan maisemat olivat sykäyttäviä, Norjan puolella vuoret näyttivät vielä upeammilta, Frida sanoo.

Vaelluskaksikko tunsi toisensa hyvin ja uppoutui usein tunneiksi omiin ajatuksiinsa. Viimeisinä vaelluspäivinä Frida alkoi kuitenkin jatkuvasti haastaa, minne seuraava reissu suuntautuisi. Siitä on tullut tapa.

– Maisemat ruokkivat hurjiakin haaveita seuraavista kohteista. Reissun lähetessä loppuaan tulevan matkan fiilistely auttaa jaksamaan kiireistä arkea.

Frida on kaikkiruokainen retkeilijä. Hänet saattaa löytää lapsuudenkotinsa pihalta Kirkkonummelta telttailemasta, Nuuksion laavulta syömästä sushia tai Kolilta kirimässä vaaroja ylös alas 30 kilometrin päivävauhdilla.

Eniten sydän sykkii kuitenkin ulkomaille, sillä uusien maisemien valloittaminen koukuttaa.

Islannin Laugavegur-vaellus päättyy vaikuttavien vesiputousten äärelle.
Islannin Laugavegur-vaellus päättyy vaikuttavien vesiputousten äärelle.

"Yövahdissa oleminen muistutti, että tulevaa on turha murehtia."

Ulkomailla oppii itsestään. Vaikka riskikartoitus on aina tehtävä, elämää ei pidä liiaksi suunnitella. Muuten voi jäädä paitsi elämänmakuisista kokemuksista. Esimerkiksi Huippuvuorten vaelluksella leirin ympäri viritettiin aina vaijeri ja kukin retkikunnasta valvoi vuorotellen jääkarhuvahtina.

–Yövahdissa oleminen muistutti, että tulevaa on turha murehtia, on nähtävä hetkien kauneus.

Pari kertaa sykettä ovat nostattaneet tilanteet, joissa vaijeriin ladatut paukkupanokset ovat poksahtaneet. Kaikkien paitsi kahden asetta kantavan piti maata hiljaa makuupusseissaan. Jääkarhuja ei kuitenkaan näkynyt.

Jäätiköt ja värikkäät kalliot mykistävät Laugavegur-reitillä.
Jäätiköt ja värikkäät kalliot mykistävät Laugavegur-reitillä.

Harrastuksen alkuaikoina Frida saattoi raahata giniä ja tonicia rinkassaan juhlahetkiä varten. Ei enää, sillä luonnossa elää tunnelmista, mitään ylimääräistä ei fiilistelyyn tarvita.

"Rankan vaelluspäivän päätteeksi seisahduimme jäätikön reunalle, valtavalle vesiputoukselle vain olemaan hiljaa. Siinä hetkessä oli vain maisema, mutta samalla ihan kaikki."

– Esimerkiksi huikean Islannin-vaelluksemme aikana pari vuotta sitten meinasi tulla ihan elämysähky, kun taivalsimme peräjälkeen kuumilla lähteillä, vesiputouksilla, hiekassa ja metsässä. Viimeisen rankan vaelluspäivän päätteeksi seisahduimme jäätikön reunalle, valtavalle vesiputoukselle vain olemaan hiljaa. Siinä hetkessä oli vain maisema, mutta samalla ihan kaikki.

Vaellusharrastus on opettanut Fridan ottamaan iisimmin, niin työssään luokanopettajana kuin muuallakin arjessa. Reissuilla kiire unohtuu ja seesteinen mieli jää pitkäksi aikaa päälle.

– Metsässä muistaa aina, mikä on hyvä tapa elää.

Sport-lehden numerossa 9/18 Malla Murtomäki kertoo, miten hän uskaltautui irtisanoutumaan töistään, luopumaan kodistaan ja lähtemään vuodeksi maailmalle. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.