Sport
Kun Laura palasi takaisin pääkaupunkiseudulle jatkamaan opintoja, hän liittyi Helsinki Wolverines Ladies -joukkueeseen.
Kun Laura palasi takaisin pääkaupunkiseudulle jatkamaan opintoja, hän liittyi Helsinki Wolverines Ladies -joukkueeseen.

Lajissa viehätti rempseä, rohkea meno ja se, että kaikenlaiset naiset olivat tervetulleita.

Yksinäisyys saapui varkain. Pimeänä ja hiljaisena tammikuun iltana neljä vuotta sitten helsinkiläinen Laura Ainamo, 25, muutti Mikkeliin tekemään kauppatieteiden kanditutkintoa. Pienessä kaksiossa oli patja lattialla, pöytä ja radio. Silloin tunne iski vasten kasvoja.

– Olin yksin eikä minulla ollut mitään tekemistä. Tulin koulusta kotiin, tein läksyt, räpläsin kännykkää ja saatoin mennä jo kahdeksalta nukkumaan.

"Vapaa-ajan toiminta painottui juomiseen, joka ei ollut minun juttuni."

Elämässä oli paljon uutta: yliopisto-opinnot, muutto vieraalle paikkakunnalle, ensimmäinen oma asunto. Syksy oli kulunut vapaaehtoistyössä Afrikassa, ja Laura tuli Mikkeliin vasta tammikuussa. Muut olivat aloittaneet opinnot jo syksyllä ja löytäneet porukkansa. Opetusta oli vain kolme tuntia päivässä. Bilettäjille suunnatut klikit ja klubit eivät tuntuneet omilta.

– Vapaa-ajan toiminta painottui juomiseen, joka ei ollut minun juttuni.

Enemmän kuin harrastus

Keväällä Laura luki paikallislehdestä Mikkeli Bouncersista, naisten jenkkifutisjoukkueesta. Sähköposti valmentajalle lähti saman tien. Saako tulla kokeilemaan?

– Se oli jännittävää. Tapasin 30 ihmistä yhdellä kertaa. Kaikilla oli kypärät, joten kasvoja ja nimiä oli vaikea yhdistää. Mutta ihmiset olivat mukavia ja rempseitä.

Laura tykkäsi erityisesti siitä, että kaikenlaiset naiset olivat tervetulleita. Pelaajat olivat 16–41-vuotiaita, ja kaikilla oli erilaisia taitoja. Laitahyökkääjän pitää osata käsitellä palloa, ja entisenä koripalloilijana Laura sopi pelipaikalle hyvin.

"Löysin kavereita, joiden kanssa oli hauskaa ja aina puhuttavaa."

– Jefusta tuli nopeasti enemmän kuin harrastus. Löysin kavereita, joiden kanssa oli hauskaa ja aina puhuttavaa. Sain seuraa vapaalle, yhdestä myös kämppiksen.

Jenkkifutis on antanut Lauralle paljon itsetuntoa ja yhteisöllisyyttä. Joukkueessa kannustetaan antamaan hyvää palautetta pelitoverille.
Jenkkifutis on antanut Lauralle paljon itsetuntoa ja yhteisöllisyyttä. Joukkueessa kannustetaan antamaan hyvää palautetta pelitoverille.

Muista aina kehua

Amerikkalainen jalkapallo on tuonut Lauran elämään uutta itsetuntoa ja yhteisöllisyyttä.

– Joukkueissa kannustetaan antamaan hyvää palautetta. Mikkelissä saimme ennen treenejä lapun, johon oli kirjoitettu toisen pelaajan nimi ja tehtäväksi kehua häntä. Vähitellen kannustaminen jäi päälle.

Kun maisteriopinnot toivat Lauran takaisin pääkaupunkiin, uudeksi joukkueeksi löytyi Helsinki Wolverines Ladies. Myös siellä kehutaan aktiivisesti. Harjoitusten jälkeen Laura saattaa saada viestin: "Katsoin treenivideon ja taklasit upeasti!"

"Jefussa" joku on koko ajan iholla. Silloin on vaikea esittää olevansa jotain muuta kuin on.

"Pelissä ujous karisee nopeasti."

– Kun blokkaa vastustajaa rintaan, ottaa taklatessa käsillä takapuolesta kiinni ja puristaa korva toisen lantiossa kiinni, ei voi sievistellä. Ujous karisee nopeasti.

Hyvä joukkuehenki pysyy yllä, kun kaikki tuntevat tulevansa huomioiduksi.

– Aina kun meille tulee uusi tyttö, menen moikkaamaan ja olen kaverina.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

Vaativa työ ajoi Laura Peipon burn outiin 21-vuotiaana. Uupumus opetti, ettei ihminen ole robotti vaan hyvinvointi lähtee omista valinnoista.

Vilkaisu peiliin järkytti. Lapsenpyöreä naama oli vitivalkoinen, silmien ympärillä oli mustat rinkulat, hiuksissa juurikasvu leukaan asti.

Laura Peippo ei muistanut, milloin olisi viimeksi käynyt ruokaostoksilla, nähnyt isäänsä, jutellut kaverin kanssa puhelimessa tai ylipäänsä avannut puhelintaan.

Vain työllä oli väliä. Elettiin vuotta 2012, ja Laura oli vasta 21-vuotias. Hän työskenteli Levillä ravintolatoimen johtajana. Päivänsä hän aloitti siivoamalla monisatapaikkaisen ravintolan. Sieltä hän siirtyi keittiöhommiin, purki kuorman, hoiti laskutusta. Hän halusi firmalle parasta. Työpäivät olivat usein 14–16-tuntisia.

"Asuin hiihtokeskuksessa, mutta en ehtinyt koskaan rinteeseen."

– Rakastin lumilautailua ja asuin hiihtokeskuksessa, mutta en ehtinyt koskaan rinteeseen.

Liikuntaa ei työpiireissä harrastettu. Ainoa huilihetki oli tupakkatauko, ja töiden jälkeen mentiin kaljalle. Nauramaan Laura onnistui vain väkisin.

– Olin niin väsynyt, etten pystynyt avaamaan edes laskujani. Ei ollut mitään käsitystä, missä verkkopankkitunnukseni olivat. Siirsin kirjekuoret syrjään ja yritin selviytyä päivästä toiseen.

Loppuunpalaminen toi stopin, ja Laura irtisanoutui samana päivänä.

Kokemusten kerääjä

Romahduksen jälkeen Laura alkoi nukkua. Hän nukkui pari kuukautta, suurimman osan vuorokaudesta.

Väsymys oli myös henkistä. Laura oli aina elänyt rohkeasti, kahminut kokemuksia. Jo teini-iässä hän muutti äidin ja sisarusten luota isän luokse Ivaloon.

– Välit äitiini ovat aina olleet vaikeat. Olin rasavilli lapsi, eikä meillä ollut rajoja. Isän kanssa sain ensimmäistä kertaa kokea, että joku ohjasi minua johonkin suuntaan.

"Isän kanssa sain ensimmäistä kertaa kokea, että joku ohjasi minua johonkin suuntaan."

Vaikka muutto pohjoiseen teininä oli iso muutos, Laura huomasi viihtyvänsä. Hän aloitti ravintolakokin opinnot.

– Iskä sanoi, että aloitat jostain. Jokainen avattu ovi avaa toisen oven. Se on ollut hyvä periaate elämässä.

Seuraavina vuosina Laura opiskeli ja hakeutui aina uusiin töihin, Saariselälle ja Norjaan asti. 19-vuotiaana vastavalmistuneena tuntui, että pohjoisen piirit oli nähty ja oli aika uusille unelmille: seuraava pysäkki olisi Intiassa.

Hyökkäys pimeällä kadulla

Laura kiersi parin kuukauden ajan Intian rannikkoa reppu selässä. Välillä hän työskenteli ravintoloissa yösijaa vastaan. Oli pärjättävä, ja oli hienoa huomata, että myös pärjäsi.

Intiassa Laura näki netissä mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen: sveitsiläiseen ravintolaan haettiin kokkia. Miksi ei vaihtaisi taas maisemaa, hän mietti ja haki saman tien paikkaa. Laura tuli valituksi, ja muuttokuorma siirtyi Eurooppaan.

Eräänä iltana tapahtui jotain odottamatonta: tuntematon mies oli odottanut Lauraa pimeässä ja hyökkäsi kimppuun. Mies löi kasvoihin ja yritti kuristaa. Hän raahasi Lauraa katua pitkin, kunnes tämä pääsi rimpuilemaan irti.

– Olisin voinut todella kuolla. Säikähdin pahasti, mutta opin sen, ettei asioita pidä lykätä huomiseen tai ensi vuoteen, sillä mitä vain voi tapahtua.


Laura Intiassa vuonna 2011.

Puolen vuoden jälkeen Laura palasi Ivaloon isänsä luokse. Piti saada aikaa käydä asioita läpi ja hengittää. Rauha ja hiljaisuus tuntuivat hyviltä.

Kun ravintola Levillä haki keittiömestaria, Laura päätti jälleen hakea uutta paikkaa. Hän tuli valituksi, ja pian seurasi jo ylennys ravintolatoimen johtajaksi.

"Minulla oli kova tarve näyttää, että jaksan ja kestän mitä vain."

Kokemus oli rankka, mutta opettava.

– Lähes kaikki alaiseni olivat minua vanhempia. En aina osannut suhtautua heidän vaikeuksiinsa oikein, vaan olin aika kyyninen ja tunteeton. En sallinut epäonnistumisia.

– Minulla oli kova tarve näyttää, että jaksan ja kestän mitä vain.

Lopulta Laura eli kuin robotti, ei nähnyt, kuullut tai tuntenut mitään.

Takaisin jaloille

Irtisanoutumisen jälkeen Laura luki kasoittain kirjoja hyvinvoinnista, liikunnasta ja henkisestä hyvästä olosta. Tuntui vapaalta: vastuu ja työtaakka olivat poissa.

Laura alkoi taas harrastaa vanhaa suosikkilajiaan jalkapalloa ja käydä salilla. Liikunta- ja hyvinvointikeskus Levi Wellness Club oli juuri avattu. Laura tiesi, että halusi muuttaa elämänsä, muttei tiennyt miten.

Lopulta hän soitti Wellness Clubin johtajalle, että haluaisi alkaa vetää ryhmäliikuntatunteja. Alan kokemusta tai koulutusta hänellä ei ollut. Mutta rohkeutta oli.

"Sain jalan oven väliin, ja koko elämäni muuttui."

Hän sai luvan pitää kahvakuulatunnin, vaikka kokemusta kahvakuulailusta oli vain yhden tunnin verran. Mutta hän otti selvää ja harjoitteli. Kyllä kaikki menisi hyvin, olihan hän tottunut onnistumaan.

Näytetunti oli hapuilua alusta loppuun, mutta Laura sai kuitenkin luvan vetää tunteja silloin tällöin.

– Jotain hyvää he minussa näkivät. Olen loppuelämäni kiitollinen, että he palkkasivat minut. Sain jalan oven väliin, ja koko elämäni muuttui.

 


Laura valittiin tänä vuonna Suomen iloisimmaksi yrittäjäksi.

 

Ei työtä, vaan suuri nautinto

Laura alkoi suorittaa personal trainer -opintoja, NLP:tä, henkisen valmennuksen, ammattivalmennuksen ja psyykkisen valmennuksen opintoja. Oppimisen palo on suuri edelleen, mutta Laura haluaa myös opettaa ja motivoida muita elämänmuutokseen.

– Jos puhun isommalle ihmisjoukolle ja näen, että yksikin ihminen syttyy ajatuksilleni, se riittää minulle. Tunne on huikea, kun ihminen alkaa uskoa itseensä.

Se myös vahvistaa Lauran uskoa, että hän on oikealla tiellä. Enää hän ei edes ajattele olevansa töissä, sillä työ on nautinto.

Tähän pisteeseen Laura on kulkenut valtavan pitkän tien. Hän menetti luottotietonsa vuosina, jolloin laskut jäivät avaamatta. Vuosi sitten hän osti Levi Wellness Clubin, mikä ei ollut ihan yksinkertaista ilman luottotietoja.

– Mutta jos haluaa jotain tarpeeksi, kaikki on mahdollista. Sain lainan yksityiseltä henkilöltä.

Aiemmin tappiota tehnyt yritys on laajentunut vuoden aikana yhdestä neljään toimipisteeseen.

– Minua pidetään usein tytönheitukkana, koska olen näin nuori. Mutta minua se vain huvittaa.

Pöllijuoksua tunturissa

Laura on kehittänyt Leville Arctic Bootcamp -leirit, joissa rämmitään suossa ja juostaan tuntureiden huipuille.

Sittemmin leireistä jalostui Arctic Challenge, maailman pohjoisin estejuoksukisa. Viime kesänä siihen osallistui 750 innokasta, jotka halusivat juosta pölli olalla tunturissa.

Välillä Laura pakkaa Peetun rinkkaan ja vaeltaa autiotuvalle yöksi. Siellä hän voi tuijotella tulta tuntikausia.

Yrityksensä rinnalla Lauralla on toinenkin ihana vastuu: kaksivuotias Peetu-poika. Aamupäivät he viettävät yhdessä, ja Laura menee töihin vasta puolilta päivin.

– Yksin lapsesta huolehtiminen ei ole vaikeaa, mutta ei helppoakaan. Onneksi minulla on hyvät apujoukot.

Lapsen kanssa on pakko olla läsnä, mikä on terapeuttista. Vaikka töissä tekisi suuria taloudellisia päätöksiä, hetken päästä tärkein juttu on se, että maito kaatui pöydälle. Halutessaan irtioton Laura pakkaa Peetun rinkkaan ja vaeltaa autiotuvalle yöksi. Siellä hän voi tuijotella tulta tuntikausia.

Ensin minä, sitten kaikki muu

 


 

Irtisanoutumisesta on viisi vuotta. Omasta hyvinvoinnistaan Laura ei aio enää koskaan tinkiä.

– Elämä on paljon siistimpää, kun voi hyvin. Hyvinvointi on mielettömän kokonaisvaltaista, fyysinen ja henkinen puoli ovat yhtä. Jos on huonossa kunnossa, voiko edes olla onnellinen? Laura miettii.

Nykyisin hän arvostaa yli kaiken riittävää unta, terveellistä ravintoa ja monipuolista liikkumista omaa kehoa kuunnellen. Vasta sitten tulee työ ja kaikki muu.

– Mutta ihminen on mielettömän sopeutuvainen, ja myös huonoon oloon tottuu. Jos ei tiedä, miltä tuntuu voida hyvin, ei sitä osaa kaivata. 

Sport-lehden numerossa 2/2018 haastattelussa ultrajuoksija Emilia Lahti, joka pääsi irti väkivaltaisesta suhteesta ja juoksee Uuden-Seelannin läpi väkivallan uhrien vuoksi. Tilaajana voit lukea jutun osoitteessa digilehdet.fi.

Elämäni oivallukset Näistä en luovu

 

Löydä intohimosi

Mitään ei ole pakko tehdä, vaan kaikki riippuu siitä, mikä on itselle tärkeää.

 

Pidä huolta itsestäsi

Hyvinvointi on häkellyttävän kokonaisvaltaista, kaikki vaikuttaa kaikkeen. En enää koskaan unohda pitää

itsestäni huolta.

 

Usko itseesi

Joskus kannattaa koetella rajojaan. Kun ylittää kerran itsensä, se voi olla ponnahduslauta johonkin muuhun. Jos uskoo siihen, mitä tekee, kaikki on mahdollista.

Sport
Tartu reippaasti vapaisiin painoihin! Se on tehokkaimpia ja nopeimpia keinoja hankkia näkyvää lihasta ja tervettä voimaa.
Tartu reippaasti vapaisiin painoihin! Se on tehokkaimpia ja nopeimpia keinoja hankkia näkyvää lihasta ja tervettä voimaa.

Jos teet tänä vuonna yhden liikuntalupauksen, hanki lisää voimaa. Kroppa ja aivot kiittävät.

Tämän hetken liikuntatrendeistä yksi on ylitse muiden: voima. Sen verran vakuuttavia vaikutuksia lihasten hankkimisella on. Tyyli on vapaa. Liity lähisalille tai crossfit-kurssille. Kotona omalla kehonpainollakin pääsee pitkälle. Pari kolme kertaa viikossa kohtalaista treeniä noin tunnin verran kerrallaan on jo riittävästi.

Poimimme neljä syytä, joiden takia kannattaa ottaa puntit käteen:

1. Selätät tulehduksen

Voimatreeni auttaa, jos huonot elintavat ovat saaneet tulehdusarvot pilviin, kertoo tuore väitöstutkimus Jyväskylän yliopistosta.

2. Poltat rasvaa

Samainen väitöstutkimus paljastaa, että voimailu polttaa rasvaa ihon alta ja sisäelimien ympäriltä jo muutamissa viikoissa.

3. Aivot kiittävät

Voimatreeni piristää ja saattaa toimia kuin luonnon oma masennuslääke. Unikin paranee.

4. Näytät hyvältä!

Kroppa jäntevöityy. Uljaus siirtyy arkeen: pystyt ja jaksat paremmin.

Rakenna oma voimaa lisäävä 10 minuutin pikatreeni! Sport-lehden numerossa 2/2018 treenipalapeli ja 15 parasta liikettä jaloille, käsille ja corelle. Kerromme myös, miten pääset alkuun crossfitissä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteessa digilehdet.fi.

Kysely

Kumpaa sinä haluat salilta enemmän?