Sport
"Myös naiset piikittelevät toisia naisia julmasti, enkä voi käsittää sitä."
"Myös naiset piikittelevät toisia naisia julmasti, enkä voi käsittää sitä."

Viime vuosi on ollut fitnessmalli Janni Hussille itsenäisyyden opettelua. Enää hän ei anna muiden määräillä, mihin muottiin hänen pitäisi mahtua. 

”Olin vasta 12, ihan lapsi, kun aloin kytätä syömisiäni. Teininä aloin pitää itseäni lihavana. Katselin telkkarista showpainia ja ihailin Smackdownin timmejä, muodokkaita naisia. Miksi minä en näytä tuolta?

Ainoa painonpudotuskeino, jonka silloin tiesin, oli lopettaa syöminen tai syödä mahdollisimman vähän. Vahtasin jokaista palaa ja tein järjettömiä rajoituksia: esimerkiksi niin, että saan syödä viikossa vain yhden suklaapatukan.

"Varmasti fitness veti minua puoleensa senkin takia, että olen niin suorituskeskeinen."

Oireet kärjistyivät uudestaan, kun menin fitness-kisoihin vuonna 2010. Tulin ihan sokeaksi. Kisapäivänä olin niin pienissä rasvoissa, että jokainen lihas ja lihassäie erottui. Silti ruoskin itseäni: olisin voinut olla vielä paljon kireämpi! Nyt kun jälkikäteen katson noita kuvia, ajattelen, että herran jumala, eihän tuosta tytöstä ole mitään jäljellä.

Varmasti fitness veti minua puoleensa senkin takia, että olen niin suorituskeskeinen. Kaiken pitäisi aina olla tarkassa järjestyksessä ja omat menot selvillä mielellään kahden kuukauden päähän. Fitnessissä kroppaa sai luvan kanssa kontrolloida.

En ollut kuitenkaan ikinä täysin tyytyväinen kroppaani. Se oli minun työmaani, jota piti jatkuvasti kehittää. Jotkut sanovat, että tuomarit arvostelevat fitnesskuntoa eikä se liity millään tapaa siihen, kuka olen. Minä en mitenkään pystynyt erottamaan mitenkään noita kahta: kroppani versus se, kuka minä olen.”

Ei pakkoja

”Heräsin uupumukseen vasta, kun energiaa ei riittänyt enää mihinkään. Jaksoin juuri ja juuri tehdä treenit ja sen jälkeen olin ihan zombie. Tenniskentällä en esimerkiksi pystynyt enää nostamaan mailaa. Elämä pyöri ruoan ja salin ympärillä. Silloin aloin ensimmäistä kertaa miettiä. Onko fitness kaiken tämän rajoittamisen arvoista?

Siitä lähti hidas paraneminen, vuosien prosessi. Aluksi oli haastavaa, kun olin tottunut näkemään itseni fitness-kireänä. Yhtäkkiä aloinkin näyttää ihan tavalliselta. Meni vuosia, että silmä ehti mukaan ja mieli alkoi tottua. Se vaati hirvittävän määrän ajatustyötä. Nyt olen jo oikeasti onnellinen kehossani.

"Nyt olen jo oikeasti onnellinen kehossani."

Vieläkin huomaan, että otan pikku askeleita eteenpäin. Enää ei tule jäätävää morkkista, vaikka joskus joudun pitämään töiden takia viikon tauon treeneistä. Vielä vähän aikaa sitten olisin ruoskinut itseäni: ihan sama, vaikka olisi 15 tunnin työpäivä alla, salille on mentävä.

Naiskeho muuttuu niin paljon jo kuukauden eri aikoinakin, etten enää pysty ottamaan stressiä. Alkaen siitä, että minulla on viikon ajan niin kovat PMS-oireet, turvotusta ja pöhöä, ettei kroppa edes tunnu omalta. Tällaisia me naiset olemme! Ainoastaan siihen voi vaikuttaa, miten syö ja liikkuu. Valehtelisin jos väittäisin, jos en koskaan liiku ulkonäön takia, mutta tärkein pointti on nykyään hyvä olo."

Rakasta ruokaa

”Täydellinen päivä alkaa aamutreenillä. Lempparini on täpäkkä puolen tunnin pyrähdys, kuten porrastreeni tai sprinttejä. Sitten on vuorossa täydellinen aamupuuro. Minun versiooni tulee viittä eri siementä, maapähkinävoita, isän ja muorin keräämiä marjoja, vähän raejuustoa ja kookosöljyä. Siitä pyörälenkille Harri-koira etukorissa, ehkä jäätelölle kavereiden kanssa. Huomaan, että syöminen liittyy kaikkeen aika tiiviisti!

Olen pyristellyt pois sanasta pakko. Ei ole enää pakko syödä aamulla 35 grammaa kaurahiutaleita, treenata kolmesti päivässä, hinkuttaa salilla etuolkapäitä. Jos mummolassa on pullaa, niin todellakin otan.

Nykyään saatan herkutella neljä päivää putkeen hyvällä omallatunnolla ja putki katkeaa luonnostaan: hyi mikä olo, nyt karkkipussi kiinni! Parasta arkea on sellainen, että valtaosa päivästä on laadukasta, täysipainoista ruokaa, mutta väliin mahtuu herkkuja.”

Ei enää hetkauta

Kasvoista olet ihan nätti, mutta sinulla on miehen vartalo. Kun lisäsin hiljattain someen bikinikuvia Maltan-reissulta, sain heti vakikommentit. Tuo sama arvostelukela on pyörinyt vuosikaudet.

"Sama arvostelukela on pyörinyt vuosikaudet."

Jos kritiikki osuu kipupisteeseen, se saattaa vieläkin kirpaista hetken. Minulla on ollut aina syndrooma reisistäni. Futisaikoina sain kommenttia, että ne ovat aika isot. Jos joku kommentoi niitä, saatan yhä alkaa kyseenalaistaa ajatteluani: damn, onko oikeasti näin?

En edes voi kuvitella, miltä tuntuisi, jos 18-vuotias Janni laitettaisiin saman arvostelun eteen. Edelleenkään en nauti, kun saan lokaa niskaan, mutta nykyään olen onneksi niin vahva, ettei enää hetkauta. Se on vaatinut sitä, että olen tullut sinuiksi itseni kanssa. Niin kauan kuin ei itse tiedä, missä seisoo, arvostelukin tuntuu pahalta. Nykyään ymmärrän, että ihmiset purkavat haukkumalla lähinnä omaa pahaa oloaan.”

Naisten puolella

”Katson ehkä maailmaa feminististen lasien läpi, mutta kiehuttaa ajatellakin, miten herkästi juuri naiset joutuvat arvostelun kohteeksi. Otetaan vaikka Serena Williams, joka voitti hiljattain ison turnauksen ja otsikoissa puitiin sitä, että hän ei ollut nyppinyt kulmakarvojaan. Olisiko Roger Federeristä ikinä kirjoitettu noin? Mimmi on pistänyt parikymmentätuhatta tuntia treenaamiseen, ja ulkonäkö on ainoa asia, mihin kiinnitetään huomiota!

Myös naiset piikittelevät toisia naisia julmasti, enkä voi käsittää sitä. En missään nimessä osallistu siihen itse. Oma kaveripiirini on rajautunut niin pieneen, että lähelläni on vain todelliset sydänystävät. Meillä on paljon tärkeämpääkin keskusteltavaa kuin arvostella toisten vaatteita.”

Ihan vain Janni

”Määrätietoinen, kiltti, vähän sinisilmäinen – niin läheiseni luonnehtivat minua. Yhden asian opin syksyn kriisistä: en anna kenenkään kävellä ylitseni miten sattuu. Olen oppinut ymmärtämään oman arvoni ja sen, mitä ansaitsen. Ennen olin ihan liian kiltti, nyt osaan jo vähän vaatia itsellenikin.

En kaipaa juuri nyt parisuhdetta. Olen tajunnut, ettei elämää voi yhtään suunnitella etukäteen. Minulla ei ole mitään hajua siitä, missä olen viiden vuoden päästä. Joka hetki sitä aina kuvittelee olevansa kypsä, ja kun katsoo pari vuotta taaksepäin, ihmettelee, että olisinpa tajunnut silloin!

"Olen oppinut ymmärtämään oman arvoni."

Nyt kun olen ensimmäistä kertaa aikuisiälläni sinkkuna, haluan vai nauttia. Totta kai haluan, että minulla on jossain vaiheessa toimiva parisuhde. Juuri nyt olen löytänyt niin hyvän rytmin, että en edes tiedä, missä välissä tässä ehtisin tutustua keneenkään tositarkoituksella. On ihanaa, kun ei tarvitse selitellä kenellekään vaikka myöhään venyviä työpäiviä. Luotan siihen, että kun on ahkera ja tunnollinen ja pitää silmät auki, hyvät asiat tapahtuvat.”

Sitkun-nytkun

”Aiemmin täytin kalenteriani jatkuvasti ohjelmalla, varsinkin kriiseissä. Piti näyttää, että minähän pärjään ja töitä kyllä riittää. Se on selviytymiskeino: helpointa on työntää paha olo taka-alalle.

Juuri nyt voin rehellisesti sanoa, että voin todella hyvin. Olen superinnoissani, kun edes ajattelen kaikkia tuloillaan olevia juttuja. Samalla olen kuitenkin opetellut pois sitkun-elämästä. Ettei elämä tapahtuisi vasta sitten, kun on saavuttanut tämän ja tuon… Minulla ei ole enää tarvetta todistella kenellekään mitään, ja se on ihanaa.”

Lue Sport-lehden numerosta 8/2017, mitä uupumus opetti laulaja-lauluntekijä Anna Puulle. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Uutta uraa joogan parissa ei ole tarvinnut katua.
Uutta uraa joogan parissa ei ole tarvinnut katua.

Saisiko hyvinvointialalta itselleen ammatin? Johanna Pawli irtisanoutui työstään ja aloitti uuden uran joogayrittäjänä.

 

Moni haaveilee uudesta urasta hyvinvointibisneksessä, sillä hyvä olo kiinnostaa ja palvelut myös myyvät. Ensin tulivat life coachit eli elämäntaidon valmentajat, jotka auttavat ihmisiä hallitsemaan arkeaan ja saavuttamaan unelmiaan. Nyt parempaa oloa voi tavoitella joogaretriitin, energiahoitojen tai hengitysvalmentajan avulla. 

– Hyvinvointipalveluiden käyttö on arkipäiväistynyt viimeisen viiden vuoden aikana, toteaa Jarno Lemmelä TrainerLabista.

– Terveystuloksia halutaan nopeasti, jotta jää enemmän aikaa perheelle ja kulttuuriharrastuksille.

"Terveystuloksia halutaan nopeasti."

Ei ihme, että alan tekijäpuolelle on tunkua. Joku puutuu leipäduuniinsa ja etsii vaihtelua muovaamalla harrastuksesta työn, toinen on kokenut huikean elämäntapamuutoksen ja tahtoo kannustaa muita samaan.

– Omakohtainen innostus yhdistää kaikkia alan tekijöitä. Sitkeys, tarmokkuus, rohkeus ja mutkattomuus, Lemmelä listaa.

Hyvinvointiyrittäjä tuottaa lähes aina aineetonta palvelua kohdaten asiakkaan intiimisti. Hän myy mielikuvan maaliin pääsystä ja tekemisen riemusta.

– Henkilökemioiden on toimittava, sillä ilman sosiaalisia taitoja ei pärjää.

Kuka on asiantuntija?

Luulot pois heti alkuun: hyvinvointialalle on helppo tulla, mutta toinen tarina on se, kuinka alalla pärjää.

Siinä missä yritysmaailmassa syynätään tutkintoja, hyvinvointimaailmassa pelataan mielikuvilla. Siksi personal trainerin sporttinen olemus on paras käyntikortti. Antti Kasanen Valmennuskeskus Publicista sanoo suoraan, että viime vuosina yrittäjien näkyvyys on ajanut koulutuksen ohi.

– On kinkkistä, että ennen asiantuntijatitteli ansaittiin käymällä koulut, tekemällä kymmenen vuotta hommia ja kirjoittamalla kirja. Nyt kuka tahansa voi lyhyen kurssin päätteeksi nimittää itseään "asiantuntijaksi". Hyvä blogi yhdistettynä mututuntumaan voi olla yrittäjän cv. Se tekee palveluiden vertailun hankalaksi.

Hyvinvointialalle on helppo tulla, mutta toinen tarina on se, kuinka alalla pärjää.

Valmennuskeskus Public ei ota kantaa aloittelevan yrittäjän liikeideaan ja osaamiseen vaan auttaa häntä menestymään: tekemään liiketoimintasuunnitelmaa, rajaamaan järkevän asiakasryhmän ja kartoittamaan kilpailijat. Hyvinvointialalle tähtäävien valmennukset ovat olleet niin suosittuja, että heille on järjestetty ihan omia ryhmiä.

Helppouden harha

Aloitteleva yrittäjä saattaa kärsiä kavereiden luomasta helppouden harhasta: koska he ovat joviaalisti täpinöissään liikeideasta, koko maailma on. Kasanen pudottaa pilvilinnoista:

– Aluksi on hankala löytää asiakkaita, jotka maksavat palvelusta 50–100 euroa tunti plus alvin. Sen halvemmalla ei kuitenkaan voi osaamistaan myydä, jos meinaa elää kitkuttelematta.

Aloitteleva yrittäjä ei laske työtuntejaan.

Aloitteleva yrittäjä ei laske työtuntejaan. Kun puhelin soi, siihen pitää vastata. Itsensä voi vetää nopeasti piippuun, jos ei merkitse kalenteriin aikaa itselle.

– Vapaapäivät ovat lepoa, eivät kirjanpitotuskailua varten, Kasanen sanoo tiukasti. Jotta voi keskittyä asiantuntijuuteensa, paperitöiden ja markkinointihommien vastuuta on jaettava.

Joogasta uusi ura

Johanna Pawli, 44, on esimerkki rohkeasta hypystä uuteen. Hän työskenteli ekonomina, kunnes kroppa alkoi reagoida työmäärään. 

– Suorituskeskeisyys hallitsi töitäni ekonomina. Ajoin kehoani jumiin ja kärsin uupumuksesta. Joogan avulla sain hetkeksi laskettua kierroksia alas ja hengitin kevyemmin.

Johanna oli aina harrastanut joogaa ja hakenut koulutusta ulkomailta saakka.

"Muut opiskelivat ekonomin täydennysopintoja, minä opiskelin aina joogaa."

– Muut opiskelivat ekonomin täydennysopintoja, minä opiskelin aina joogaa. Sitten huomasin, että kakkoskotikaupungissani Hangossa ei ollut yhtään joogakoulua. Löysin vanhan saunatilan ja ryhdyin pitämään siellä viikonloppuisin tunteja, joita kutsuin joogan laboratoriokokeiksi. Porukka löysi paikalle kauppoihin jakamieni ilmoitusten ja Facebook-myllytyksen turvin.

Viisi vuotta sitten Johanna löysi Hangosta joogaretriitteihin sopivan tilan. Hän päätti kokeilla siipiään. 

– Irtisanouduin työstäni ja perustin Merijoogan. Nimi tupsahti mieleeni kävellessäni merenrannassa, joka on minulle rakas paikka. Nyt saleillamme Hangossa, Helsingissä ja Espoossa on tunteja yinjoogasta ilmajoogaan. On vapauttavaa lähteä töihin joogapöksyissä kauluspaidan sijaan. Alun 24/7-aherruksen jälkeen olen oppinut delegoimaan töitä ja ottamaan omia lomia. Keskityn itse kursseihin, joissa pääsen parhaiten lähelle asiakkaita.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

 

Sport

Kaipaatko ryhmän buustia juoksuharrastukseen? Valitse sopiva treeniohjelma kolmesta vaihtoehdosta ja lähde juoksemaan kymppi Sport-lehden kanssa!

Kuvittele, että kuuden viikon kuluttua tästä hetkestä ylität maaliviivan kymmenen kilometrin kohdalla. Kuulostaako kaukaiselta?

Kymppi on juoksumatka, joka sopii yllättävän monelle. Vaikka et olisi koskaan hölkännyt metriäkään, tavoitteen voi saavuttaa jo kuukauden, parin treenillä. 

Jos haaveenasi on juosta tänä kesänä kymppi ja kaipaat tsemppiä porukasta, osallistu Sport-lehden kuuden viikon juoksuhaasteeseen.

Näin se onnistuu!

1. Valitse itsellesi sopivin ohjelma kolmesta vaihtoehdosta:

Vasta-alkaja (aloitat juoksuharrastuksen nollasta tai pitkän tauon jälkeen): aloita tästä 2 viikon starttijaksosta.

Keskitaso (jaksat juosta nyt jo noin 15 min putkeen ja tavoitteenasi on juosta kymppi läpi): aloita tästä aloittelijan 6 viikon ohjelmasta.

Edistynyt (juokset nyt jo 10 km noin 60 minuuttiin ja haluat lisää vauhtia): aloita tästä edistyneemmästä 6 viikon ohjelmasta 

2. Seuraa meitä Facebookissa ja Instagramissa

3. Ota kuva juoksutreeneistäsi ja tägää se #sportkymppi. Osallistut tällöin Sportin irtonumeroiden (5 kpl) sekä Tarja Virolaisen Juoksijan sielu -teoksen arvontaan. 

4. Tossut jalkaan ja menoksi!