Sport
Skinit vai zerot? Lämpötilalla on väliä. Kuva: MvPhotos.
Skinit vai zerot? Lämpötilalla on väliä. Kuva: MvPhotos.

Jotta ladulla oli mukavaa, alle kannattaa valita juuri oikean kelin sukset. Ota suksiopas haltuun!

Nanogripit, skinit, zerot... siis mitkä? Perinteisen sukset kehittyvät joka vuosi, ja satunnainen hiihtäjä on helposti ulalla: miten löytää sukset juuri omaan tarpeeseen? 

Ensiksi se tärkein kysymys: rakastatko lykkiä perinteistä vai hurmaako luisteluhiihdon vauhti? Koska kunnon välineillä hiihtää helposti vuosia, suksiostoksilla ei kannata pihtailla. Suksien pitää sopia itselle kuin nakutetut, siksi urheiluliikkeessä udellaan paino, jotta suksessa on juuri oikea jäykkyys ja voideltava pitoalue.

Täyskomposiittirakenteisen suksen runkorakenne ei kulu, vaikka kuluttaisi latuverkostoja tiuhaankin. Puurakenteisen suksen sisus voi elää ja löystyä ajan saatossa herkemmin.

Aikoinaan kovassa huudossa olevia combisuksia ei enää kaupoissa näy, sillä ne eivät toimineet hyvin oikeastaan kummassakaan hiihtotyylissä.

Pakkaskeliin vai keväthangille?

Harva enää voitelee suksiaan alusta asti itse, sillä kaupat ovat jo pitkään myyneet helppohoitoisia pitopohjasuksia. Grip-pohjaisissa pitopohjasuksissa on valmiiksi kestävä voidevariaatiomiksi, jolloin suksi pitää ja luistaa. Tällä hetkellä suosituissa skin-suksissa pitoalueella on puolestaan karvaa ja zero-suksissa oma erikoismateriaalinsa. Hyvän perinteisen hiihtotyylin paketin saa noin 350 eurolla.

  1. Skin-suksi Skinit ovat varma valinta kuntohiihtäjälle, ja ne toimivat lähes kelissä kuin kelissä. Skinien pitoalue on käsitelty pitäväksi ja tarvitsee vain satunnaista siistimistä nestemäisellä puhdistusaineella. Pitoalueelta voi löytyä esimerkiksi lampaan mohairvillaa, joka luistaa myötäkarvaan ja pitää vastakarvaan eli ylämäessä. Karva on hyvä vaihtaa noin 1 000 kilometrin jälkeen.Skinien päihin kannattaa sipaista luistovoidetta, joka lisää luistoa ja suojaa suksen pohjaa.
  2. Zero-suksi Plussakelin hiihtäjälle zero on varma valinta. Luisto on hyvä, kun taas pakkaslukemilla sukset herkästi lipsuvat. Pitopohjaa voi toki karhentaa ja lisätä siihen voidetta kovalla pakkasella, jolloin suksi toimii paremmin. Zeroa ei silti kannata valita ainoaksi sukseksi, jos mielii hiihtää monilla säillä.
  3. Voideltava suksi Jos on hyvin tuulettuvat tilat, voideltava suksi voi olla hyvä valinta. Voiteilla luiston ja pidon saa sujumaan joka kelissä. Voideltavaan sukseen merkitään pitoalue, joka painuu hiihtäessä kiinni latuun.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

Sport
Alina Tomnikovin parhaita nukahtamiskikkoja: lopeta yrittäminen.
Alina Tomnikovin parhaita nukahtamiskikkoja: lopeta yrittäminen.

Alina Tomnikov on jännittäjä, jonka on vaikea päästää murheista irti edes nukkumaan mennessä. Sinnikäs harjoittelu on tehnyt hänestä taitavan nukahtajan. Se on vaatinut aivan uudenlaista asennetta uneen.

1. Harhauta mieltä

"Minulla on ollut koko elämäni nukahtamisvaikeuksia. Mitä aikaisempi aamu, sitä enemmän joudun illalla käyttämään keinoja siihen, etten stressaa.

Nykyään olen jo taitava nukahtaja. Käytän paljon mantroja: ’Kaikki on hyvin, ei mitään hätää.’ Tai: ’Vaikken nukkuisi sekuntiakaan, jaksan huomenna silti.’ Yritän harhauttaa mieltäni, joka väittää, että en saa unta. Joskus esimerkiksi pureskelen purkkaa."

2. Hae turvaa rutiineista

”Luen aina ennen nukkumaanmenoa. Talvella kuvasin Lapissa Ivalo-sarjaa, ja kun tulin hotellihuoneeseen kolmelta yöllä, tein iltapalan ja aloin lukea.

Rutiinit tuovat minulle rauhaa. Mitä enemmän töitä, sitä enemmän kaipaan pienessä arjessani turvaa. Käytän esimerkiksi yhtä ihonhoitosarjaa ja laitan päivittäin viisi tuotetta iholleni samassa järjestyksessä. Kun teimme Putousta, saatoin syödä viisi päivää putkeen tasan saman iltapalan.

Minulle on myös tosi tärkeää käydä kerran parissa viikossa Keravalla joko isän tai äidin luona. Rauhoitun jo junamatkalla. Merkitsen käynnit etukäteen kalenteriin, ja se tuottaa minulle suurta iloa.”

3. Kohtaa ja käsittele tunteet

"Äiti sanoi minulle aina, että se, mitä tunnet, on oikein. Jos stressaa, en kiellä sitä. Otan tunteen eteeni ja kysyn, mitä se yrittää kertoa. Ahaa, vapaailta olisi hyvä juttu. Ahaa, en ole saanut palautettua kirjoja kirjastoon. Sitten tunne menee ohi ja tulee seuraava.

Tunteeni kulkevat käsi kädessä kehoni kanssa. Olen tottunut siihen, että vatsani oireilee jatkuvasti, koska se reagoi heti tunteisiin. Koska tunteet valtaavat kehoni niin vahvasti, minulla täytyy olla työkaluja ymmärtää itseäni. Muuten en voi hyvin. Reflektointi on tärkeää, ja huonoon päivään auttaa puhuminen.”


4. Lakkaa yrittämästä

"Hiljattain olen oppinut, että jos uni ei tule, kannattaa lopettaa yrittäminen. Aluksi oli henkisesti vaikeaa luovuttaa ja ottaa kirja käteen uudestaan. Kun olen rohkeasti kokeillut, olen huomannut, että se toimii."

5. Murehdi vasta huomenna

"Nukahtamisen hetki on ihana. Se on ihmisen paljain ja haurain hetki; siinä on niin yksin. Toisaalta se voi olla myös pelottavaa. Murehdin usein sängyssä kaikkia maailman ajatuksia. Joskus kirjoitan huolet puhelimen muistiinpanoihin ja päätän, että paneudun niihin vasta huomenna.”

Sport-lehden numerossa 6/18 Lotta Näkyvä kertoo, mitä paniikkihäiriö on opettanut hänelle levosta ja hyvinvoinnista. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Haluatko liikunnasta pysyvän osan arkea? Se ei välttämättä vaadi lajin vaihtamista.
Haluatko liikunnasta pysyvän osan arkea? Se ei välttämättä vaadi lajin vaihtamista.

Kukapa ei tahtoisi löytää treeniin sisäistä motivaatiota: liikkua puhtaasta liikkumisen ilosta. Avain saattaa olla lähempänä kuin luulet. 

Mietitkö juoksulenkillä kauppalistaa ja huokailet, koska pääsee kotiin? Montako minuuttia vielä jäljellä? Etkö voi kuvitella salitreeniä ilman, että pääsee välillä räpläämään kännykkää?

Jos kuulostaa tutulta, ehkä myös motivaatiosi sakkaa ja liikuntaprojekteillasi on tapana kuivua lyhyeen. Ehkä ajattelet, että et ole vain löytänyt lajia, joka kolahtaisi täysillä. Oikeasti avain pysyvään liikuntamotivaatioon saattaa olla paljon yksinkertaisempi. 

Tutkimusten mukaan sisäisesti motivoituneita liikkujia — siis niitä kateutta herättäviä treenaajia, jotka suuntaavat lenkille sateellakin ja liikkuvat ihan vain liikkumisen ilosta — yhdistää yksi asia. He ovat liikkuessaan läsnä siinä, mitä tekevät. Saat siis treenistä enemmän irti, kun otat kaveriksi mindfulness-asenteen.

Läsnäolevat liikkujat eivät heitä hanskoja tiskiin niin herkästi. Syitä on monia. Mindfulness opettaa lempeyttä, jos ei treeni jostain syystä kuljekaan. Mindfulnessia treenanneilla on myös kehittynyt kehotietoisuus. He eivät puske väkisin kivun läpi tai aja itseään ylikuntoon, koska he äkkäävät kehon viestit herkästi – ja kunnioittavat niitä.

Mindfulnessia opetelleet ovat lempeämpiä ja motivoituneempia treenaajia.

Mindfulnessia voi soveltaa jokaiseen lajiin, ja ihan jokainen voi oppia. Aivot ovat plastiset eli muovautuvat. Toisin sanoen niitä voi treenata kuten mitä tahansa lihasta. Tietoinen läsnäolo voi olla tehokas tapa järjestellä hermoverkkoja uusiksi.

Kokeile lähteä lenkille jättämällä puhelin, sykemittari ja musiikit kotiin. Hengitä syvään ja tarkkaile. Miltä ilma tuoksuu, mitä näet? Onko alusta kova vai pehmeä? Jos tylsistyttää, suhtaudu siihenkin uteliaasti. Huomaatko kropassa tuntemuksia, joista et ollut aiemmin tietoinen?

Pikku hiljaa vanha tuttu lajikin voi alkaa näyttää itsestään uusia puolia. Kaupan päälle saat lisää tahdonvoimaa ja tyynen mielen.

Sport-lehden numerossa 6/18 kerromme, miten mindfulness muokkaa aivoja. Mukana helppo viikon mindfulness-ohjelma, jolla pääset sisään tietoisen läsnäolon harjoitteluun ja löydät oman tapasi meditoida. Tilaajana voit lukea lehden osoitteessa digilehdet.fi.