Auringonlaskun meditaatio Es Vedralla tyhjentää ajatukset kauneudellaan.
Auringonlaskun meditaatio Es Vedralla tyhjentää ajatukset kauneudellaan.

Trikoot, avoin mieli ja paljon nenäliinoja. Muuta ei tarvita, kun suuntaa treeniretriittiin Ibizan saarelle.

Glitterit välkehtivät silmäkulmissani yhtä sinisinä kuin edessä avautuva meri. Jammailen alaspäin katsovassa koirassa kuulokkeet päässä Silent disco yoga -tunnilla. Diana Rossin Upside down -biisi ja ohjaajan ääni tulevat suoraan korviini, joten muut eivät tiedä, millaiset bileet on menossa.

On lokakuun puoliväli ja Ibizan lomakausi lopuillaan. Klubit sulkevat oviaan, mutta hikisemmät partyt ovat vasta alkamassa saaren pohjoisosassa.

Yli 400 hyvinvoinnista kiinnostunutta sporttaajaa on saapunut treeniguru Lindsay Jayn järjestämälle retriitille. Lindsay on tunnettu zumbaohjaaja Briteissä, mutta asunut perheensä kanssa Ibizalla kolme vuotta. Retriitin lisäksi hän vetää yksityisjoogatunteja saarella lomaileville julkkiksille. Ei siis ihme, että suurin osa viikon osallistujista ja ohjaajista on brittejä.

Retriitti pidetään rauhallisella ja viihtyisällä hotellialueella saaren pohjoisrannalla. Lindsay kertoo, että Ibizalla on kaksi puolta: yin ja yang.

Bilekansan etelässä vallitsee aktiivinen yang-energia, pohjoisessa rauhallinen yin. Sen huomaa heti retriittiin saapuessa. Vehreiden kukkuloiden reunustamalla rannikolla voi kuulla ajatuksensa.

– Ibiza on kuin magneetti. Se nostaa itsessä esiin ne asiat, jotka pitää käsitellä. Ja vetää monen takaisin saarelle yhä uudelleen, Lindsay sanoo.

Olen samaa mieltä. Tämä on kolmas visiittini, ja joka kerta olen palannut hieman muuttuneena takaisin. Mitähän opin tällä kertaa?

Paljon muuta kuin treeniä

Viikon tarjonta on vaikuttava: 150 tuntia ohjelmaa ilmajoogasta twerkkaukseen, melonnasta raakasuklaa-workshopiin. Joka päivä on tehtävä tiukkoja valintoja neljän samanaikaisen tunnin väliltä. Mennäkö taijihin, ravitsemusluennolle, vatsatanssiin vai rullailemaan tärisevällä putkirullalla?

Stressi meinaa hiipiä aurinkotuoliin, mutta työnnän sen pois mielestä. Mitä tahansa valitsenkin, en voi mennä vikaan. Jo ensimmäisenä päivänä olen vaihtanut yhteystietoja lontoolaisen joogaopettajan kanssa, joka haluaa opettamaan Suomeen.

Uima-altaassa tutustun Vickyyn, joka on tullut retriitille yksin miettimään, mitä seuraavaksi. Hän sai työpaikastaan potkut, luki retriitistä sattumalta blogista ja ajatteli, että se voisi olla juuri oikea paikka miettiä, mitä oikeasti haluaa. Eikä Vicky ole yksin. Moni muukin tuntuu hakevan vastauksia tai hetken helpotusta hulluun työtahtiin.

Ensimmäisinä päivinä tulee myös selväksi, että retriitti laittaa hikoilemaan vähintään yhtä paljon henkisesti kuin fyysisesti. Ibiza vetää maton alle lakaistut asiat pintaan ja pakottaa kohtaamaan itsensä.

Kyyneleitä joogamatolla

Lukuisat workshopit ovat paras tapa tutustua muihin, sillä harjoitukset riisuvat nopeasti rooleista. Hengitysterapia-workshopissa jää sulaa ennätysvauhdilla.

Aloitamme pariharjoituksella, jossa What my heart really wants is… -lausetta jatketaan sen kummemmin miettimättä. Irlantilainen parini toistaa less stress, vähemmän stressiä lähes koko minuutin ajan.

Siirrymme hengittelemään selinmakuulle. Ohjaaja neuvoo hengittämään syvään suun kautta ilman taukoja. Tavoitteena on saada ulos- ja sisäänhengitykset aaltoilemaan yhtä tasaisina kuin meren aallot.

Vähitellen rytmi alkaa löytyä, hengitys syventyä ja mieli hiljentyä. Sitten jokin tunne alkaa liikkua rinnassa.

Jatkan hengitystä, ja kasvojani alkaa kihelmöidä. Kyyneleet alkavat valua poskia pitkin, ja lopulta koko kroppani tärisee. Jokin vanha tunne huuhtoutuu pois hengityksen ja kyynelten mukana.

Tunnin päästä salissa istuu hiljaisia ihmisiä. Jaamme kokemukset piirissä. Noin 20 ihmisen ryhmästä vain pari ei ollut tuntenut mitään, muut pyyhkivät vieläkin silmiään.

Moni myöntää, ettei ole koskaan kokenut vastaavaa. Jaamme yhdessä saman uuden kokemuksen: jotain raskasta on kadonnut hengityksen mukana.

Vetovoimaa auringon laskiessa

Kun Ibizalla ollaan, on nähtävä maaginen Es Vedran saari tunnin bussimatkan päässä. Sen kerrotaan olevan maailman kolmanneksi magneettisin paikka, heti Pohjoisnavan ja Bermudan kolmion jälkeen.

Ainakin näky vangitsee: kallionreunalta avautuu majesteettinen näkymä aavalle merelle ja Es Vedran kalliosaarelle, joka kohoaa 400 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Kun aurinko alkaa laskea horisonttiin, laitamme kuulokkeet päähän ja istumme alas. Meditaatiomusiikki ja ohjaajan sanat saattelevat hetkeen.

En kuitenkaan malta sulkea silmiä tältä kauneudelta. Onneksi, sillä aurinko laskee parissa minuutissa ja jättää jälkeensä purppuranpunaisen taivaanrannan.

– Laita käsi sydämellesi ja kiitä sitä, että olet täällä, ohjaaja kehottaa.

Maisema tekee todellakin kiitolliseksi jokaisesta hengenvedosta. Tallennan Es Vedran sydämeeni, josta löydän sen aina.

Taijia aaltojen tahtiin

Seisomme merenrannalla jalat hiekassa ja keppi kädessä. Aallot lyövät rantaan, kun yritän matkia opettajan hidastetun sulavia liikkeitä. Hengitys sisään, keppi ylös, painonvaihto sivulle, keppi kääntyy oikealle… Ja taas putoan rytmistä.

– Tämä laji on suunniteltu niin, että mokaat varmasti, lohduttaa taijiopettaja Arunji.

– Kyse on siitä, miten suhtaudut mokiisi. Turhaudutko, suututko ja luovutatko – vai hyväksytkö mokat osana oppimista ja jatkat eteenpäin?

Kepin kanssa tehtävä harjoitus on liikemeditaatiota, joka vaatii toistoja ja hermoja. Tässä lajissa voimankäytön saa unohtaa: keppi on kuin höyhen, jota liikutetaan mahdollisimman vähällä työllä.

Opettelemme sarjaa nimeltä Tuuli suutelee lootuksenkukkaa. Hetki on kuin oppitunti elämästä. Välillä sadekuuro kastelee meidät ja aurinko kuivaa. Aallot lyövät tasaisesti rantaan.

– Universumi on kuin meri, ja ihminen sen aalto. Ei ihminen päätä, mihin rantaan saapuu, vaan meri, Arunji sanoo.

Kun en yritä kontrolloida liikettä, se ottaa minut mukaansa. Tuntuu kuin liikkuisin aaltojen tahtiin, ja jokin liikkeessä koskettaa syvältä.

Taas tekee mieli itkeä enkä yhtään tiedä, miksi. Liike tyhjentää pään, ja jäljelle jää tunne: olen osa elämän rytmiä. Olen saanut kokea väläyksen taijin tarkoituksesta – miten päästä perille antautumalla.

Rakkautta savasanassa

– Kuvittele, että katsot itseäsi peilistä ja päällesi leijailee punaisia, oransseja, keltaisia, vihreitä glittereitä… joogaopettajan ääni kehottaa kuulokkeista.

Chakrat ja glitterit yhdistyvät iloisesti Silent disco yoga -tunnilla. Tästä on ryppyotsainen asanoihin vääntäytyminen kaukana.

– Sääntöjä ei ole! Liiku miten kehosi haluaa, se tietää parhaiten, ohjaaja muistuttaa.

Kuulokkeet osoittautuvat nerokkaaksi joogavälineeksi. Musiikki ja ohjaajan ääni luovat oman joogakuplan, jossa voi fiilistellä juuri niin paljon kuin haluaa. Joogasoturia maustetaan John Travolta -käsiliikkeillä, välillä irrotellaan Dancing Queenin mukana. Kuka väittikään, ettei jooga voisi olla hauskaa ja silti henkistä?

Diskojooga päättyy loppurentoutukseen Al Greenin Let’s Stay Together -klassikon tahtiin. Sanat saavat uuden merkityksen, kun ne osoitetaankin itselle: Loving you whether times are good or bad, happy or sad...

Sydämeni on pakahtua savasanassa. Olen retriitin ja todellisen onnen ytimessä. Tiedän jo nyt, että tämä on uuden matkan alku.

 

Valokuvaaja Ulla Keituri löysi luontoretkeilyn eron jälkeen ja ottaa lumoavia kuvia lähiseudullaan. Lue inspiroiva juttu Sport-lehden numerosta 4/18. Tilaajana pääset lukemaan jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

3 x

Hyvinvointia Ibizalla

Paikalliset paljastavat omat suosikkinsa.

 

Paras vegeruoka

”Santa Eularian Caos-ravintolasta saa loistavaa terveysruokaa. Suosittelen vegeburgeria ja

bataattihummusta.”

YogaFitin perustaja Lindsay Jay

 

Ihanin meditaatioilta

”Open Space -meditaatioillassa Santa Gertrudissa on teetä, vilttejä ja lämmintä tunnelmaa joka

perjantai ja lauantai.”

Life coach Lydia Kimmerling

 

Kaunein kävelyreitti

”Pohjoisrannalla puolen tunnin reitti Cala Xarracasta Portinatxiin tarjoilee salaisia luolia ja upeat maisemat.”

Energiahoitaja Gigi O’Gorman

Kuvat
Ken Johnston/YogaFit Retreats ja Kirsi-Marja Kauppala