Tulossa ehkä myös: uunijuusto, itse tehty viili, duchesse-perunat ja kanaviilokki, jolle voisi tapahtua tillilihat. Kuva: Shutterstock
Tulossa ehkä myös: uunijuusto, itse tehty viili, duchesse-perunat ja kanaviilokki, jolle voisi tapahtua tillilihat. Kuva: Shutterstock

Levylihapiirakka tuli jo takaisin. Mikä muu umpikotimainen lapsuuden herkku voisi olla seuraava trendiruoka?

Perunoita ja kastiketta, kiinankaalisalaattia ja kiisseli. 1970- ja 80-lukujen lasten kotiruoka noudatti tuttua kaavaa. Viikonloppuisin tehtiin levylihapiirakka, joka nousi hiljattain uudeksi trendihitiksi. Olisiko jokin näistä seuraava suosikki?

Lauantai-illan parhaat

”Lauantai-iltaisin saunan jälkeen syötiin aina pellillinen jauheliha-ananaspizzaa. Tomaattikastikkeen tilalla oli varmaan pelkkää ketsuppia. Rakastin tätä silloin, mutta ei tällä paljonkaan tekemistä pizzan kanssa ole. Samalla katsottiin sohvalla Avaraa luontoa. Toinen klassikko on kanaviillokki mustaherukkahillon kanssa. Tätä minulla on ikävä! Se voitaisiin brändätä trendikkäästi uudelleen nimellä nyhtökana.”

”Tein kaverin kanssa reseptikorttien ohjeilla lämpimiä leipiä: sinapilla voideltuja paahtoleivänpaloja, joille tuli palat punaista paprikaa ja juustoviipaleet. Sitten leivät pantiin uuniin, kunnes juusto suli. Olivat mahdottoman eksoottisia, kun niissä oli sitä väkevää paprikaa ja aikuisten sinappia.”

”Lauantai-iltaisin syötiin aina mansikkaherkkua: rahkaa, pakastemansikoita ja kermavaahtoa sekaisin. Tämä Napakympin kanssa. Äiti teki myös itse viiliä.”

Viikonlopun spektaakkelit

”Olen jo mankunut äidiltäni katkarapupadan paluuta. Superherkullinen ja superrasvainen pataruoka kuorrutettiin juustolla, joka sai paahtua rapsakaksi kanneksi padalle. Meillä pata valmistettiin aina erityisiin annosvuokiin, sellaisiin 1980-luvun Kermansaven beigeihin saviruukkuihin. Pöydästämme ovat häippässeet myös duchesse-perunat. Lapsuudessani ne olivat supercool lisuke yleensä jonkin pihvin kanssa. Ne olivat todennäköisesti järjettömän vaivalloiset tai monivaiheiset tehdä, ja vaikka en suuresti perunasta pidäkään, näitä potturuusukkeita muistelen lämmöllä!”

”1970-luvun lapsena muistan, että porsaankyljykset olivat viikonloppuruokaa. Jotenkin kai juhlallisempaa! Ja silloin saatettiin tehdä myös salaattia, jossa oli pohjana kiinankaalia. Arkena syötiin vain kurkkuviipaleita tai tomaatteja. Salaatissa oli joskus ananaspaloja ylläreinä!”

”Todellista herkkuruokaa oli tirripaisti. Rasvaista siankylkeä paistettiin pannulla niin, että lopputuloksena oli rapeaa lihaa ja hirveä määrä rasvaa pannun pohjalla. Siihen rasvaan sitten kastoimme ruislimpun paloja. Ihanaa! Rasvan käry täytti koko rivitalokotimme, ja me lapset kärkyimme pannun vieressä ensimmäisiä herkkupaloja. Nykyään en söisi mistään hinnasta, mutta lapsena viikonlopun tirripaisti oli hitti ja ainoa tilaisuus syödä vapautuneesti käsin ja dipata. Eksoottista 70-luvun lopulla!”

"Porsaanleikkeitä, uuh, tämä oli sellainen vähän fiinimpi ruoka. Näitä käytiin joskus syömässä myös ravintolassa sunnuntaisin. Suosittu arkiruoka, josta en niin tykännyt, oli kesäkeitto.”

Parhaat arkiherkut

”Yksi perheeni herkkuruoka olivat makkarapihvit. Eli lauantaimakkarasta leikattiin siivuja, ne leivitettiin vehnäjauhoilla ja paistettiin pannulla. Silloin se oli ihanaa, enää en ei houkuta. Mutta rakkaus leivitykseen on kyllä säilynyt.”

Kananmunakastike perunoiden kanssa oli ihan superihanaa. Paljon ruohosipulia kastikkeessa. Nykyisin mukana on aina myös savukalaa."

"Oi, savipadassa haudutettu broileri. Se pantiin uuniin hautumaan aina sunnuntaiaamuisin ja muhi siellä tuntikausia, samalla kun kävimme vanhempien kanssa läheisen lammen jäällä ulkoilemassa. Sen jälkeen oli aina kiljuva nälkä, ja ruoka maistui ihanalta."

"En tykännyt yhtään uunissa pellillä kypsennetyistä silakkafileistä, mutta muusista kyllä. Äitini keksi kuitenkin nimetä ruuan silakkabaariksi, ja ihan vain nimen takia innostuimme pikkuveljeni kanssa syömään silakat sopuisasti. Muistan jopa kuvitelleeni, että ruoka maistui paremmalta 'baarissa', ja meininki oli jotenkin hohdokasta, vaikka istuimme saman ruokapöydän äärellä kuten yleensäkin. Miten huijattavissa olevia lapsia olimmekaan! Silakkaa en osaa syödä vieläkään, mutta satunnaista piipahdusta baarissa kannatan vahvasti."

"Olen nykyisin kasvissyöjä, mutta muistelen lämmöllä lapsuuden sisäelinruokia. Jauhemaksakastike ja perunamuusi oli ensimmäinen lämmin ateria, jonka sain syödä kita- ja nielurisaleikkauksen jälkeen 6-vuotiaana 1980-luvun alkupuolella. Se oli taivaallista ja lohturuokani pitkään. Kotona tehtiin myös reunoista rapeita verilettuja, joissa maistui ihanasti voi ja sipuli. Myöhemmin teini-iässä paikalliset punkkarit vetivät kiljua vanhasta veripullosta."

Murean possupadan salaisuus on 1,5 tunnin haudutusaika. Kuva: Panu Pälviä
Murean possupadan salaisuus on 1,5 tunnin haudutusaika. Kuva: Panu Pälviä

Viikonloppuna pöytään nostetaan herkullinen possupata, josta ei makua puutu.

Tulinen possu-korianteripata

4 annosta

valmistusaika 35 min + haudutus 1 ½ t

600 g possunniskaa

3 vihreää jalapenoa

1 ruukku korianteria

3 limeä

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

4 rkl tomaattipyrettä

2 dl vettä

1½ tl suolaa

Lisäksi

1 prk ranskankermaa

  1. Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Pilko liha kuutioiksi. Paahda uunissa 15 minuuttia.
  2. Hienonna sillä välin jalapeno ja korianteri. Säästä korianterista osa koristeluun. Sekoita yrtti-jalapenoseos paahtuneiden lihojen pintaan.
  3. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Leikkaa kaksi limeä puoliksi. Kuumenna öljy padassa. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita noin 5 minuuttia. Lisää lihat, limenpuolikkaat, tomaattipyre, vesi ja suola. Anna hautua miedosti kiehuen 1 ½ tuntia.
  4. Tarjoa mureutunut liha tortillojen sisällä. Koristele korianterinlehdillä, lusikoi päälle ranskankermaa ja purista limen mehua. Pata sopii myös riisin kanssa tarjottavaksi.

Valsoian soijaa ja grillattuja vihanneksia sisältävä pizza oli yksimielisesti kaikkien raatilaisten suosikki.

Marketteihin on tullut iso valikoima vegaanisia mättöruokia, kuten hampurilaisia ja vegaanisia vastineita lihapiirakoille. Tällä kertaa kahdesta kasvissyöjästä ja yhdestä sekasyöjästä koostunut raatimme testasi markettien vegaanipizzat. Kaikki pizzat ovat Saarioisten roiskeläppää lukuunottamatta pakastepizzoja. 

Raadin mielestä vegaanipizzoissa on vielä paljon kehittämisen varaa, sillä monet testaamiemme pizzojen maut olivat mitäänsanomattomia tai omituisia, eivätkä vegaanijustot maistuneet miltään. Sentään yksi pizza nousi kirkaasti ykköseksi: Valsoian grillattua soijaa ja vihanneksia sisältävä pizza oli kaikkien raatilaisten mieleen.

Valsoia: Pizza with soya and grilled vegetables

Hinta: 4,99e K-Citymarket Ruoholahdessa.

Puu-uunissa paistettu pizza sisältää soijaa, grillattua kurpitsaa ja paprikaa, pinaattia, parsakaalia ja varsiparsaa.

Astetta värikkäämpi valinta!
Astetta värikkäämpi valinta!

Plussat:

”Näyttää terveelliseltä, plussaa väreistä.”

”Maistuu parsalle ja muille kasviksille. Kerrankin pakastepizza, jossa kasvikset näyttävät melko freeseiltä.”

”Pohja on aika hyvä, siinä on hyvä sitko.”

”Tomaattikastike on ok ollakseen pakastepizzassa.”

”Pizza valmistuu nopeasti 4–6 minuutissa.”

Miinukset:

”Vegaanijuusto ei maistu miltään eikä se sulanut. Miksi sitä on tungettu mukaan?”

”Pizza on aika pieni, ja kokonaisuus on aika tylsä.”

Pisteet: 13,5/15

Bio Inside: Pizza Pesto

Hinta: 6,28e S-Market Ruoholahdessa.

Pestokastiketta ja kirsikkatomaatteja.

Pizza pesto, kun haluat kokeilla jotain erilaista!
Pizza pesto, kun haluat kokeilla jotain erilaista!

Plussat:

”Ulkonäkö on ok.”

”Reuna on hyvä ja rapsakka.”

Miinukset:

”Pizzan keltainen väri herättää epäilyksiä.”

”Mitä limaa tämän taikinan päällä on? Vegaanijuusto tarttuu kitalakeen.”

”Liman määrä hyökkää. Onko suussani etana?”

Pisteet: 3/15

Trattoria Alfredo: Vegan Pizza Verdura

Hinta: 1,89e Lidlissä.

Kiviuunissa paistettu kirsikkatomaatti-herkkusienipizza.

Tässä on jokaiselle jotakin!
Tässä on jokaiselle jotakin!

Plussat:

”Voisin syödä yhden neljäsosan.”

”Tämä on Lidlin vegaanipizzoista parempi. Lisäisin suolaa ja pippuria.”

Miinukset:

”Täytteet ovat limaiset. Mä en halua syödä tätä loppuun.”

”Vegaanijuusto näyttää muovilta. Onneksi sitä on vähän.”

”Huono suutuntuma. Ihan liikaa limaista, märkää pinaattia.”

”Sori, mä en pysty. Märän pinaattimössön ja herkkusienien yhdistelmä on liikaa.”

Pisteet: 6/15

Deliziosa: Vegan Bruchetta Pizza

Hinta: 1,89e Lidlissä.

Kiviuunissa paistettu sipuli-tomaattipizza.

Sipulinystävän suosikki!
Sipulinystävän suosikki!

Plussat:

”Mun mielestä tää ei oo pahaa, koska mä tykkään sipulista.”

”Tässä ei ollut yhtä limainen suutuntuma kuin toisessa Lidlin pizzassa.”

”Pohja on kelvollinen.”

”Hirveä pettymys. Lidlin kasvispizzat ovat hyviä, mutta vegaaniset ei.”

”Tätä voisi syödä, jos lisäisi itse lisää kasviksia.”

Miinukset:

”Sipuli-inferno!”

”Täytteet ovat köyhät.”

”Mitäänsanomaton. Tässä maistuu vain sipuli.”

”Ugh, myös tämän pizzan juusto on limaista.”

Pisteet: 7,5/15

Saarioinen: Vegepizza

Hinta: 1,39e K-Citymarket Ruoholahdessa.

Vanha tuttu roiskeläppä, nyt myös vegaanisena!
Vanha tuttu roiskeläppä, nyt myös vegaanisena!

Plussat:

”Ihanaa, roiskeläpästä on tullut vegaaniversio. Tulee ihan lapsuus mieleen! Tässä on hyvässä ja pahassa samanlainen fiilis kuin muissa roiskeläpissä. Voisin syödä tätä vanhojen muistojen vuoksi pari kertaa vuodessa.”

”Tämä on hieman tulinen.”

Miinukset:

”Se on se vegaanijuusto, nolla pistettä!”

”Pohja on löysä. Jälkimaku on aika paha.”

”Tämä ei päräytä.”

Pisteet: 6/15