Ayurvedisella keittokurssilla ruoka on ystävä ja onni löytyy lautaselta. Jos kokki on kiukkuinen, senkin voi maistaa ruuasta.

"Oooommm. Oooommm."

Kauniisti patinoituneella puupöydällä on 13 lautasta, ja saman verran väkeä seisoo ympärillä laulamassa om-mantraa. Yksi annostelee ruokia ja loput katsovat hartaina, kun valkoisille lautasille ilmestyy fuksianpunaista punajuuriraitaa, oranssin ja vihreän kirjavaa kurpitsa-pinaatticurrya, kellanruskeaa mungpapudalia ja ruosteenpunaista tomaattichutneya. Päälle heleänvihreää korianterisilppua.

Nenään nousevat kardemumman ja inkiväärin tuoksut. Oooommm soi kehossa ja saa hetken tuntumaan pyhältä. Sitten vielä sanskriitinkielinen mantra, ruokarukous ayurvediseen tapaan, ja voimme istua pöytään.

– Enjoy, sanoo kurssin ohjaaja, hollantilainen ayurvedakokki Wayne Featherstone. Nauttikaa!

Olemme kokoontuneet helsinkiläiseen yksityiskotiin ayurvediselle keittokurssille, ja tarkoitus on opetella uudenlainen asenne ruokaan. Nyt ei puhuta hyvistä tai pahoista hiilareista, ei rasvoista eikä kaloreista, vaan siitä, millainen ruoka tekee ihmisen tyytyväiseksi, levottomaksi tai alavireiseksi. Tai kuten Wayne sanoo: happy, hyper or heavy.

Pizza laiskottaa

Ayurveda on ikivanha intialainen terveysoppi, jonka mukaan ihminen voi hyvin, kun hän syö omalle kehotyypilleen sopivaa ruokaa. Perustyyppejä on kolme – vata, pitta ja kapha – ja ruuat on luokiteltu ominaisuuksien mukaan satvisiin, rajasisiin ja tamasisiin ruokiin. Näiden lisäksi ruokavalinnoissa otetaan huomioon ilmasto ja vuodenaika.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta Wayne tarjoilee opista oman letkeän versionsa. Kuusipäiväisellä kurssilla ei tehdä kehotyyppianalyysejä eikä käydä läpi listoja sallituista ja kielletyistä ruuista vaan kokkaillaan kasvisruokia, meditoidaan ja jutellaan yhdessä. Oivallus tulee siinä sivussa, jos on tullakseen.

– Maistakaa tätä. Onko tämä lämmittävä vai viilentävä maku, hän sanoo ja panee maustepurkin kiertämään.

Fenkolinsiemen, hmm, kyllä se viilentävä taitaa olla.

Ayurvedan noudattaminen on oikeastaan intuition seuraamista, Wayne selittää. Kun sää on kylmä, puemme lämpimät vaatteet ja syömme perunamuussia. Helteellä taas tekee mieli viileää salaattia.

Samaan tapaan oikeastaan jo tiedämme, millaiset ruuat saavat elimistön ylikierroksille ja mielen levottomaksi: kahvi, sokeri ja suklaa. Ne ovat rajas-kategorian eli Waynen kielellä hyper-luokan ruokia.

Laiskottavia tamas-ruokia puolestaan ovat kaikki purkkiruoat, pakasteet ja vanhat ruuat.

– Varmaan jokainen tietää sen sunnuntaitunteen, kun ei tee mieli nousta sohvalta ollenkaan. Pöydällä on viisi dvd:tä ja eilistä pizzaa. Siinä hetkessä tuntuu ihan hyvältä idealta syödä ne pizzanjämät, mutta pian väsyttää entistä enemmän. Vielä maanantaiaamunakin tuntuu vaikealta saada moottoria käyntiin, Wayne kuvailee.

Entä millainen ruoka sitten saa elämänilon kuplimaan? Wayne ojentaa kätensä kuin poimisi omenan suoraan puusta, on haukkaavinaan sitä ja tekee mehukkaan ompun rouskahdusta imitoivan äänen. Sellaista on happy food.

– Tuoreessa ruuassa on pranaa, elämän energiaa. Kun syö mahdollisimman tuoreista kasviksista valmistettua satvista ruokaa, olo on onnellinen ja kevyt.

Mausteena lämmin mieli

Juuri nyt on helppo tuntea olonsa poreilevan tyytyväiseksi, sillä kurssipaikka on elämys sinänsä. Helsingin keskustassa vanhassa kerrostalossa sijaitsevassa kodissa on isot ikkunat ja korkeat huoneet, itämaisia mattoja, suitsukkeen tuoksua ja valkoiset kangassohvat. Kurssin puuhanainen Eva Aminoff kutsuu kotiaan monitoimikeskukseksi: keittokurssien lisäksi hän
pitää täällä joogatunteja sekä koululaisten taidepainotteista iltapäiväkerhoa.

Avarasta keittiöstä näkee, että emäntä rakastaa ruuanlaittoa. Hohtavanpunaisella kaasuliedellä on peräti kuusi levyä, ja pitkän pöydän ääreen mahtuu kevyesti kurssillinen väkeä syömään.

Mutta aloitetaan kokkaaminen alusta, tai melkein. Wayne on tehnyt etukäteen gheetä, kirkastettua voita, joka on ayurvedisen keittiön perustuote. Lähes ruuan kuin ruuan valmistus alkaa siitä, että lämmitetään mausteita gheessä.

Ghee-kulho kiertää kädestä käteen, yksi nuuhkaisu ja aah, autuas hymy nousee vuoron perään jokaisen kasvoille. Tuoksuu toffeelta.

Sekä gheen että mausteiden tarkoitus on korostaa ruokien hyviä ominaisuuksia. Niiden lisäksi tarvitaan oikeastaan vain tuoreita kasviksia – ja iloinen mieli.

– Ruuasta maistaa, jos se on tehty kiireessä tai kiukkuisena, Wayne väittää.

Hän itse lauleskelee kokatessaan.

– Ottakaa yhteys ruokaan, jota käsittelette, hän ohjeistaa kurssilaisia, jotka alkavat paloitella punajuurta.

Kypsennysmenetelmistä suositeltavin on lempeä höyryttäminen, sillä siinä ruoalle tehdään vähiten vahinkoa. Korkeammissa lämpötiloissa menee hyviä vitamiineja hukkaan.

– Arvaatte varmaan, mikä on huonoin tapa laittaa ruokaa. Mikroaaltouuni. Prana-taso nolla, Wayne sanoo.

Rauhaa solmimassa

Ghee lämpiää kattilassa ja sekaan lentää inkivääriä, sinapinsiemeniä, fenkolia, kuminaa ja korianteria.

– Muistankohan tämän vielä kotona, yksi kurssilaisista murehtii.

– Ei se ole muistamisesta kiinni vaan tekemisestä. Just do it, Wayne rohkaisee.

Hänen mielestään ei haittaa, jos jotain maustetta roiskahtaa liikaa ja toista liian vähän. Resepteistä viis – tärkeintä on, että kokilla on rakastava mieli.

– Tämä on tällaista ruuan kanssa olemista, Eva Aminoff kiteyttää.

Kurssilainen Helka Hytti kuuntelee korvat höröllä, sillä hänelle tämä on aivan uusi tapa suhtautua ruokaan.

– Tulin tänne solmiakseni rauhan kokkauksen kanssa. Olen inhonnut ruuanlaittoa aina, hän kertoo.

Jo lapsena noin 60 vuotta sitten, kun piti auttaa äitiä keittiössä, Helka olisi mieluiten paennut paikalta.

– Pelkäsin aina, että teen jotain väärin ja äiti hermostuu.

Se oli sodanjälkeistä aikaa, jolloin ei tullut mieleen, että ruoan kanssa voisi oleilla rakastavasti. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta. Eläkkeellä Helka on ottanut tavakseen heittäytyä uusiin asioihin, ja nyt on kokkauksen vuoro.

– Tämä kurssi on saanut minut suhtautumaan ruokaan uteliaammin.

Anne Nousiainen sen sijaan on kurssilla jo kolmatta kertaa. Hän laittaa ayurvedisesti maustettua kasvisruokaa kolmisen kertaa viikossa, mutta kaipaa silti lisäinspiraatiota arkikokkailuun.

– Arjessa luiskahtaa helposti vanhoihin tapoihinsa. Sitä paitsi täällä on kivaa, ruoka on hyvää ja Wayne on niin ihana.

Nauti joka palasta

Entä kielletyt ruuat, onko niitä?

– Ei. Jos mielesi tekee suklaata, syö ja nauti joka suupalasta, Wayne nauraa.

Ayurvedassa, tai ainakin Waynen tulkinnassa siitä, ruoka on ystävä, ei vihollinen.

– Jos vastustat jotakin, se vastustaa takaisin. Jos hoet mielessäsi, että en ota suklaata, suklaa ei jätä sinua rauhaan
ennen kuin olet syönyt koko levyllisen.

Hiukan yllättäen Wayne kertoo, että suomalaisten terveellisinä pitämät sienet ja sipulit ovat ayurvedan mukaan tamas-kategorian ruokaa, eli ne pikemmin laskevat vireystasoa kuin nostavat.

– Jos rakastat sieniä ja sienestämistä, nauti saaliistasi kaikin mokomin. Mutta jos olosi on alavireinen, valitse silloin
jotain muuta.

Lisätietoja: www.artofliving.fi

Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg
Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg

Saisiko olla perunanachoja, paahtopaistia vai piimäpannacottaa?

Mikä ruoka sopisi parhaiten 100-vuotiaan Suomen juhlistamiseen? Jokin herkullinen ja juhlava, mutta riippuu myös syöjistä. 

Kokosimme ideat itsenäisyyspäivän tarjoiluihin:

Illallispöytään

  1. Poro-persimoniviipaleet ja savulohi-parsapiiraat ihastuttavat alkuruokina.
  2. Maa-artisokkakeitto, juurekset sekä possurulla ja piimäpannacotta muodostavat Suomi-henkisen illallismenun.
  3. Jos tavoitteena on edullinen illallinen, eikä tarjottavien tarvitse olla perinteisiä suomalaisia, itämainen lohi on kokeilemisen arvoinen. Resepti on helppo ja edullinen, mutta lopputulos näyttävä ja maukas.
  4. Jälkimarinoitu paahtopaisti syntyy yllättävän helposti.
  5. Juustokakku on aina hyvä jälkkäri. Kokeile sitruuna-lakujuustokakkua, limetti-minijuustokakkuja, porkkanajuustokakkua tai crème brûlée -kinuskijuustokakkua. 
  6. Mehevä mutakakku käy myös vegaanisille juhlijoille.

Television ääreen

  1. Naposteltavistakin voi tehdä kokonaisen menun: poropiirakkaa, helppoja mätitähtiä, ruisnappeja ja täytettyjä pipareita.
  2. Suolainen fetapannari on nopea, herkullinen ja vieläpä gluteeniton valinta.
  3. Tuhdit vegaaniset perunanachot tuovat potkua Linnan juhlien katsomoon.
  4. Kaipaatko jotakin klassista, mutta uusin maustein? Testaa joulutorttujen uusia täytteitä.

Rentoon juhlintaan

  1. Söpöt sorbettikuoharit kruunaavat bileet.
  2. Salaattibaari pitää bilettäjät kylläisinä, ja syötävää löytyy niin kalan kuin kasvistenkin ystävälle. 
  3. Herkullinen peltigalette pelastaa laiskan emännän juhlat.
  4. Herkkujälkkäri ei aina vaadi mittavia valmisteluja: tiramisu-jäätelökakku syntyy kymmenessä minuutissa.
  5. Aina puhutaan Linnan juhlien boolista, mutta kyllä kotibileissäkin osataan booleja tehdä.

Jauheliha kokataan nyt aasialaisittain. 

Thaimaalainen jauhelihakulho

4 annosta

Valmistusaika 30 min

3 valkosipulinkynttä

2 sipulia

2 tuoretta chiliä

1 suippopaprika

1 ruukku thai-basilikaa

2 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

2 rkl hunajaa

2 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

2 limeä

4 munaa

½ tl suolaa

tarjoiluun

riisiä

  1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Puolita chilit ja paprika. Poista siemenet ja kannat. Hienonna chili. Viipaloi paprika. Irrota basilikasta lehdet. Säästä muutama kaunis oksa koristeluun.
  2. Kuumenna öljy pannulla. Paista sipuleita, chiliä ja paprikaa 5 minuuttia keskilämmöllä. Nosta lämpötilaa ja lisää jauheliha. Anna sen ruskistua. Lisää hunaja, soija, kalakastike ja purista limestä mehu. Anna porista miedolla lämmöllä sillä välin kun paistat munat. Ripottele munien pintaan suola.
  3. Viimeistele kastike sekoittamalla joukkoon basilikanlehdet.
  4. Kokoa kulhoihin riisiä, jauhelihakastiketta ja paistettu muna. Koristele basilikan oksalla.