Samppanjaa voi tarjota läpi aterian alkupaloista jälkiruokaan. Kuva: Colourbox
Samppanjaa voi tarjota läpi aterian alkupaloista jälkiruokaan. Kuva: Colourbox

Samppanjan kuplia ihastellaan, sen makua ylistetään ja siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin muista viineistä. Mikä siinä on niin ihmeellistä?

Juhlien tunnus

Kuohujuomalla alleviivataan elämän hyviä hetkiä. Kuplivassa juomassa uskotaan piilevän myös taikavoimia, jotka saavat juojat hyvälle tuulelle ja antautuvaisiksi. Tiedät seuralaisesi olevan tosissaan, kun hän tarjoaa sinulle samppanjaa.

Joustava juoma

Hypetyksen alle tahtoo unohtua se, että samppanja on hyvä viini. Sitä on helppo juoda ja se sopii miltei ruokaan kuin ruokaan onnistuen raikastamaan suun erilaisten makupalojen välillä. Sitä voi siis tarjota läpi aterian alkupaloista jälkiruokaan. Ja tietysti ennen ja jälkeen!

Vaikea valmistaa

Samppanjan valmistus on vaikeampaa kuin tavallisen viinin. Se vaatii käsityötä, kuten rypäleiden keräämistä ihmisvoimin. Ennen myyntiä juomaa kypsytetään vuosia kellareissa, joten varastotilaa tarvitaan. Valtavan pulloarmeijan takia samppanjatalojen alla risteilee satojen kilometrien tunneliverkosto.

Markkinointia

Samppanjatalot osaavat mielikuvamarkkinoinnin. Formulakuskit suihkuttavat Mummia, James Bond juo Bollingeria ja raptähdille maistuu Cristal. Tuoreimman tempauksen malliksi Moët & Chandon palkkasi Hollywood-tähti Scarlett Johanssonin.

Rajattu tarjonta

Champagnenkaan jokainen maapläntti ei kelpaa köynnöksille. Aidon samppanjan salaisuutena pidetään kalkkisen maan ja vaikean ilmaston yhdistelmää. Kun yhä isompi osa maailmaa himoitsee samppanjaa, ei pienen alueen kapasiteetti riitä sammuttamaan kaikkien janoa.

Luksusta

Samppanjan etiketissä hohtaa kulta, pakkaukset ovat hienoa nahkaa ja mainonta pursuaa ylellistä elämää. Luksusta ja samppanjaa ei voi erottaa. Autoihin ja käsilaukkuihin verrattuna samppanja on kuitenkin edullista ja saatavilla jokaisesta lähialkosta.

Vahdittu merkki

Ainoastaan Champagnessa tehtyä juomaa saa kutsua samppanjaksi. Veuve Clicquot on suojannut jopa etikettinsä keltaisen sävyn. Merkkisamppanjoita väärennetään samaan tapaan kuin kalliita käsilaukkuja. Esimerkiksi Meksikosta, Brasiliasta ja Napolista löytyy feikattua Veuve Clicquot -samppanjaa.

Key lime piesta eli limepiirakasta tunnetaan monta versiota. Tässä yksi helpoimmasta päästä. Kuva: Viola Minerva Virtamo / Cozy Publishing.
Key lime piesta eli limepiirakasta tunnetaan monta versiota. Tässä yksi helpoimmasta päästä. Kuva: Viola Minerva Virtamo / Cozy Publishing.

Yksinkertainen on kaunista, todistaa ruokakirjailija Emma Ivane. Hänen versiossaan kuuluisasta key lime pie -limepiirakasta on vain kolme ainesosaa.

Klassinen limepiirakka meni uusiksi, kun ruokakirjailija ja kakkutaiteilija Emma Ivane tarttui siihen tuoreessa leivontateoksessaan Vain 3 (Cozy Publishing, 2018). ”Raaka-aineiden määrästä on tingitty, mutta mausta ei ollenkaan”, Emma mainitsee reseptin yhteydessä.

Limepiirakka (key lime pie)

Määrä: 10 palaa

Valmistusaika: 45+45 min sekä 5 h jäähdytys

Ainekset:

  • 200g digestivekeksejä
  • 2 tlk (à 397 g) kondensoitua maitoa
  • 6 limettiä

Tee näin:

  1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa halkaisijaltaan 24 cm kokoiseen irtopohjapiirakkavuokaan pohjan muotoinen pala leivinpaperia. 
  2. Murskaa keksit ja sekoita 4 rkl kondensoitua maitoa keksimurun joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista keksipohjaa uunin keskitasolla 5 minuutin ajan. 
  3. Sekoita keskenään loput kondensoidusta maidosta, 3 tl limetin raastettua kuorta (varaa lisäksi pieni määrä koristeluun) ja 2 dl mehua. Kaada vuokaan.
  4. Paista uunin keskitasolla 10 minuuttia. Käännä sitten uuni pois päältä ja jätä piirakka jälkilämpöön 30 minuutiksi.
  5. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia tai yön yli. 
  6. Nosta piirakka vuoasta  ja siirrä tarjoilulautaselle. Koristele raastetulla limetinkuorella.

Parsakausi on täällä! Kokosimme vinkit, joiden avulla et voi epäonnistua sen valmistamisessa.

  1. Paista, älä keitä! Klassisin tapa parsan valmistukseen on keittäminen. Keittömällä parsatangoista tulee kuitenkin helposti ylikypsiä lölleröitä. Siksi parsat kannattaa valmistaa uunissa. Paista parsoja 175 asteessa 10 minuuttia. Silloin parsat pysyvät napakoina eivätkä löllähdä.
  2. Tarkkana kaupassa! Valitse puntti, jossa on ehjät kiinteät nuput ja sileät varret. Ryppyvartiset kannattaa jättää kauppaan. Ulkomaisen parsan kausi on huhti-toukokuussa, mutta suomalainen parsa kypsyy vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.
  3. Parsoja ei ole pakko kuoria. Etenkin ohuet, tuoreet parsat voi hyvin syödä kuorineen. Oikein paksun varren voi halutessaan toki kuoria. Parhaiten parsojen kuorimiseen soveltuu liikkuvateräinen kuorimaveitsi, joka irrottaa kuoren ohuelti.
  4. Napsauta varsi poikki! Parsan alaosa on puumainen eikä sitä ole mukava saada lautaselle. Helpoiten käsittelet parsan tarttumalla kiinni varren lopusta ja puolivälistä ja taittamalla vartta. Varsi katkeaa luonnostaan oikeasta kohtaa.
  5. Parsa sopii ihan sellaisenaan hyvin kevyen aterian lisukkeeksi. Tämä kasvis on keventäjän ystävä. Parsassa on vähän kaloreita, vain noin 30 kilokaloria sadassa grammassa.
  6. Mitä juotavaksi? Valitse parsan seuraksi rapsakka riesling tai hedelmäinen sauvignon blanc. Kuiva, hapokas ja sitruksinen viini imartelee parsaruokia. Dr. Loosen Wehlener Riesling (12,98 € / 0,375 l) on keskitäyteläinen kuiva valkoviini, joka sopii niin kalan kuin parsankin parhaaksi kaveriksi. Brancott Estate Flight Sauvignon Blanc (11,60 €/ 0,75 l) on mainio yleisviini, joka käy paitsi parsan painikkeeksi myös kala- ja äyriäisruokien kera tai ihan vain aperitiivina.

Kaksi nopeaa parsaherkkua

  • Pekoniparsa: Taita puumainen varsi pois. Kääri parsa pekoniin ja paista pannulla rapeaksi. Tarjoile sellaisenaan tai salaattipedillä.
  • Pikalastut: Katkaise varsi pois ja siivuta parsa kuorimaveitsellä lastuiksi. Mausta sitruunalla, balsamico-siirapilla ja mantelilastuilla.

Pekoniin kääritty parsa on täyttävä kevätklassikko.
Pekoniin kääritty parsa on täyttävä kevätklassikko.