Mustikka, yksi parhaista raakaruuista kautta aikojen. Suomen metsissä kasvaa jopa 50 erilaista marjalajia. Kuva: Shutterstock.
Mustikka, yksi parhaista raakaruuista kautta aikojen. Suomen metsissä kasvaa jopa 50 erilaista marjalajia. Kuva: Shutterstock.

Jo 1930-luvulla kohistiin raakaruuasta, josta ilmestyi myös useita keittokirjoja. Testaa ihania vanhan ajan reseptejä! Löytyykö tänään illallispöydästä retroa jälkkäriä?

Viime vuosina noussut raakaruokatrendi jyrää edelleen. Raakaruuaksi lasketaan sellainen sapuska, jonka aineksia ei ole kypsennetty kovassa lämpötilassa tai prosessoitu kovin. Mukana voi olla vaikkapa hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, täysjyväviljaa ja kylmäpuristettuja öljyjä. Myös lihaa ja maitotuotteita – ideologian suunnasta riippuen.

Täysin raaoista aineksista syntyy esimerkiksi herkullinen banaanipiiras tai kurkku-avokadokeitto (katso reseptit täältä).

Mutta tiesitkö, että raakaruoka ei ole mikään uusi trendi? Siitä kohistiin jo 1930-luvulla!

– Silloin ryhdyttiin korostamaan erilaisten suolojen ja vitamiinien merkitystä ruokavaliossa.1930-luvulla tulivat myös ensimmäiset raakaravinnon käyttöön opastavat kirjat, joita mainostettiin naisille suunnatuissa lehdissä, kertoo Lottamuseon lehtori Susanna Koski.

Tuusulassa sijaitseva Lottamuseo tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoista työtä osana Suomen historiaa. Koekeittiössä testataan 1930-luvun vanhoja reseptejä käytännössä. Siellä syntyy myös raakaruokaa, joka menee myyntiin museon kanttiiniin – esimerkiksi kakkuja.

Mutta nyt on tehtävä heti yksi asia selväksi: 1930-luvulla termi "raakaruoka" tarkoitti vähän eri juttua kuin tänä päivänä. Ennen termillä viitattiin usein sellaiseen valmistustapaan, jossa jo kypsennetyn ruuan sekaan lisättiin mahdollisimman paljon raakoja aineksia. Nykyäänhän ajatellaan, että raakaruoka-annoksen kaikkien ainesten täytyy olla kypsentämättömiä.

Miten raakaruoka sitten kiipi trendiksi ennen muinoin?

– 1930-luvulla asiantuntijat korostivat, että ruuan valmistustavalla on suuri merkitys vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksiin, Koski sanoo.

Raakaruuassa vitamiinithan ovat paremmassa tallessa. Mutta trendi ei kauan pysynyt. Yksi syy hiipumiseen oli heikko taloustilanne. 

Alettiin suosia kotimaisia tuotteita kalliiden ulkomaisten sijaan, mutta monia kotimaisia aineksia, kuten perunaa, porkkanaa ja punajuurta, oli jo totuttu valmistamaan perinteisellä tavalla kypsentäen. Tämä kavensi raaka-aineiden määrää.

– Moni teki myös fyysistä työtä, eikä raakaruuasta saanut välttämättä riittävästi kaloreita. Raakaruokajärjestelmän pääasialliset ruoka-aineet – eli hedelmät, vihannekset ja juurekset – ovat hyvin rasvattomia. Runsaskaloriset pähkinät taas olivat kallista tuontitavaraa, Koski selittää.

– Viimeistään sota-aikana raakaruokatrendi hiipui lopullisesti. Pula-aikana oli syötävä, mitä oli tarjolla, eikä erilaisiin ruokavalioihin tai ruokatrendien seuraamiseen ei ollut mahdollisuutta. 

Vaikka suurin pöhinä oli ohi, silloinkin edelleen säilöttiin esimerkiksi marjoja ahkerasti raakoina ja tehtiin raakamehuja.

Mitäpä jos kokeilisit raakaruokaa 1930-luvun tapaan? Tässä kaksi ihanaa reseptiä menneiltä ajoilta. 

Huomaa, että resepteissä on ajan tyylille ominaisesti myös kypsennettyjä aineksia. Tarkkoja ainesmääriä ei silloin aina mainittu – sopiva sekoitussuhde löytyy kokeilemalla.

Hedelmiä mehuhyytelössä

Hyytelöliemi (liivateliemi) valmistetaan ohjeen mukaan, mutta veden asemasta on siinä hyvä käyttää laimeahkoa mehua. Kun liivateliemi on hiukan jäähtynyt, kaadetaan sitä vähän vuoan pohjalle ja pannaan heti kylmään paikkaan. Kun pohjakerros on hyytynyt, ladotaan sen päälle kauniisiin kuvioihin erilaisia saatavilla olevia hedelmiä. Vuoka täytetään hedelmillä, joille kaadetaan loppuosa liemestä ja pannaan vuoka kylmään paikkaan jäähtymään. 

Karviaismarjapuuro

1 litra vettä ja 1 kahvikupillinen mannasuurimoita keitetään. Seos saa jäähtyä, jonka jälkeen lisätään vajaa kahvikupillinen karviaismarjaraakasosetta. Lisätään sokeria maun mukaan. Huom! Puuroa vatkataan puukauhalla tai vispilällä, ei metallisella, sillä se muuttaa marjojen väriä. 

Nam!

Lottamuseon koekeittiössä testataan 1930-luvun vanhoja reseptejä käytännössä. Kuva: Lottamuseo.

 

 

Karjalanpiirakoiden pikaversiot eli tuttavallisemmin pikapiirakat syntyvät yhdistelemällä kahta eri puuroa.

Karjalanpiirakka on kiistatta yksi Suomen rakastetuimmista perinneherkuista.

Ehta karjalanpiirakka leivotaan tietenkin sujauttamalla riisi- tai ohrapuuroa ohuenohueen, hapattamattomaan ruiskuoren uumeniin. Koko komeuden kruunaa kaunis rypytys, jonka oikeaoppisessa tekemisessä voi kestää varsinkin aloittelijalta tovi jos toinenkin.

Piirakoiden valmistaminen on kokonaisuudessaan varsin työlästä puuhaa. Valmistuksessa saattaa hurahtaa kokemattomalta piirakanpyörittäjältä tunteja – ja kokenutkin piirakkamestari saattaa välillä kaivata helpotusta prosessiin.

Miten se onnistuisi, voiko piirakoita tehdä perinteistä tyyliä nopeammin?

Tottahan toki! Yhden vaihtoehdon tarjoaa personal trainer Kiira Laakkonen, joka esitteli karjalanpiirakoiden pikaversion reseptin Facebookissaan. Vaikka Kiiran jakama resepti on hänen omaa käsialaansa, kunniaa pikapiirakoiden ideasta hän ei tohdi ottaa itselleen.

– Mummini on aina leiponut perinteisiä karjalanpiirakoita kaikkiin juhliin. Kun mummille tuli ikää, hän ei enää jaksanut koko karjalanpiirakkaprosessia: kaulimista, rypyttämistä ja muuta. Hän kuitenkin halusi tarjota piirakoita edelleen juhlissa ja kutsuilla, joten hän kehitteli pikapiirakat, joista nykyinen ohjeeni on sovellettu, Kiira kertoo Me Naisille.

Pikapiirakat syntyvät varsin yksinkertaisesti: niiden kuoriosa on kaurapuuroa ja sisus riisipuuroa. Kiiran kehittelemä resepti on gluteeniton ja halutessa myös maidoton.

– Nämä soveltuvat todella hyvin esimerkiksi viikonlopun aamupalaksi puuron tilalle. Hitaasti imeytyvien hiilihydraattien vuoksi ne toimivat loistavasti myös välipalana juuston, kasvisten ja vihannesten kera. Parhaimmilta ne maistuvat lämpiminä, Kiira kertoo.

Vaikka aitoja, alkuperäisiä ja itse tehtyjä karjalanpiirakoita pikapiirakat eivät ehkä päihittäisi, Kiira suosittelee niitä ehdottomasti korvaamaan kaupan valmispiirakat.

– Kaupan tuotteissa on aina lisäaineita ja säilöntäaineita sekä runsaasti suolaa. Ne ovat paljon epäterveellisempiä kuin kotitekoiset.

Näit gluteenittomat pikapiirakat tehdään:

  1. Valmista ensin riisipuuro. Keitä noin 8 dl vettä kiehuvaksi. Lisää 4 dl puuroriisiä ja kypsennä. Lisää 1 litra täysmaitoa (tai kauramaitoa). Anna puuron hautua miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi suolaa oman maun mukaan.
  2. Valmista kaurapuuro. Keitä noin 1 litra vettä kiehuvaksi. Lisää 5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita ja keitä puuro välillä sekoittaen. Lopuksi lisää joukkoon iso kananmuna ja suolaa maun mukaan. (Kananmuna sitoo puuron paremmin yhteen, mutta se ei ole välttämätön.)
  3. Anna puurojen jäähtyä. Voit tehdä puurot myös edellisenä päivänä valmiiksi. Näin ne pysyvät paremmin kasassa.
  4. Kokoa piirakat! Lisää lusikallinen kaurapuuroa leivinpaperille ja tasoita muotoon. Lisää päälle noin ruokalusikallinen riisipuuroa ja tasoita. Voitele piirakoiden pinta kananmunalla.
  5. Paista kiertoilmalla 180 asteessa kunnes piirakoiden pinta on rapsakka ja saanut kunnolla väriä.
  6. Syö piirakat esimerkiksi luomuvoin kera – ja nauti!

Lisää personal trainer Kiira Laakkosen reseptejä sekä treeni- ja hyvinvointivinkkejä löydät hänen Instagramistaan @kiirakirsikka ja Facebook-sivuiltaan

Tässä se nyt on: runeberginpannari! Kuva: Soppa 365
Tässä se nyt on: runeberginpannari! Kuva: Soppa 365

Soppa 365 on keksinyt uuden tavan nauttia klassikkoherkkua.

Pian saa herkutella oikein kunnolla, sillä ensi kuussa vietetään sekä Runebergin päivää että laskiaista. Runebergintortut ovat kestohitti, mutta voi suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin päivää juhlistaa muutenkin kuin tortuilla. Soppa 365 on nimittäin keksinyt, että runebergintortusta tutut maut sopivat vallan mainiosti myös pannariin.

Pannari saa tortun tapaan klassikkoherkun maun tilkasta karvasmanteliöljyä, mutta lisäksi siihen voi murustaa joulusta ylijääneet piparit. Pannarin kruunaavat tietenkin vadelmamarmeladi ja sokerikuorrutus. Katso runeberginpannarin ohje Soppa365.fi:stä

Pannarin lisäksi klassikkoherkusta voi tuunata myös vadelmaisen drinkin:

Runebergindrinkki

ohje: Katja Nordlund

Vadelmainen runebergindrinkki sopii joko tortun korvikkeeksi tai kaveriksi. Kuva: Katja Nordlund
Vadelmainen runebergindrinkki sopii joko tortun korvikkeeksi tai kaveriksi. Kuva: Katja Nordlund

1 dl kotimaisia pakastevadelmia
2 rkl vodkaa
1/2–1 tl mantelilikööriä (amaretto)
1 tl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa
koristeeksi piparkakkumuruja

  1. Käytä hiukan sulaneita vadelmia. Älä kaada marjoista irtoavaa mehua pois, vaan käytä myös se juomaan.
  2. Mittaa ainekset tehosekoittajaan tai sauvasekoittimen kulhoon. Annostele mantelilikööriä makusi mukaan.
  3. Pyöräytä tasaiseksi seokseksi. Painele seos tiheän siivilän läpi, jotta saat juomasta sileää.
  4. Kaada juoma lasiin.
  5. Raasta tai murusta koristeeksi pala piparkakkua.

Jos pannari tai drinkki kuulostavat turhan villeiltä makuusi, perinteisen ohjeen runebergintorttuun löydät tämän jutun alusta:

Me Naiset ja Soppa 365 kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.