Neljän viikon ikäiset porsaat on juuri vierotettu emakostaan. Puolessa vuodessa ne kasvavat hieman yli satakiloisiksi ja teurastetaan. Kuva Elina Lappalaisen palkitusta teoksesta Syötäväksi kasvatetut. Kuva: Antti Johansson/HS.
Neljän viikon ikäiset porsaat on juuri vierotettu emakostaan. Puolessa vuodessa ne kasvavat hieman yli satakiloisiksi ja teurastetaan. Kuva Elina Lappalaisen palkitusta teoksesta Syötäväksi kasvatetut. Kuva: Antti Johansson/HS.

Harvassa kodissa mietitään, millaisen elämän kinkku on sikana saanut elää.

Tieto-Finlandialla palkitun kirjan Syötäväksi kasvatetut tekijä, toimittaja Elina Lappalainen ymmärtää, että ihmisillä on tiettyjä jouluperinteitä, joita ilman joulu ei tunnu joululta.

Melkein jokaiseen suomalaiseen juhlapöytään nostetaan kinkku, ja harvassa taloudessa mietitään, mistä se on peräisin tai millaisen elämän kinkku on sikana saanut elää.

Mutta miten valita oikeanlainen, mahdollisimman eettinen kinkku?

Elinan mukaan ulkomailta tuotu kinkku on kaikista huonoin vaihtoehto, sillä sen alkuperästä voi tietää kaikkein vähiten.

– Viime aikoina tuontilihasta on löytynyt MRSA-sairaalabakteeria. Ehkä, ja toivottavasti, edes se laimentaisi kuluttajien intoa ostaa ulkomaisia kinkkuja, Elina sanoo.

Elinan mukaan kotimainenkaan sianlihantuotanto ei ole eettistä eikä takaa eläinten hyvinvointia. Sen suurimpia ongelmia ovat emakkohäkit, joissa emakot eivät mahdu liikkumaan tai toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan kuten rakentamaan pesää. Emakko on häkissä kuukauden porsaita imettäessään. Lihasikaloissa puolestaan ahtaat betonikarsinat ovat liian vähävirikkeisiä älykkäälle, uteliaalle ja sosiaaliselle eläimelle.

Iloista possua lautaselle

Elinan perheessä kuitenkin syödään jouluna kinkkuna. Jos lihaa syö, Elina pitää tärkeänä sitä, että selvittää lihan alkuperän ja määrittelee omat kriteerinsä sille, millaiset olot on valmis eläimille hyväksymään.

Elinan lihavalinnoissa hyvinvointikriteerit ovat tiukat. Hän tilaa pari kertaa vuodessa karitsan tutulta tilalta ja ostaa marketista luomulihaa.

– Suomalaiset syövät ylipäänsä liikaa lihaa. Jos lihaa syötäisiin vähemmän, siitä oltaisiin valmiita maksamaan enemmän ja tuottajat voisivat tarjota eläimille paremman elämän. Samalla lihasta tulisi enemmän juhla- tai viikonloppuruoka, Elina pohtii.

Moni päivittelee luomukinkun hintaa, joka on noin kolminkertainen peruskinkkuun verrattuna. Elina on kuitenkin valmis maksamaan siitä, että hänen syömänsä eläin on elänyt tavallista paremmissa oloissa.

Elinan joulukinkku tulee tutulta tilalta, johon Elinalla on luottamussuhde.

– Seuraan tilan Facebook-sivuja ja näen heidän kuvansa ja videonsa. Kesäisin siat pääsevät tonkimaan metsälaitumelle ja saavat viettää mahdollisimman sian arvoista elämää.

Ajattelevaa kuluttajaa Elina neuvoo ostamaan luomukinkun tai hänen laillaan etsimään tuottajan, joka ei pidä emakkoja häkissä ja jonka sioilla on virikkeitä sekä mahdollisuus ulkoilla.

Hyvä vaihtoehto lihalle on myös seitanista tehty kinkku, perinteiset laatikot tai joulukala, vaikkapa loimulohi.

–  Minä ajattelen, että joulu on myös hyvän tahdon ja rakkauden aikaa. Tuntuisi ikävältä laittaa suuhun eläintä, joka on kärsinyt. Minun joulumieleni menisi pilalle siitä, Elina sanoo.


Elina Lappalaisen lastenkirja tuotantoeläinten elämästä ilmestyy huhtikuussa. ”Se oli yhtä vaikea aihe kuin mistä lapset tulevat”, Elina nauraa. Kuva: Taru Ukkola


Tositarinoita lapsille

Huhtikuussa ilmestyy Elinan yhdessä kuvittaja Christel Rönnsin kanssa tekemä lastenkirja Nakki lautasella.

Elina päätti kirjoittaa kirjan tuotantoeläinten elämästä lapsille sen jälkeen, kun oli kiertänyt kouluissa puhumassa maataloustuotannosta ja tajunnut, ettei koululaisille, saati nuoremmille lapsille, ole olemassa mitään kunnon materiaalia aiheesta.

– Tämä on ensimmäinen ja perusteellinen aiheesta tehty kirja lapsille. Myös lasten pitää tietää, mistä ruoka tulee.

Elina haluaa kirjallaan päivittää lastenkirjojen mummoankkamaisen, romantisoidun kuvan maataloudesta. Kirjassa lihatuotannosta puhutaan lasten tasolle sopivalla tavalla, mukana on hauska tarina ja hyvät hahmot.

– Oli haastavaa kirjoittaa tosi vakavista hyvinvointiongelmista niin, että tavallinen lihaa syövä perhe voi lukea kirjaa iltasaduksi. Kirjassa lapsihahmot käyvät tavallisessa emakkosikalassa eli häkitkin ovat mukana. Porsaiden kastrointi on kuitenkin niin rankka asia, että sen päätimme jättää pois, Elina kertoo.