Paastopäivänä saa syödä 500 kilokaloria, kas tässä. Pärjäisitkö näillä eväillä vuorokauden?
Paastopäivänä saa syödä 500 kilokaloria, kas tässä. Pärjäisitkö näillä eväillä vuorokauden?

5:2-dieetillä paastotaan kaksi päivää viikosta, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Kaksi naista kokeili villitystä kuukauden. Ja kyllä: paino putosi ja kolesteroli väheni!

Rakas ruokapäiväkirja, 8 000 e.a.a.

Eilen heimon paras keihäänheittäjä Crongh metsästi villasarvikuonon! Saimme kotiluolaan ruokaa! Vartaloni säilyy kuitenkin linjakkaan kauniina, koska parin­ päivän päästä ei todennäköisesti ole mitään­ syömistä.

Ja samalla logiikalla 2000-luvulle: nyt on nimittäin uskomattoman muodikasta jäljitellä muinaisia ruokatottumuksia. Metsästäjä-keräilijöiden aikaan ei syöty kolmea, saati viittä, ateriaa päivässä. Torstaina syötiin, jos ruokaa oli, perjantaina ei välttämättä enää syöty.

Entis­aikain ihminen ei tavoitellut täydellistä kroppaa eikä optimaalista terveyttä, mutta nyt on tähtäimessä kumpikin, kun ryhdytään toteuttamaan The Fast Dietiä eli osaviikkopaastoa. Sen idea on oikeastaan sama kuin hedelmäpäivissä, joita pidettiin 80-luvulla. Osaviikkopaaston uudesta tulemisesta on vastuussa brittiläinen terveystoimittaja Michael Mosley, jonka viimevuotisen tv-ohjelman ja kirjan jäljiltä puoli läntistä maailmaa on kuulemma hurahtanut trendi­dieettiin. Näin se käy:

1. Syödään normaalisti viitenä päivänä viikossa. Jopa pullaa ja lasagnea.

2. Paastotaan kahtena päivänä, jotka eivät saa olla perättäisiä. Paasto ei tässä tarkoita pelkkää kukkakaalin keitinvettä vaan viittäsataa kilokaloria päivässä. Jokainen­ saa päättää, syökö viisisataa kaloria yhdellä kunnon aterialla vai haluaako­ nautiskella päivän mittaan esimerkiksi viisi banaania ja omenan.

3. Tuloksena painon pitäisi pudota ja veriarvojen parantua. Osaviikkopaastolla olleet raportoivat parantuneista koles­teroliarvoista, alentuneesta veren­paineesta ja skarpimmasta olosta.

Dieetin jujuna on se, että kun pitää kunnon taukoja syömisen välillä ja päästää olon välillä nälän puolelle, haima ei eritä jatkuvasti insuliinia. Elimistö lepää ja rasvaa palaa. Mutta onkohan dieetti oikeasti­ niin mahtava juttu?

Ravitsemus­terapeutit Reijo Laatikainen ja Anu Kosonen­ eivät ole ihan varmoja. Kumpikin on kyllä sitä mieltä, että on hyvä, jos viikoittainen kalorimäärä vähenee. Silloin ihminen laihtuu ja veriarvotkin kohenevat. Parin päivän ankeilu viikossa ei myöskään ole terveelle ihmiselle vaarallista. Mutta:

– Minusta paastohommassa on liikaa hypetystä. Kuinka hyvin tällaista dieettiä jaksaa noudattaa? Epäilen, että joillakin nälkä kasvaa paastopäivinä hallitsemattomaksi tai muuten koko homma alkaa korpeamaan, Reijo Laatikainen pohtii.

Anu Kososen mielestä ihmiselle tosiaan tekee hyvää olla välillä nälkäinen. Silti pitää olla rehellinen: kaksi paastopäivää eivät tehoa, jos syö säästyneet 3000 kaloria viikonloppuna takaisin.

– Osaviikkopaasto voisi sopia esimerkiksi toimistotyöläisille, jotka eivät liiku paljon. Itse en pystyisi paastopäivinä ajattelemaan iltapäivästä muuta kuin ruokaa, odottaisin vain nukkumaanmenoa, Kosonen sanoo.

Testaaja 1

Kaurapuuro, rakastettuni

Alkutilanne

Ystäväni kertoo aloittaneensa osaviikkopaaston, sillä tuttavat ovat vakuuttaneet hänet sen terveysvaikutuksista. ”Hei minäkin kokeilen!” kuulen itseni ilmoittavan. Ahaa?

En ole koskaan ollut dieetillä, saati paastonnut. Tiedän, että mitä­ enemmän kiellän itseltäni jotain,­ sitä maanisemmin sitä haluan.­ Mutta meneehän nyt yksi päivä ”vaikka aidan vittaksena”, kuten tätini tapaa sanoa. Sitä paitsi paastopäivänäkin saa syödä 500 kilokalorin verran ihan mitä haluaa – ja mikä tärkeintä, ei tarvitse luopua kahvista. Luen uskonvahvistukseksi vielä fast dietiä ylistäviä lausuntoja netistä ja aloitan paaston heti seuraavana päivänä.

Viikko 1: Kaalin voimalla

Maanantai:pari kourallista vihreitä papuja, parsakaalia, kananmuna

Olen vasta viime aikoina opetellut syömään kunnollisen aamiaisen, joten paluu kahden kahvimukin aamuun on ensimmäisenä paastopäivänäni helppoa. Lounas­aikaan keitän ison kupin vihreää teetä ja sivuutan kevyesti työkavereiden lounaskutsut. ”Heeeeelvetin hyvin menee”, hyräilen PMMP:tä.

En ole ennen laskenut kaloreita, mutta nyt on pakko. Montako kilokaloria on näkkileivässä, entä porkkanassa? Miten viinirypäleissä on muka noin paljon, vettähän ne vain ovat? Ja kuinka yksi kananmuna voi sisältää 100 kaloria?

Sinnittelen iltaan asti ilman ruokaa. Kotona höyrytän pavut ja parsa­kaalit tärisevin käsin ja vetelen annoksen ajokoiran vauhdilla. Keitän kupillisen teetä ja tunnen, kuinka ankara itsekurini muokkaa jo kroppaani ja mieltäni paremmiksi.

Torstai:rahkapurkki, neljä sellerinvartta, höyrytettyä kaalia ja herneitä

Viikon toisena paastopäivänä printtailen netistä fast diet -reseptejä ja olen kuolla nälkään. Juon vettä ja teetä yhtenään. Kaikista mieluiten kittaisin kahvia, mutta sitä varten pitäisi kävellä kolme kerrosta alas työpaikan kahvilaan, enkä halua rasittaa itseäni yhtään enempää. Samasta syystä vältän visusti urheilemasta paastopäivinä työmatkapyöräilyä enempää.

Kollegakin on aloittanut detox-kuurin ja tulee manaamaan sellerikeittonsa oksettavaa makua. Minä vedän raakoja sellerinvarsia lounas­tarpeiksi. Siihen on syynsä, että normaali ihminen nauttii kyseisen vihanneksen yleensä Bloody Mary -drinkissä.

Viikko 2: Kalorilaskuri takkuaa

Maanantai: neljä sellerinvartta, omena, klementiini, kaksi näkkileipää, höyrytettyjä vihreitä papuja ja parsakaalia

Viikonlopun perusporsastelun jälkeen paasto on melkein unohtunut. Ai tänäänkö taas? Kollegat ovat saanee vihiä hankkeesta ja muistavat käydä ahkerasti vinoilemassa ovensuussa. Kieltämättä tunnen itseni typeräksi. Olen normaalipainoinen, miksi kiusaan itseäni näin? Muistutan itseäni korkeasta kolesterolistani. Ehkä tämä tosiaan auttaa laskemaan sitä kuten fast dietin nimeen vannovat lupaavat.

Torstai: maustamatonta rahkaa, pari porkkanaa, höyrytettyjä vihreitä papuja, kaalia ja parsakaalia

Haluan näemmä maksimoida kärsimyksen: ensimmäisenä päivänä printatut reseptit ovat hautautuneet jonnekin, enkä vaivaudu suunnittelemaan paasto­päivien ruokailuja lainkaan. Miksi kaloritkaan eivät pysy­ mielessä, onko kyseessä varhaisvaiheen dementia vai heikentääkö paasto näin pahasti muistia? Googlaan lannistuneena näkkileivän kalorit ties monettako­ kertaa. Voi herranjumala, tylsistytän jo itseänikin.­

Illalla katselen haikeasti jääkaapissa odottavia munakoisomozzarellapastan jämiä ja mätän sokeritoppamaisen vuoren parsakaalia ja keräkaalia lautaselle. Rakastan kaaliruokia, mutta joku raja. Vannon miettiväni seuraavien paastopäivien ruuat etukäteen.

Viikko 3: Kapinahenkeä ilmassa

Maanantai:viisi sellerinvartta, kolme porkkanaa, kaksi näkkileipää, tomaattilinssikeittoa

Mietin, onko paaston idea saada ihminen tarkkailemaan, mitä ja miten ylipäätään syö. Jos on, se ei toimi. Paastopäivien välissä ahmin työ­kaverin tuomia tuliaissuklaita kourakaupalla. Hampaankolossa on vieläkin edellisviikko, kun jouduin kieltäytymään pomon leipomasta suklaapiirakasta.

Torstai: maustamatonta rahkaa, soijamarinoitua tempeä, rucolaa ja pavunituja sherryviinietikalla

Luulisi, että tähän alkaisi jo tottua, mutta kuudes paastopäivä kiristää pahasti hermojani. Tajuan, että syynä on edellisiltana ystävän kanssa kumotut viinilasit – kroppanihan huutaa pizzaa!

Kotona leikkaan monta siivua tempeä (tofumainen soijavalmiste), marinoin ne soijalla ja valkosipulilla ja paistan reteästi öljyssä. Olen menettänyt täysin mielenkiintoni kaloreiden laskemiseen ja tarkistan tempenkin ravintopitoisuuden vasta jälkikäteen. Tajuan, että kalorirajat on tänään ronskisti ylitetty. Aivan sama! Ruoka ei silti tyydytä, ja olen äreä koko illan. Ennen nukkumaanmenoa muistan, että saan aamulla syödä kaurapuuroa. Viheltelen ilosta.

Viikko 4: Valoa tunnelin päässä

Maanantai: Maustamatonta rahkaa, kaksi näkkileipää, tuoretta parsaa

Neljännellä viikolla näen valon. Tämä alkaa sujua! Pysyn tyynenä, vaikka työpaikan kahvipöydälle kannetaan vapun kunniaksi simaa ja tuoreita munkkeja. Kun ajattelen iltaa, alan hymyillä kuin buddhalainen munkki: jääkaapissa odottaa nippu tuoretta parsaa. Sen oheen aion tehdä misokastikkeen, jonka kaloripitoisuutta en tiedä enkä haluakaan tietää. 500 kilokalorin rajan noudattaminen tuntuu niuhottamiselta, on tämä tarpeeksi askeettista muutenkin.

Torstai: Banaani, klementiini,parsakaalikimchiä

Vapun jälkeinen paastopäivä menee helposti piknikillä hankitun vararavinnon turvin. Illalla teen parsakaalikimchiä, joka osoittautuu uudeksi herkkuruuakseni.

Kuukauden kokeilun loppu häämöttää. Mutta miksi lopettaa, kun hommasta alkaa tulla helppoa? En ole käynyt puntarilla, mutta olo on kevyt ja turvotus poissa.Päätös paaston jatkamisesta vahvistuu, kun saan käsiini verikoetulokset. Kokonais­kolesterolini on laskenut 5,7 millimoolista tasan­ 5:een! Mikä­ tärkeintä, huono kolesteroli LDL on laskenut 3 millimoolista 2,7:een eli 10 prosenttia. Veriarvoni on mitattu viimeksi huhtikuussa 2012, mutta koska en ole tehnyt vuoden aikana­ muita muutoksia elintavoissani, voin laskea parantuneet arvot paaston ansioksi. JONNA TAPANAINEN

Lopputulos: Kokonaiskoles­teroli ennen 5,7 > nyt 5.

Merkittävä pudotus

– Pudotus on merkittävä. Varmasti viime kuukauden rutistus on vaikuttanut kolesteroliarvojen paranemiseen, työterveyslääkäri Ulla Mikkonen sanoo.

– En silti ole mitenkään järjettömän innoissani tämäntyylisistä villityksistä, jotka sopivat oikeastaan vain perusterveille ihmisille. Olisi elimistön kannalta parempi, että elämäntapamuutokset ovat sellaisia, joita voi noudattaa loppu­iän normaalissa arjessa. Ettei kahtena päivänä viikossa ikään kuin hyppää avantoon ja muuten elä kuin pellossa, Mikkonen sanoo.

Testaaja 2

Huomenna saa taas syödä!

Alkutilanne

Takana on poikkeuksellisen vilkas viikonloppu, johon on mahtunut illallisjuhlat ja kaksi brunssia. Olen syönyt kuin pieni porsas, ja talven aikana vatsalle kertynyt makkara ahdistaa. Haluaisin painaa ehkä kolmisen kiloa vähemmän.­ Sunnuntai-brunssilla kuuntelen, kun kolme naista keskustelee aloittamastaan osaviikkopaastosta ja hehkuttaa parempaa oloaan. Kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsen! Valitsen paastopäiviksi maanantain ja torstain. Niissä on sopivasti väliä, ja viikonlopun jälkeen on motivaatio kohdillaan. Ensimmäiseen paasto­päivään valmistaudun toki vetämällä vielä viimeiseksi illalla pizzan.

Viikko 1: Täynnä intoa

Maanantai: jogurttia ja puolukoita, 5 porkkanaa, pala ruisleipää, kuppi lihalientä

Aloitan paaston täynnä intoa. Syön töiden lomassa pari porkkanaa ja iltapäivällä huomaan, ettei koko päivänä ole edes tullut nälkä. Mitähän tämä kertoo normaalisyömisistäni?

Töiden jälkeen käyn kuntosalilla, eikä tee edes tiukkaa. Juon paljon vettä ja pureskelen päälle porkkanaa. Haen tokaluokkalaisen tyttäreni sirkuskoulusta, ja tämä ehdottaa iltaruuan syömistä viereisessä ravintolassa. Kieltäydyn ja kerron kotona odottavasta iltapalasta. Kun jankuttaminen asiasta jatkuu, tokaisen, että olen paastolla enkä voi syödä tänään. Tytär­ purskahtaa nauruun. ”Et voi olla tosissas! Tuo on äiti maailman tyhmin idea! Sulle tulee huono olo, jos et syö.” Nolottaa. Olen halunnut kasvattaa tyttäreni ilmapiirissä, jossa ei vatvota kiloja eikä podeta ulkonäkökriisejä. Olen entistä vakuuttuneempi, että mistään dieetteihin liittyvästä ei pidä puhua lasten kuullen.

Torstai: puolukoita ja mysliä, kaksi hapankorppua, greippi, muutama siivu juustoa ja pari haarukallista tonnikalapastaa

Päivä menee mainiosti, mutta illalla löydän itseni haaveilemasta erilaisista ruuista ja kokkailuista. Mikä helpotus, kun tajuan, että huomenna saan taas syödä! Tämä systeemi selvästi sopii minulle. Päivän minimiruokavalio ei tunnu missään, kunhan seuraavana päivänä ei tarvitse paastota. Mies, joka maanantaina on naureskellut dieetilleni, alkaa kysellä, mitä­ oikein syön paastopäivinä ja miettii ääneen, pitäisiköhän hänenkin kokeilla.

Epäilin, että paastoamisen jälkeisenä  päivänä tulee ahmittua kaksin verroin, mutta ei. Odotan lounasta kuin kuuta nousevaa, mutta syön ehkä normaalia hitaammin­ ja kohtuullisemmin. Ehkä paastopäivä herättelee vähän. Syön normaalistikin harvakseltaan mutta järjettömän kokoisia annoksia.

Viikko 2: Sellerinsyönti herättää huomiota

Maanantai: kaksi omenaa, kirsikkatomaatteja, 5 porkkanaa, selleri-pastakeittoa

Päivä menee taas huomaamatta, mutta illalla tulee nälkä. Säästän kaloreita viimeiseen asti, sillä en halua mennä nälissäni nukkumaan. En yleensä ole mikään nälkäkiukuttelija eikä verensokerini määrää päiviäni, mutta tänään huomaan, että lasten paimentaminen nukkumaan nälkäisenä kiristää pinnan äärimmilleen. Kuopus vonkaa jäämään viereensä pötköttämään, mutta sähisen olevani iltapalan tarpeessa NYT.

Poden huonoa omaatuntoa keitellessäni laihaa pasta-sellerikeittoa itselleni. Siitä tulee kyllä yllättävän hyvää. Miksen useammin syö tällaista, kun tekee mieli ”jotain pientä”?

Torstai: kaksi omenaa, 4 porkkanaa, 3 sellerinvartta, vihanneskeittoa

Tiedän, että kuurilla voisi syödä ihan oikeita aterioita, mutta olen laiska laskemaan annosten kaloreita. Hedelmien ja vihannesten kalorit löytyvät helposti googlaamalla. Sellerissä on niin vähän kaloreita, että sen pureskelu kuulemma kuluttaa enemmän kuin antaa. Kolmas varsi lounaalla alkaa kuitenkin tökkiä, ja koko työhuone haisee selleriltä. Huomio työpaikalla alkaa ärsyttää. En ole mikään laihdutusintoilija enkä jaksaisi keskustella jokaisen kanssa asiasta.

Illalla teen laihaa mutta hyvän­makuista keittoa vihanneksista. Huomaan silti kuolaavani lapsen tähteeksi jättämää pasta carbonara -kekoa ja pyydän miestäni syömään jämät, etten sorru niihin.

Viikko 3: Lounas se on salaattikin

Maanantai:jogurttia ja puolukoita, vihersalaattia, hunaja­melonia ja greippiä, pastakeittoa

Töissä alkaa ärsyttää, kun muut lähtevät lounaalle. Olen huomannut, että kun on eväät, ei tule poistuttua työpöydän äärestä koko päivänä. Niinpä lähden mukaan ja otan salaattipöydästä pelkkiä vihanneksia ja hedelmiä, jotka maustan viinietikalla ja pippurilla. Ei tule laskettua kaloreita, mutta niitä ei voi olla paljon! Seurassa syöty lounas virkistää. Syön seuraavan kerran vasta illalla.­ Keitän luomulihaliemessä hitusen pastaa ja sipulia ja maustan keiton itse tehdyllä chili-­valkosipuliöljyllä. Järjettömän hyvää, näistä aineksista.

Välipäivinä on ihanaa, kun voi töissä syödä normaalisti ja istua illalla pöytään perheen kanssa. Olen onnistunut piilottamaan dieettini lapsiltani. Kahtena päivänä viikossa se vielä onnistuu.

Torstai:omena, vihannessalaattia, sipulikeittoa

Olisi kai hyvä syödä paastopäivien aamulla kunnolla. Siitä olen lipsunut. Sopiessani lounastreffit olen myös unohtanut paastoavani torstaisin. En kehtaa perua tapaamista, joten syön pelkkää salaattia. En tiedä, miksi laihduttaminen – tai ainakin siitä puhuminen – nolottaa näin paljon. Olen elämäni kuunnellut sukulais- ja tuttavanaisten laihdutusjuttuja ja tullut tulokseen, että mitä vähemmän painoaan ajattelee, sitä hoikempana pysyy. 36 vuoden ikä alkaa kuitenkin vaikuttaa niin, etten enää voi syödä ihan miten tahansa. Mutta koska rakastan hyvää ruokaa ja kokkailua, tämä tuntuu hyvältä tavalta kontrolloida viikoittaista ruokamäärää.

Viikko 4: Ihmiskoe saa jatkoa

Maanantai: omena, vihersalaattia, intialaista kasviskeittoa

Viikonloppu meni taas herkutellessa. Sunnuntai-iltana huomasin suorastaan odottavani paastopäivää. Töissä olen päätynyt siihen, että on parempi lähteä lounaalle muiden mukana ja syödä sitten vaikka sitä salaattia. Huomaan myös päätyväni välipäivinä yhä useammin salaattitiskille. Silloin nautin siitä, että voin poimia sekaan muutakin kuin vihanneksia ja lorottaa päälle oliivi­öljyä. Olen alkanut tykätä tästä. Kaiken lisäksi neljännen viikon alkaessa vaaka näyttää jo pysyvästi paria kiloa­ vähemmän. Enemmän ruokavalio tuntuu kuitenkin olossa. Koko ajan ei purista ja kiristä vyötäröllä.

Torstai: ananasta, vihersalaattia, sipulikeittoa

Ihmiskokeen viimeinen päivä. Paitsi että olen ajatellut jatkaa tätä. Paino on parhaimmillaan kolme kiloa vähemmän kuin aloittaessa siitä huolimatta, että kuukauteen on mahtunut normaalin huolettoman syömisen lisäksi isot perhejuhlat, grillikauden aloitus ja vappu. Tuntuu myös, että ylimääräinen on lähtenyt juuri sieltä mistä pitikin eli vatsasta. Viimeisellä viikolla huomaan, etten erityisemmin edes ajattele paastopäivinä ruokaa. Niinä päivinä kun syön, lopetan hiukan aiemmin kuin ennen, koska vatsa tuntuu nopeammin täydeltä. Toisaalta, jos tekee mieli herkutella kunnolla, en pode siitä huonoa omaatuntoa.

Oikeastaan ainoa huono puoli ovat sosiaaliset tilanteet, jotka osuvat paastopäiville. Toisaalta monet niistä on helppo ennakoida, ja paastopäivää voi tarvittaessa siirtää. Itselläni toimii myös suurimman kalorimäärän jättäminen ilta-aikaan. Silloin voin istua perheen kanssa yhdessä pöytään, eikä lasteni tarvitse kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Haluaisin, että he oppisivat syömään terveellisesti mutta myös nauttisivat ruuasta ja kaikesta siihen liittyvästi kivasta. Silloin ei toivottavasti tarvitse koskaan laihduttaakaan. MAIJA KOSKI

Lopputulos: 68 kg > 65,5 kg – 2,5 kg

Lisää 5:2-dieetistä Me Naisten numerossa 34/2013, joka ilmestyy 22.8. Ota lehdestä herkulliset reseptit talteen!

Lue myös:

Näin helposti aloitat 5:2-dieetin

5:2-dieetillä ei tarvitse kärvistellä – katso kahdeksan herkullista reseptiä

Kiinnostaako 5:2 -dieetti? Kokeile myös näitä pätkäpaastoja

Kauko Röyhkä laihtui 12 kiloa 5:2-dieetillä: "Urpokin voi viedä paaston läpi"

Suomalainen kaura erottuu kansainvälisessä kilpailussa edukseen raikkaan ja rikkaan makunsa, mitättömien myrkkymäärien ja puhtaan pohjaveden ansiosta.

Sauna, sisu ja... kauralastut? Suomesta ponnahtaa maailmalle jatkuvasti uusia innovaatioita, ja nyt maailmaa valloittaa uusi naposteltava.

Real Snacks Oy:n toimitusjohtaja Arja Kastarinen ja tuotekehityspäällikkö Mirva Liukko toivat kauppoihin vuoden alussa Oatis-kaurasnacksit eli suolaiset kauralastut. Idea kauralastuihin syntyi vähän vahingossa keskustelun sivujuonteena.

– Yhteistyökumppanimme kysyi, olemmeko miettineet tekevämme kaurasta jotain, ja meillä oli tarvittava teknologia olemassa. Siitä lähdimme työstämään ideaa eteenpäin, Kastarinen ja Liukko kertovat.

”Idea kaurasnackseihin syntyi vähän vahingossa.”

Molemmat naiset ovat aiemmin työskennelleet muun muassa Panda-makeisten ja Taffel-sipsien tuotekehityksessä ja viennissä. He tiesivät, että suomalainen kaura on maailmalla kovassa nosteessa ja päättivät kehittää tuotteensa paitsi kotimaiseen, myös kansainväliseen makuun sopivaksi.

Suomessa tuote lanseerattiin alkuvuodesta, ja jo joulukuussa merkittävä brittiläinen tavarataloketju Selfridges otti kaurasnacksit valikoimiinsa. Lisäksi sitä on viety Japaniin, Etelä-Koreaan, Viroon ja Kuwaitiin. Keskusteluja käydään parhaillaan myös muualla Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa.

– Suomessa ollaan usein vaatimattomia viennin suhteen, mutta pienemmänkään toimijan ei kannata hävetä. Jos tuote on hyvä, se puhuu puolestaan. Kaurasnacksilla on ollut paljon kysyntää, siitä on tiedusteltu meiltä spontaanisti ilman, että olemme edes itse tarjonneet tuotetta eteenpäin. Parhaillaan rakennamme uutta konekantaa, että pystymme vastaamaan kysyntään, Kastarinen huomauttaa.

Raikas ja puhdas suomikaura

Myös nyhtökaura yrittää parhaillaan maailmanvalloitusta ja on laajentanut syksyn aikana tarjontaansa Ruotsiin. Mirva Liukon mukaan suomalainen kaura kiinnostaa maailmalla, koska täällä kasvatettu kaura on niin puhdasta.

– Suomessa kasvukausi on lyhyt mutta intensiivinen. Kesäaikana auringonvaloa on paljon enemmän kuin etelämmässä, siksi kauraan kehittyy rikas mutta raikas aromi. Maultaan se onkin rikkaampaa kuin ulkomainen kaura, Liukko listaa.

”Talven ansiosta meillä on puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset.”

– Talven ansiosta meillä on myös puhdas maaperä, koska pakkanen tappaa tuholaiset. Kasvinsuojeluaineita tarvitaan siis hyvin vähän. Meillä on myös puhtaat pohjavedet. Nämä kaikki tukevat viennissä suomalaisen kauran mainetta.

Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg
Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg

Saisiko olla perunanachoja, paahtopaistia vai piimäpannacottaa?

Mikä ruoka sopisi parhaiten 100-vuotiaan Suomen juhlistamiseen? Jokin herkullinen ja juhlava, mutta riippuu myös syöjistä. 

Kokosimme ideat itsenäisyyspäivän tarjoiluihin:

Illallispöytään

  1. Poro-persimoniviipaleet ja savulohi-parsapiiraat ihastuttavat alkuruokina.
  2. Maa-artisokkakeitto, juurekset sekä possurulla ja piimäpannacotta muodostavat Suomi-henkisen illallismenun.
  3. Jos tavoitteena on edullinen illallinen, eikä tarjottavien tarvitse olla perinteisiä suomalaisia, itämainen lohi on kokeilemisen arvoinen. Resepti on helppo ja edullinen, mutta lopputulos näyttävä ja maukas.
  4. Jälkimarinoitu paahtopaisti syntyy yllättävän helposti.
  5. Juustokakku on aina hyvä jälkkäri. Kokeile sitruuna-lakujuustokakkua, limetti-minijuustokakkuja, porkkanajuustokakkua tai crème brûlée -kinuskijuustokakkua. 
  6. Mehevä mutakakku käy myös vegaanisille juhlijoille.

Television ääreen

  1. Naposteltavistakin voi tehdä kokonaisen menun: poropiirakkaa, helppoja mätitähtiä, ruisnappeja ja täytettyjä pipareita.
  2. Suolainen fetapannari on nopea, herkullinen ja vieläpä gluteeniton valinta.
  3. Tuhdit vegaaniset perunanachot tuovat potkua Linnan juhlien katsomoon.
  4. Kaipaatko jotakin klassista, mutta uusin maustein? Testaa joulutorttujen uusia täytteitä.

Rentoon juhlintaan

  1. Söpöt sorbettikuoharit kruunaavat bileet.
  2. Salaattibaari pitää bilettäjät kylläisinä, ja syötävää löytyy niin kalan kuin kasvistenkin ystävälle. 
  3. Herkullinen peltigalette pelastaa laiskan emännän juhlat.
  4. Herkkujälkkäri ei aina vaadi mittavia valmisteluja: tiramisu-jäätelökakku syntyy kymmenessä minuutissa.
  5. Aina puhutaan Linnan juhlien boolista, mutta kyllä kotibileissäkin osataan booleja tehdä.