Älä ahmi kananmunia, ne ovat epäterveellisiä! Eipäs kun suorastaan terveyspommeja! Eri aikoina yksi ja sama ruoka-aine on ollut vuoroin hyvis vuoroin pahis.

Avokado

Avokado vaati 1970-luvulla Suomeen rantautuessaan opettelua: moni tempaisi sen vahingossa kivikovana eli raakana.

Hyvis

1980-luvulla puolikkaan avokadon päälle ladottiin trendikkäästi katkarapuja ja majoneesia. Jännä koostumus, mutta hyvä vierastarjottava! Texmex-trendin myötä tämä kasvissyöjien kestosuosikki hurmasi guacamolen muodossa. Vuonna 2012 innostuttiin avokadopastasta: kas, avokadohan sopii myös lämpimiin ruokiin.

Nykysuositusten mukaan rasvaa voi vetää vuorokaudessa jopa noin 100 grammaa, josta vain kolmannes saisi olla eläinperäistä. Avokadoa pidetään huipputerveellisenä ja loistavana kasvisrasvojen lähteenä.

Pahis

1990-luvulla ravitsemustieteilijät varoittivat, että avokadossa on hirveästi rasvaa, välttäkää! Suomalaiset ravitsemussuosituksetkin olivat turhan tiukkoja rasvan kanssa.



Voi

1800-luvun maatalousyhteiskunnassa maanviljelijät kirnusivat arvokasta voita myyntiin, eivät omaan ruokapöytään. Kun elintarvikesäännöstely vapautui 1950-luvulla toisen maailmansodan jälkeen, alkoi voin ja sokerin juhlakausi. Pulla nousi huippuherkuksi.

Hyvis

Vanha kansa uskoi, että voin syöminen parantaa näköä. 1950-luvulle asti rasvojen laadut olivat vielä hieman mysteeri, joten voita suosittiin hyvänä energianlähteenä. Jo silloin tiedettiin, että voi sisältää tyydyttyneitä rasvoja. Mutta pisteltiinpä silti poskeen. 2000-luvulla voista tuli trendikäs ruuanlaitossa: sitä tvistataan vaikkapa sitruunalla. Hiljattain espoolaisäidit halusivat tuoda lastensa päiväkoteihin mukaan omat voinsa, jotta lasten ei tarvitsisi syödä margariinia. Nousi äläkkä.

Pahis

Voin terveellisyys kyseenalaistettiin pian 1950-luvun pullabuumin jälkeen. 1970-luvulla voita käytti vielä 70 prosenttia väestöstä, kun vuonna 2012 sitä käytti vain kuusi prosenttia.

Vaikka 2000-luvulla saakin ravitsemussuositusten mukaan syödä rasvaa enemmän, eivät ravitsemustieteilijät suosittele voita. Heidän mukaansa eläinrasvasta koostuvassa voissa ei ole terveydelle koskaan todella ollut plussia. Tilalle suositellaan kasvisrasvaa, etenkin öljyjä.



Peruna

Hyvis

Suomeen peruna tuli 1700-luvulla. Ensin viljeltiin ja syötiin paremmissa piireissä pappiloissa ja kartanoissa, mutta 1800-luvulla myös tavikset nauttivat sitä lantun ja nauriin tilalla. Peruna oli tärkeä c-vitamiinin lähde, kun vitamiinia oli vaikea saada muualta, ja juuri perunakadot pahensivat merkittävästi 1800-luvun nälänhätää. Myöhemminkin peruna on ollut tärkeä perusruoka. Se on vuosikymmeniä maistunut myös koululaisten ruokatunneilla.

Pahis

1990-luvulla peruna joutui tekemään tilaa riisille ja pastalle, jotka yleistyivät suomalaisessa ruokapöydässä. Kuumimpana karppausbuumina vuonna 2010 perunaa välteltiin, ja kulutus laski rajusti. Suoranaista pahista siitä on kuitenkin leivottu täysin turhaan, vaikka kyllä: sitä saa myös epäterveellisten sipsien ja ranskalaisten muodossa.

Kahvi

Kahvi tuli Suomeen 1700-luvulla pannukahvina, jonka rinnalle pongahti suodatinversio 1900-luvulla. Suomalainen rakastaa kahviaan edelleen: hän juo sitä keskimäärin yli 10 kiloa vuodessa.

Hyvis

Kahvin – kuten monien muidenkin elintarvikkeiden – terveysvaikutuksista tulee uusia tutkimuksia kuin sieniä sateella. Se saattaa esimerkiksi ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja, ja ovatpa jotkut väittäneet, että kahvi myös laihduttaisi! Vuonna 2014 selvisi, että suodatinkahvia runsaasti kuluttavilla esiintyy vähemmän kakkostyypin diabetesta – vaikka toki taudin ehkäisyyn vaikuttavat muutkin tekijät. Muutama kuppi suodatinkahvia päivässä ei ole haitaksi, mutta ei sitä terveyttä edistääkseen tarvitse litrakaupalla kiskoa.

Pahis

Pannukahviin suhtaudutaan varauksellisesti. Sen valmistuksessa syntyy veren kolesterolipitoisuutta kohottavia aineita, joita suodatinkahvi ei sisällä. 1990-luvulla Suomikin hurahti espressopohjaisiin erikoiskahveihin ja myöhemmin kapselikahveihin, joiden epäekologisuus herätti närää. Näiden terveysvaikutuksista ei tiedetä vielä yhtä paljon kuin suodatinkahvin – nostavatko ne esimerkiksi kolesterolia kuten pannukahvi? Kaikille ei kahvin kofeiini sovi, ja runsaat määrät kahvia voi aiheuttaa esimerkiksi mahanpuruja.

Maito

Hyvis

Maito, elintarviketeollisuuden selkäranka! Siitä irtoaa erinomaisesti d-vitamiinia ja kalsiumia, tuota luiden rakennusainetta. Suomessa sitä juovat ruuan kanssa jopa aikuiset. Tuoretta maitoa ei täälläkään ole aina ollut saatavilla: 1800-luvulla lehmiä oli vähän ja ne tuottivat maitoa vain osan vuotta. Vähälaktoosiset maitotuotteet tulivat 1970-luvun lopussa, täysin laktoositonta saatiin 2000-luvun alussa. Silloin havaittiin myös, että maitoa juovat ovat muita todennäköisemmin laihempia ja heillä on vähemmän kakkostyypin diabetesta – joskaan tulokset eivät olleet yksiselitteisiä.Vuonna 2015 maitohyllyn jättivalikoima huimaa heikompaa.

Pahis

Maito, kuten moni muukaan, ei ole ruokavaliossa välttämätön. 1960-luvun lopussa alettiin pohtia maidon vaikutusta kolesteroliin ja puhuttiin kovista rasvoista, joihin maitorasvakin kuuluu. Tulos: vältä rasvaista maitoa. Tutkimusten mukaan maitoallergisille lapsille ilmaantuisi herkästi esimerkiksi myös astmaoireita. Joissain tutkimuksissa maidon suurkulutuksen on väitetty jopa edistävän luiden haurastumista, mutta havainnot ovat jääneet yksittäisiksi.Nykyään Suomessa juodaan jo 40 prosenttia maidosta rasvattomana. 2000-luvulla havaittiin, etteivät rasvattoman maidon edut ole rasvaiseen verrattuna välttämättä selkeitä – ja toisinpäin.



Vehnä

Vehnä yleistyi Suomessa vasta 1900-luvun alussa, ennen mentiin rukiilla ja ohralla. Vehnää syötiin silloin kolme kertaa enemmän kuin nyt, noin 200 kiloa vuodessa per henkilö. Ylellinen ja arvostettu vilja mahdollisti uudentyyppiset leivät ja leivonnaiset. Vaalea leipä kertoi elintason noususta, ja maailmansotien välissä täytekakkuja leivottiin kokkikursseilla ahkeraan.

Hyvis

Nykyään suomalainen syö vehnää 60 kiloa vuodessa, ja jopa 75 prosenttia kaikesta länsimaissa kulutetusta viljasta on sitä. Täysjyvävehnä on terveellistä – tästä ravitsemustutkijat ovat samaa mieltä.

Pahis

Vehnän gluteeni – vihollinen muillekin kuin keliaakikoille? Muutama vuosi sitten huipentunut karppausbuumi on pitänyt yllä keskustelua gluteenittomasta ruokavaliosta. Osa sanoo, ettei viljaa pidä syödä lainkaan hiilihydraattien takia, jotka nostavat verensokeria. Jotkut pitävät gluteenia ei-keliaakikollekin epäterveellisenä, mutta mahanturvotus voi johtua muustakin.

Suomessa noin 10 prosenttia väestöstä kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, jota muun muassa vehnä voi pahentaa. Oirehtivat saattavat turvautua viljattomaan FODMAP-ruokavalioon, jossa tiettyjä hiilihydraatteja on rajoitettu. Ranskanleivästäkin tuttu valkoinen vehnä ennustaa lihomista, kakkostyypin diabetesta ja sydänsairauksia. Sen sijaan täysjyvävehnää syövillä käy päinvastoin: suolistosyövän riski jopa pienenee.

Punaviini

Viinin nauttiminen on niin eurooppalaista! Tavallisilla suomalaisaterioilla viiniä on nautittu säännöllisesti vasta 1990-luvulta. Samalla harrastajien määrä on kasvanut ja kulutus ollut väkeviin verrattuna jatkuvassa nousussa.

Hyvis

1980-luvulla havaittiin, että viini voi ehkäistä sydänsairauksia – joskin iäkkäillä, ei nuorilla. Tuloksista kiistellään edelleen. Tuoreemmat flavonoiditutkimukset kymmenen viime vuoden ajalta kertovat, että punaviinin sisältämistä yhdisteistä olisi terveydelle etua.

1900-luvun alussa tavallinen suomalainen ei juonut punaviiniä, vaan olutta ja väkeviä.

Pahis

Alkoholin vaarat on tiedetty jo kauan, myös kieltolain aikaan 1920-luvulla. Suurkulutus aiheuttaa maksavaurioita ja sosiaalisia ongelmia. Terveyden edistämiseksi sitä ei siis kannata juoda, mutta kohtuukäyttöä ei tarvitse terveyden takia lopettaakaan. Kohtuukäyttö tarkoittaa naisille yhtä ravintola-annosta päivässä, miehet voivat ottaa kaksi.

Kananmuna

Hyvis

1970-luvulla Suomessa kampanjoitiin: Mene munalla töihin! Keitetty muna oli oiva tapa aloittaa aamu, täynnä proteiinia. Ja onhan se!

1980-luvulla poistui suositus siitä, että kolesterolin saantia pitäisi rajoittaa – sitähän kananmunassa piisaa. Vastikään kuopiolaiset tutkijat havaitsivat, että kananmunan syönti päivittäin saattaa jopa ehkäistä kakkostyypin diabeteksen syntyä.

Pahis

Etenkin häkkikanojen oloista on keskustelu 2000-luvulla tiukasti, ja luomumunat käyvät nykyään kaupaksi erityisen hyvin.

Suomessa on keskusteltu perimästämme ja kolesterolista. Suomalaisista noin kolmanneksella on geeni, joka saa kolesterolin imeytymään ruuasta tavallista tehokkaammin. Tämän takia vuoden 2014 ruokapyramidissa ja ravitsemussuosituksissa suositeltiin kananmunan käytön rajoittamista 2–3 munaan viikossa. Tässä on oltu hyvin varovaisia – ehkä liiankin, koska valtaosa suomalaisista voi ihan turvallisin mielin syödä kananmunan päivässä.

Sokeri

Hyvis

Sokeri tuli 1700-luvulla Suomessa ensin varakkaisiin kartanoihin. Sotien aikaan tätä säännösteltyä ruoka-ainesta arvostettiin kovin. Harvinainen plussa: sokeri sai jotkut mauttomat ruuat, kuten puuron, kelpaamaan paremmin. Pakastettaessa se on ihmeaine, joka parantaa marjojen c-vitamiinin säilymistä.

Pahis

Pitkäaikainen vihollinen on yhdistetty liikalihavuuteen. 1950-luvulla puhuttiin jopa valkoisesta vaarasta. Jo vuosikymmeniä on tiedetty sokerin pilaavan hampaita. Välttely kannattaa, vaikkei nollalinja erityisesti hyödytäkään: sopiva enimmäisannos naiselle on 50–60 grammaa vuorokaudessa, miehelle 70–80 grammaa.

Viime vuosien aikana on todettu, että sokeri ja valkoinen vilja ovat terveydelle yhtä huonoja kuin tyydyttynyt rasva. Sokerin runsas käyttö voi aiheuttaa tulehdustiloja, kakkostyypin diabetesta ja verisuonisairauksia, mutta kohtuukäyttö ei lisää sairauksien riskiä. Jotkut kokevat sokerin myös addiktoivan, mutta tästä ei ole yksiselitteistä näyttöä.

Asiantuntijat: Taustatietoja antoi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, joka muun muassa on kaksi kertaa ollut laatimassa Pohjoismaisia ruokasuosituksia. Fogelholm on myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen. Toinen asiantuntija oli Johanna Mäkelä, Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori.

Lue lisää:

Tiesitkö nämä terveellisen syömisen myytit?

Arvaa, kenen ruokaostokset?

Sokkotesti paljastaa: maistuuko luomu paremmalta kuin tavisruoka?

Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg
Savulohiparsapiiraat sopivat niin naposteltaviksi kuin alkupaloiksikin. Kuva: Sanoma-arkisto / Pia Inberg

Saisiko olla perunanachoja, paahtopaistia vai piimäpannacottaa?

Mikä ruoka sopisi parhaiten 100-vuotiaan Suomen juhlistamiseen? Jokin herkullinen ja juhlava, mutta riippuu myös syöjistä. 

Kokosimme ideat itsenäisyyspäivän tarjoiluihin:

Illallispöytään

  1. Poro-persimoniviipaleet ja savulohi-parsapiiraat ihastuttavat alkuruokina.
  2. Maa-artisokkakeitto, juurekset sekä possurulla ja piimäpannacotta muodostavat Suomi-henkisen illallismenun.
  3. Jos tavoitteena on edullinen illallinen, eikä tarjottavien tarvitse olla perinteisiä suomalaisia, itämainen lohi on kokeilemisen arvoinen. Resepti on helppo ja edullinen, mutta lopputulos näyttävä ja maukas.
  4. Jälkimarinoitu paahtopaisti syntyy yllättävän helposti.
  5. Juustokakku on aina hyvä jälkkäri. Kokeile sitruuna-lakujuustokakkua, limetti-minijuustokakkuja, porkkanajuustokakkua tai crème brûlée -kinuskijuustokakkua. 
  6. Mehevä mutakakku käy myös vegaanisille juhlijoille.

Television ääreen

  1. Naposteltavistakin voi tehdä kokonaisen menun: poropiirakkaa, helppoja mätitähtiä, ruisnappeja ja täytettyjä pipareita.
  2. Suolainen fetapannari on nopea, herkullinen ja vieläpä gluteeniton valinta.
  3. Tuhdit vegaaniset perunanachot tuovat potkua Linnan juhlien katsomoon.
  4. Kaipaatko jotakin klassista, mutta uusin maustein? Testaa joulutorttujen uusia täytteitä.

Rentoon juhlintaan

  1. Söpöt sorbettikuoharit kruunaavat bileet.
  2. Salaattibaari pitää bilettäjät kylläisinä, ja syötävää löytyy niin kalan kuin kasvistenkin ystävälle. 
  3. Herkullinen peltigalette pelastaa laiskan emännän juhlat.
  4. Herkkujälkkäri ei aina vaadi mittavia valmisteluja: tiramisu-jäätelökakku syntyy kymmenessä minuutissa.
  5. Aina puhutaan Linnan juhlien boolista, mutta kyllä kotibileissäkin osataan booleja tehdä.

Jauheliha kokataan nyt aasialaisittain. 

Thaimaalainen jauhelihakulho

4 annosta

Valmistusaika 30 min

3 valkosipulinkynttä

2 sipulia

2 tuoretta chiliä

1 suippopaprika

1 ruukku thai-basilikaa

2 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

2 rkl hunajaa

2 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

2 limeä

4 munaa

½ tl suolaa

tarjoiluun

riisiä

  1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Puolita chilit ja paprika. Poista siemenet ja kannat. Hienonna chili. Viipaloi paprika. Irrota basilikasta lehdet. Säästä muutama kaunis oksa koristeluun.
  2. Kuumenna öljy pannulla. Paista sipuleita, chiliä ja paprikaa 5 minuuttia keskilämmöllä. Nosta lämpötilaa ja lisää jauheliha. Anna sen ruskistua. Lisää hunaja, soija, kalakastike ja purista limestä mehu. Anna porista miedolla lämmöllä sillä välin kun paistat munat. Ripottele munien pintaan suola.
  3. Viimeistele kastike sekoittamalla joukkoon basilikanlehdet.
  4. Kokoa kulhoihin riisiä, jauhelihakastiketta ja paistettu muna. Koristele basilikan oksalla.