Väärin meni? Kuva: Shutterstock
Väärin meni? Kuva: Shutterstock

Tiedostava voileivän tekijä ei lätki päällisiä viipaleelle summamutikassa.

Näkkileivän voitelupuoli, vessapaperirullan asento, muna vai kana... Kaikki ikuisuuskysymyksiä. Niiden lisäksi yksi kysymys herättää suomalaisissa yllättävän paljon tunteita: juuston ja kinkun järjestys voileivän päällä.

Ilta-Sanomat järjesti hiljattain aiheesta liveäänestyksen Facebookissa, ja kuten vastaavissa mittelöissä yleensäkin, juusto kinkun päällä voitti. Mutta myös kinkku juuston päällä on suosittu järjestys!

Jututimme ihmisiä ja analysoimme syitä, joista kumpikin järjestys johtuu – ja pohdimme hieman myös niiden ihmisten, joille järjestys on ihan sama, sielunmaisemaa. (Miten voi olla?! Tämä on tärkeä asia!)

Tunnistatko omat syysi siihen, miksi voileipäsi on juuri tietyssä järjestyksessä?

1. Niin vain on aina tullut tehtyä

Jep, moni ei edes ajattele asiaa, vaan lätkii leivänpäälliset totutussa järjestyksessä viipaleelle. Heille ei siis ole ihan sama, missä järjestyksessä kinkku ja juusto leivän päällä ovat, vaan he eivät vain ajattele asiaa sen kummemmin. Monet tavat periytyvät lapsuudenkodista, todennäköisesti myös leipien tekeminen.

2. Maistuu paremmalta

”Jos juusto on tosi herkullista, laitan sen päälle. Muuten kinkku tulee päälle.”

Jotkut ovat sitä mieltä, että leipä maistuu erilaiselta riippuen sen päällisten järjestyksestä. Mutta maistuuko maukkaampi herkku tosiaan enemmän, kun se on leivän päällä? Seuraavan kerran kun syöt leipää, tee pieni mindfulness-harjoitus ja vertaile.

Maistuuko maukkaampi herkku enemmän, kun se on leivän päällä?

3.Rakenne ratkaisee

”Kalkkunaleikkeessä on välillä ällöttäviä klönttejä. Jos en antaisi niitä koiralle, luottaisin siihen, että juusto peittää leikkeleen inhan rakenteen.”

Purutuntumassa tosiaan on eroja, sillä vahvimmin tuntuu juuri ylähampaiden pureutuminen leivällä päällimmäisenä olevaan asiaan. Alahampailla on vastassaan aina leipä. Noh, pureskellessa kaikki menevät kuitenkin suussa sekaisin, joten tuskin tuntumassa älyttömän suuria eroja todellisuudessa on.

4. Ulkonäöllä on väliä

Kalvakka kinkku, mehevä juusto. Vai ihana, makoisa leikkele ja rasvainen juustoklöntti? Riippuu katsojasta, mutta esteetikolle ei todellakaan ole ihan sama, missä järjestyksessä leivänpäälliset ovat.

Kahviloissa ja huoltoasemalla leivän päälliset tai täytteet saatetaan myös asetella niin, että leipä näyttää mahdollisimman houkuttelevalta (jos päällä on vaikkapa kallista, italialaista leikkelettä) – tai vaihtoehtoisesti informatiiviselta. Kinkku-juustoleivän ja juustoleivän välillä on helpompi tehdä ostopäätös, kun näkee mitä ja millaista tuotetta todella on tarjolla, eikä juuston alta paljastu kinkkuyllätystä.

Esteetikolle ei todellakaan ole ihan sama, missä järjestyksessä leivänpäälliset ovat.

5. Miellyttävämpi ote leivästä

”Juusto tuntuu jämäkämmältä ja vähemmän sotkevalta sormien alla.”

Huomioi, että myös leivän reunoista voi pitää kiinni – silloin sormet eivät haise kinkulta tai juustolta koko loppupäivää. Myös käsipesu on vaihtoehto.

6. Juustolla (tai kinkulla) on tehtävä

Jos leivässä on myös muita täytteitä, painava juustoviipale pitää esimerkiksi karkailevat kasvikset ja ärsyttävästi käpristelevän salaatinlehden kätevästi paikoillaan. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta erittäin toimivaa.

7. Paheksuttavat leivänpäälliset

Lihansyönti, ei kovin cool juttu tänä päivänä. Jos leikkelettä tekee kuitenkin mieli, paheksuvat katseet voi välttää piilottamalla sen tarkasti juustosiivujen alle.

Lihansyönti, ei kovin cool juttu tänä päivänä.

+ Ei mitään väliä?

Leipä kuin leipä, kovassa nälässä se menee vaikka missä järjestyksessä. Joillekuille ruoka tosiaan on vain polttoainetta ilman sen suurempia merkityksiä, mutta moni haluaa ruokansa tietynlaisena. Nautinto voi perustua syömiseen, ruuan valmistamiseen, visuaalisuuteen, muistoihin tai kaikkien näiden muodostamaan kokonaisuuteen.

Mutta tosiaan, jotkut ihmiset eivät vain välitä. Vessapaperirullan asennosta, leivänmuruista sohvalla, paljon muistakaan pikkujutuista. Heillä on pakko olla mielessään Suuria Ajatuksia. Kysy millaisia, jos tapaat sellaisen tyypin!

Karjalanpiirakoiden pikaversiot eli tuttavallisemmin pikapiirakat syntyvät yhdistelemällä kahta eri puuroa.

Karjalanpiirakka on kiistatta yksi Suomen rakastetuimmista perinneherkuista.

Ehta karjalanpiirakka leivotaan tietenkin sujauttamalla riisi- tai ohrapuuroa ohuenohueen, hapattamattomaan ruiskuoren uumeniin. Koko komeuden kruunaa kaunis rypytys, jonka oikeaoppisessa tekemisessä voi kestää varsinkin aloittelijalta tovi jos toinenkin.

Piirakoiden valmistaminen on kokonaisuudessaan varsin työlästä puuhaa. Valmistuksessa saattaa hurahtaa kokemattomalta piirakanpyörittäjältä tunteja – ja kokenutkin piirakkamestari saattaa välillä kaivata helpotusta prosessiin.

Miten se onnistuisi, voiko piirakoita tehdä perinteistä tyyliä nopeammin?

Tottahan toki! Yhden vaihtoehdon tarjoaa personal trainer Kiira Laakkonen, joka esitteli karjalanpiirakoiden pikaversion reseptin Facebookissaan. Vaikka Kiiran jakama resepti on hänen omaa käsialaansa, kunniaa pikapiirakoiden ideasta hän ei tohdi ottaa itselleen.

– Mummini on aina leiponut perinteisiä karjalanpiirakoita kaikkiin juhliin. Kun mummille tuli ikää, hän ei enää jaksanut koko karjalanpiirakkaprosessia: kaulimista, rypyttämistä ja muuta. Hän kuitenkin halusi tarjota piirakoita edelleen juhlissa ja kutsuilla, joten hän kehitteli pikapiirakat, joista nykyinen ohjeeni on sovellettu, Kiira kertoo Me Naisille.

Pikapiirakat syntyvät varsin yksinkertaisesti: niiden kuoriosa on kaurapuuroa ja sisus riisipuuroa. Kiiran kehittelemä resepti on gluteeniton ja halutessa myös maidoton.

– Nämä soveltuvat todella hyvin esimerkiksi viikonlopun aamupalaksi puuron tilalle. Hitaasti imeytyvien hiilihydraattien vuoksi ne toimivat loistavasti myös välipalana juuston, kasvisten ja vihannesten kera. Parhaimmilta ne maistuvat lämpiminä, Kiira kertoo.

Vaikka aitoja, alkuperäisiä ja itse tehtyjä karjalanpiirakoita pikapiirakat eivät ehkä päihittäisi, Kiira suosittelee niitä ehdottomasti korvaamaan kaupan valmispiirakat.

– Kaupan tuotteissa on aina lisäaineita ja säilöntäaineita sekä runsaasti suolaa. Ne ovat paljon epäterveellisempiä kuin kotitekoiset.

Näit gluteenittomat pikapiirakat tehdään:

  1. Valmista ensin riisipuuro. Keitä noin 8 dl vettä kiehuvaksi. Lisää 4 dl puuroriisiä ja kypsennä. Lisää 1 litra täysmaitoa (tai kauramaitoa). Anna puuron hautua miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi suolaa oman maun mukaan.
  2. Valmista kaurapuuro. Keitä noin 1 litra vettä kiehuvaksi. Lisää 5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita ja keitä puuro välillä sekoittaen. Lopuksi lisää joukkoon iso kananmuna ja suolaa maun mukaan. (Kananmuna sitoo puuron paremmin yhteen, mutta se ei ole välttämätön.)
  3. Anna puurojen jäähtyä. Voit tehdä puurot myös edellisenä päivänä valmiiksi. Näin ne pysyvät paremmin kasassa.
  4. Kokoa piirakat! Lisää lusikallinen kaurapuuroa leivinpaperille ja tasoita muotoon. Lisää päälle noin ruokalusikallinen riisipuuroa ja tasoita. Voitele piirakoiden pinta kananmunalla.
  5. Paista kiertoilmalla 180 asteessa kunnes piirakoiden pinta on rapsakka ja saanut kunnolla väriä.
  6. Syö piirakat esimerkiksi luomuvoin kera – ja nauti!

Lisää personal trainer Kiira Laakkosen reseptejä sekä treeni- ja hyvinvointivinkkejä löydät hänen Instagramistaan @kiirakirsikka ja Facebook-sivuiltaan

Tässä se nyt on: runeberginpannari! Kuva: Soppa 365
Tässä se nyt on: runeberginpannari! Kuva: Soppa 365

Soppa 365 on keksinyt uuden tavan nauttia klassikkoherkkua.

Pian saa herkutella oikein kunnolla, sillä ensi kuussa vietetään sekä Runebergin päivää että laskiaista. Runebergintortut ovat kestohitti, mutta voi suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin päivää juhlistaa muutenkin kuin tortuilla. Soppa 365 on nimittäin keksinyt, että runebergintortusta tutut maut sopivat vallan mainiosti myös pannariin.

Pannari saa tortun tapaan klassikkoherkun maun tilkasta karvasmanteliöljyä, mutta lisäksi siihen voi murustaa joulusta ylijääneet piparit. Pannarin kruunaavat tietenkin vadelmamarmeladi ja sokerikuorrutus. Katso runeberginpannarin ohje Soppa365.fi:stä

Pannarin lisäksi klassikkoherkusta voi tuunata myös vadelmaisen drinkin:

Runebergindrinkki

ohje: Katja Nordlund

Vadelmainen runebergindrinkki sopii joko tortun korvikkeeksi tai kaveriksi. Kuva: Katja Nordlund
Vadelmainen runebergindrinkki sopii joko tortun korvikkeeksi tai kaveriksi. Kuva: Katja Nordlund

1 dl kotimaisia pakastevadelmia
2 rkl vodkaa
1/2–1 tl mantelilikööriä (amaretto)
1 tl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa
koristeeksi piparkakkumuruja

  1. Käytä hiukan sulaneita vadelmia. Älä kaada marjoista irtoavaa mehua pois, vaan käytä myös se juomaan.
  2. Mittaa ainekset tehosekoittajaan tai sauvasekoittimen kulhoon. Annostele mantelilikööriä makusi mukaan.
  3. Pyöräytä tasaiseksi seokseksi. Painele seos tiheän siivilän läpi, jotta saat juomasta sileää.
  4. Kaada juoma lasiin.
  5. Raasta tai murusta koristeeksi pala piparkakkua.

Jos pannari tai drinkki kuulostavat turhan villeiltä makuusi, perinteisen ohjeen runebergintorttuun löydät tämän jutun alusta:

Me Naiset ja Soppa 365 kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.